"Ei se ole lapsivettä"... Eipä niin...

[Loppu hyvin kaikki hyvin]

Näin mulle sanottiin, kun soittelin viime kesänä synnärille huolestuneena vetisestä makealta haisevasta vuodosta, jota lorahteli housuun. Eivät käskeneet edes näytille. Olin viikoilla 21+

Elin sitten ihan normaalisti, kunnes parin päivä päästä aloin vuotaa verta valumalla. Ei muuta kuin sairaalaan, jossa kuluikin reilu kuukausi vuodelevossa, kunnes synnytin pienen keskosen.

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen... Eli luottakaa äidit myös OMIIN vaistoihinne! Ei ne synnärin kätilöt siellä puhelimen päässä ole mitään jumalia! Aina on parempi mennä näytille, jos joku asia vaivaa!

 

[nää on taas näitä]

jos mullakin niin sullakin.

pelotellaan.

 

[May]

Täälläkin pidettiin vainoharhaisena kun kyselin liikkeistä, vauva oli kuollut viikkoja 24.
Ja seuraavan kerran viikkoja 16 kun kyselin vuodoista. Sama homma taas. En tiedä missä kuplassa ihmiset (ammattilaiset ja palstailijat ) elää, kaikki ei aina mene hyvin.
Ja molemmilla kerroilla itse kyllä tiesin missä mennään. Mutta silti sai kinata että pääsi edes ultraan.

 

[palma]

jos mullakin niin sullakin.

pelotellaan.

Ja höpö höpö. Tässähän vaan peräänkuulutetaan tervettä kritiikkiä ja itseensä luottamista. Fakta on, ettei kaikki aina mene hyvin ja kukas sen paremmin voisi asiaa ennalta aavistella kuin odottaja itse. Itse ainakin yllätyin siitä, kuinka omillaan sitä loppuraskaudessakin ollaan ja kuinka suuri vastuu odottajalla itsellään on lapsen voinnin seuraamisessa. Aavistelin minäkin jotain olevan hullusti, vaikka liuta lääkäreitä ja kätilöitä väittikin kaiken olevan ok. Minä olin oikeassa, he väärässä.

 

[Ford Prefect]

jos mullakin niin sullakin.

pelotellaan.

Ja höpö höpö. Tässähän vaan peräänkuulutetaan tervettä kritiikkiä ja itseensä luottamista. Fakta on, ettei kaikki aina mene hyvin ja kukas sen paremmin voisi asiaa ennalta aavistella kuin odottaja itse. Itse ainakin yllätyin siitä, kuinka omillaan sitä loppuraskaudessakin ollaan ja kuinka suuri vastuu odottajalla itsellään on lapsen voinnin seuraamisessa. Aavistelin minäkin jotain olevan hullusti, vaikka liuta lääkäreitä ja kätilöitä väittikin kaiken olevan ok. Minä olin oikeassa, he väärässä.

No tässähän on se Pekka ja susi- efekti, kun on niitä hysteerikkoja maa pullollaan ja tullaa ja vöyhkätään ja kaikki ok, ja sitten kun onkin jollain oikeasti joku hätänä, niin ei hoitohenkilökunta usko.
:xmas:

 

[vieras]

musta kuulostaa siltä et ap:lla ois synnytys tuloillaa. ei sen kummempaa.

 

[minä]

Kyllä siihen vaistoonkin voi vähän luottaa. Sellainen tavallinen ei hysteerinen mamma. Mulla on peri keskenmenoa, mutta silti, kun esikoista odotin ja yht äkkiä alun tiputtelun jälkeen vuosin verta noroina lattialle, mä olin ihan rauhallinen kun vaistosia, että ei ole keskenmeno. Eikä ollut.
Koitan sanoa, että ihminen voi vaistota sekä huolta että rauhaa. Näin mulla on. Oon muutamankin kerran lääkärissä vaatinut lapsilleni tutkimuksia ja aina on läytynyt todellinen "hätä" eli keskushermostoon levinnyt streptokokki, keuhkokuume, epilepsia. Muuten ei pahemmin lääkärissä käydä. laiset jo teini-ikäisiä ja jokaisella alle 10 sairaspäivää koulusta. Joten mä ainakin luotan vaistooni...

 

[edellinen]

Mä en näköjään osaa kirjoittaa. Anteeksi kielipoliisit.