Ei sen pitänyt mennä näin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Musta Pilvi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Musta Pilvi

Vieras
Kuinka kauan masennus synnytyksen jälkeen voi kestää? Poikani pahan koliikin ja alkujärkytyksen seurauksena sairastuin pahaan masennukseen. Nyt poikani täyttäessä pian vuoden oireet ovat hieman pahentuneet.

Tuntuu, että olen maailman huonoin äiti. Poikani kiukkuaa minulle helposti, etenkin syöttämis- ja nukuttamistilanteissa. Hän heräilee öisin, nukun itsekin tosi huonosti. Syön rauhoittavia ja unilääkkeitä.

Itkettää kun ajattelen kuinka raskausiakana kuvittelin olevani hyvä äiti. Nyt olen koko ajan stressaantunut, hermot kireällä ja itken lähes joka päivä. Surettaa ajatella lasta, jolla on näin huono äiti.

Haaveilin ennen pojan syntymää yhteisistä leikki-ja laulutuokioista. Hyvinä päivinä niitä nkin, mutt etenkin huonosti nukutun yön jälkeen olen ihan kamala. Itken ja olen kiukkuinen.

Pitäisi kai aloittaa taas masennuslääkitys, mutta ahdistaa kun se puuduttaa loputkin tunteet. Onko täällä muita masentuneita äitejä? Mistä saatte voimaa ja apua ja elämäniloa vaikeina hetkinä?
 
Meillä on ollut sama tilanne. Itse olen löytänyt huomattavaa apua lisäravinteista. B-vitamiinit, sinkki ja magnesium sekä rasvahapot vaikuttavat kaikki mielialaan ja niiden puute saattaa olla myös koliikin taustalla. Magnesium ainakin on auttanut monia koliikkivauvoja. Homeopatiakin kuulemma on tehokas masennuksen hoidossa (ja suolisto-ongelmien). Itse aion kokeilla sitten kun varaa.
 
Voi sua... itselläni on ollut myös vakava masennus, ei tosin synnytyksen jälkeen. Nyt on pääasia että otat puheeksi esim.neuvolassa tilanteesi. Lääkkeet ovat ainoa mikä tuommoisessa tilanteessa auttaa! Näitä homeopaatti-juttuja voi kokeilla ehkä PIENEEN alakuloisuuteen, mutta vakavaan tilanteeseen en kyllä niitä lähtisi koittamaan. No, tämä oli MINUN mielipide. Tästä kehkeytyy varmasti kova vääntö täällä..

Ja et ole varmastikaan ole huono äiti, olet vain sairastunut mieleltäsi. Tiedän ettet usko tuota.. Koita hakea apua HETI, itsesi ja lapsesi vuoksi!
 
Saatko lääkeiden lisäksi mistään keskusteluapua? Lääkkeistä on varmasti tilanteessasi apua, mutta johonkin sinun pitäisi päästä purkamaan tuntojasi. Ota yhteyttä esim. mielenterveystoimistoon tai perheneuvolaan, jos lastenneuvolassa puhuminen tuntuu vaikealta.

Olen käynyt vaikean masennuksen läpi nuoruudessani. Synnytyksen jälkeen masennus ja ahdistus palasivat ja otin heti yhteyttä tuttuun terapeuttiin. Sain tarvitsemaan tukea uudessa elämäntilanteessa. Hanki sinäkin keskusteluapua jostain, ettet kaada kaikkea pahaa oloasi perheesi niskaan. Jos äiti voi huonosti, niin silloin voi huonosti koko perhe. Niinhän sitä sanotaan.

Voimia!
 
Niinpä...varmaan lääkkeet taas auttaisivat, koska kaikki tunteet kuolisivat siinä samalla. :-/

Surullisinta on kun koko persoonallisuuteni on lapsen myötä muuttunut. Minusta on tullut katkera, piikikäs ja surullinen ihminen. Tunnen olevani kotielämän vankina. Nalkutan miehelleni, mitä en ennen lasta koskaan tehnyt. Parisuhde nitisee liitoksissaan. Päällimmäisenä on väsymys, kaikenkattava väsymys. On myös sellainen olo, että tämä tulee aina olemaan tällaista vankilaa, eikä ole koskaan ulospääsyä.

Ahdistaa, jos taas täytyy aloittaa lääkitys. :(
 
Heii.. Olet masentunut . Lopeta se itsesi syyllistäminen HETI!
Olet hyvä ihminen ja lapsellesi ihan varmasti paras äiti!
Miehille voi ja saa nalkuttaa ja suurin osa pari suhteista nitisee liitoksissaan kun on pieni lapsi. Talo on kaaos ja olo on helvetistä.
MUTTA SE EI OLE SINUN SYYSI . Ota muksu kainaloon ja vietä kalsari päivä. Huomenna ota lapsi vauvuihin ja vietä ulkoilu päivä. Mene vaikka ostariin ja katso ihmisiä ja tuoksuta vauvaasi.
Unohda hyvä/täydellinen äiteys -sellaista ei ole tai se olet sinä sellaisena kuin olet . Usko tai älä vauvasi itkee kun sinä olet surullinen.. ei siksi että olet huono äiti.
Etsi paikka kunnaltasi MLL:n tms lapsitoimintaa ja mene mukaan -huomaat ettet ole ainoa ja se jos mikä auttaa.
Niin ja syö Paljon hedelmiä - vitamiinit auttaa ja hedelmät sisältävät sokeria mikä myös auttaa!
Kokeile , et menetä mitään . Aloita lääkkeet ensi vkolla jos näistä ei olle apua!
 
Minäkin mietin, että jos lääkkeet ahdistaa, niin vaihtoehtona kannattaa kokeilla keskusteluhoitoa. Jos masennukseksi on uusiutuvaa - kerroit, että olet aiemminkin ollut masentuntu - ja sinulla on motivaatiota, niin paras hoitomuoto on psykoterapia. Tietysti nuo hyvät neuvot ulkoilusta, laiskottelusta ja riman madaltamisesta kannattaa ottaa myös käyttöön.
Näin keväällä mieli voi mennä alas: hetkellisesti tai pysyvästi. Mutta kannattaa hakeutua ihan oikean asiantuntijan juttusille, toivottavasti vastaan tulee hyvä sellainen.
 
Täytyy varmaan yrittää noita antamianne ihania neuvoja, ulkoilua, vitamiineja ja muuta. Ehkäpä päälle pukkaa myös jonkinmoinen kaikenkattava elämänkriisi kun olen epäonnistunut elämässäni ihan kaikessa. Työt ovat menneet päin puuta ja kriisiä pahentaa se kun tuntuu etten osaa olla oman lapsenikaan kanssa.

Keskusteluapu olisi kyllä varmaan hyvä juttu. Käynkin psykologilla, mutta epäsäännöllisesti. Tuntuu vaan, ettei ole millään aikaa ja mahdollisuutta hoitaa itseään. Minulla oli ennen lasta rakas harrastus, mutta en voi enää harrastaa sitä lapsen takia. Juuri siksi tuntuu, että olen vankilassa eikä elämässä ole enää iloa.

Lapsi on tosi vaativa, itkuinen ja kärsii varmaan mahavaivoista. Ehkä se pahentaa tunnetta, etten osaa olla hyvä äiti.
 

Yhteistyössä