Ei se lasten parissa tehty harjoottelu olekaan kamala niin kuin pelkäsin

Opiskelen siis ekaa vuotta lähihoitajaksi ja nyt on menossa harjoottelu. Viikon olen nyt ollut ryhmiksessä ja ihan kivasti siellä on mennyt. Tottahan ne lapset koittaa mua koetella eikä meinaa totella mua niin hyvin kuin vakkareita, mutta kyllä siellä pärjää.

Mä siis aluksi vähän pelkäsin tätä harjoottelua. Mä kun en osaa olla vieraitten lasten kanssa, tuttujen lasten kanssa osaan toimia. Vaikka viihdyn noitten lasten kanssa, niin en mä silti tule suuntautumaan lapsiin ja nuoriin. Kyllä se on se sairaanhoito ja huolenpito mihin mä haluan.

Mutta on tuolla niissä lapsissa sellaasiakin ihania pakkauksia.

 

Eilenhän sä sitä vasta kirosit..

 

Eilenhän sä sitä vasta kirosit..

Häh?

 

itellä alkaa tammikuussa hohun harjoittelu, jännittää niin pirusti kun tuntuu ettei vanhukset ole se omin juttu. Päiväkoti meni ihan ok

 

itellä alkaa tammikuussa hohun harjoittelu, jännittää niin pirusti kun tuntuu ettei vanhukset ole se omin juttu. Päiväkoti meni ihan ok

Mulla taas on tunne, että mä viihdyn vanhusten parissa erittään hyvin. Mä olin kesällä kuukauden osa-aikaasena vanhainkodilla ja vähän näin sitä työtä.

 

mulla on osastolle meno, kaikkein huonokuntoisimmat vanhukset, jännittää miten niitä voi kattoa siellä kun surku tulee. joskus hoitaneet itsensä jne nyt aivan avuttomia :/ (on siis tosissaan sellainen ettei yhtään hyväkuntoista)

 

mulla on osastolle meno, kaikkein huonokuntoisimmat vanhukset, jännittää miten niitä voi kattoa siellä kun surku tulee. joskus hoitaneet itsensä jne nyt aivan avuttomia :/ (on siis tosissaan sellainen ettei yhtään hyväkuntoista)

Niin se tuossa kyllä on. Mä kesällä syötin useamman kerran erästä herttaasta muoria joka ei pahemmin edes puhunut. Silti pidin hänestä. Sitten syksyllä huomasin lehdestä, että hän on kuollut. :|

 

Mä muistan kun olin vanhusten parissa työharjoittelussa, se oli kamalaa. Tai ehkä kamalinta oli se osastonhoitaja joka koko ajan nälvi ja huomautteli. Itse asukkaat oli kyl ihania!

 

Just tuokin. Jos siellä tulee joku suosikki mummi tai ukku ja sit se kuolee :'( eka harjottelu oli niin täynnä alkavaa elämää ja energiaa ja tuntuu et tää toinen vaan kuoleman odottelua :attn:

 

Mulla ihan samat fiilikset kuin scarletilla Nyt kolmas viikko alkamassa päiväkotiharjottelua,ja siellähän onkin ihan mukavaa vaikka kovasti epäilytti alkuun ja just pelkäsin että en osaa olla vieraitten lasten kanssa. Ja kyllhän nuo testaa,mutta olen jo omaa auktoriteettia saanut hiukan kasvatettua. Ja on siellä niin ihania tapauksia. Mutta myös sairaanhoitoon ja huolenpitoon tahdon suuntautua.

Minkä ikäisten ryhmässä scarlett olet? Minä 3-6v vuorohoitoryhmässä.

 

etkö yhtään ole ajatellut miten pystyt fyysisesti tekemään sitä työtä? lonkkaproteesi, ylipaino...
tuskin tulet saamaan vakipaikkaa mistään, kun työnantaja heti huomaa että tuosta tulee saikkuilija nro. 1.
satakiloisen vuodepotilaan siirrot ja nostot ja pesut eivät ole työtä satakiloiselle hoitajalle.

 

Opiskelen siis ekaa vuotta lähihoitaajaksi ja nyt on menoossa harjoottelu. Viikon olen nyt ollut ryhymiksessä ja ihan kivaasti siellä on mennyt. Toottahan nee laapset koittaa mua koetella eikä meinaa totella mua niin hyvin kuin vakkareita, mutta kyllä siellä pärjää.

Mä siis aluuks vähä pelekääsin tätä harjoottelua. Mä kunen ossaa olla vieraitten lasteen kanssa, tuttujen lasteen kanssa osaan toimia. Vaikka viihryn nootten lasten kanssa, nii emmää silti tule suuntautumaan lapsiin ja nuoriin. Kyllä se on se sairaanhoito ja huolenpito mihnä mää haluan.

Mutta on tuolla noossa lapsissa sellaasiakin ihania pakkaauksia.

Vähän parantelin sun tota murreasua