Ei päiväkoti sen sosiaalisemmaksi tai "fiksummaksi" lasta tee, päin vastoin

Minulla on aika suuri otanta alle kouluikäisistä lapsista vuosien ajalta. Olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että päiväkodissa olleet tai olevat lapset eivät ole oikeasti sosiaalisempia tai varsinkaan mitenkään muuten sen kehittyneempiä kuin normaalissa kotihoidossa kasvaneet.

Meluun ja hälinään tottuneempia ovat, mutta kaikki muut taidot saavutetaan lapselle paremmissa olosuhteissa, pienemmissä "ympyröissä". Joten älkää turhaan edes suunnitelko laittavanne lasta päiväkotiin jonkin kehittymisen takia.

 

Osittain samaa mieltä MUTTA mielestäni olisi lapsen hyvä harjoitella vieraan hoidossa ryhmässä olemista eskarissa ennen kouluun menoa. Muuten kouluunmeno voi olla aika rankka kokemus.

 

Päiväkoti on kuntoutuskeino niille, joilla esim. puheenkehitys viivästynyttä. Eli en tiedä tekeekö suoranaisesti fiksummaksi, mutta positiivisia juttuja antaa ainakin näille.

 

Päiväkoti on kuntoutuskeino niille, joilla esim. puheenkehitys viivästynyttä. Eli en tiedä tekeekö suoranaisesti fiksummaksi, mutta positiivisia juttuja antaa ainakin näille.

En ole huomannut eroa puheen kehityksessäkään. Enemmän ihmettelen, mikä valtavan suurissa ryhmissä olevien lasten puheenkehitystä viivästyttää. Harva on kovin kehittynyt kaksi vuotiaanakaan. Kun kotona tajutaan tietyt perusjutut, puhekin kehittyy loistavasti. Ellei nyt ole jotain terapiaa ym vaativaa vaivaa. Ja terapiaanhan voidaan mennä ilman päiväkotiakin jos tarvitsee.

 

Joo eiköhän sosiaalisuus ole luonteenpiirre enemmän kuin opittu juttu päiväkodissa.

 

Totta kai eskari! Ja sitäkin ennen sopivissa määrin jotain ryhmässä oloa.




En ole huomannut eroa puheen kehityksessäkään. Enemmän ihmettelen, mikä valtavan suurissa ryhmissä olevien lasten puheenkehitystä viivästyttää. Harva on kovin kehittynyt kaksi vuotiaanakaan. Kun kotona tajutaan tietyt perusjutut, puhekin kehittyy loistavasti. Ellei nyt ole jotain terapiaa ym vaativaa vaivaa. Ja terapiaanhan voidaan mennä ilman päiväkotiakin jos tarvitsee.

Siis tuo aiempi kirjoittaja tarkoitti, että lapsi, jolla on diagnosoitu puheen kehityksen viivästymä, voidaan kuntouttavana toimenpiteenä ohjata päivähoitoon, jossa lapsi oppii sitä puhetta vertaisryhmältä, eli toisilta lapsilta. Puheterapeutti siis suosittelee lapselle tuollaista kuntoutusta. Puheterapia ei yksin auta puheen kehityksen ongelmiin, koska siellä käydään yleensä kerran viikossa. Tärkeintä on se, mitä tehdään sen terapian lisäksi.

On olemassa erilaisia puheen kehityksen häiriöitä, jotka tulevat ihan siitä huolimatta, mitä siellä kotona on tehty.

Mun on kyllä ihan pakko sanoa, että vaikutat aika tietämättömältä asioista...

 

Turhaan täällä meuhkaat. Minun lapsilleni päiväkoti oli huippujuttu. Arka esikoiseni löysi sieltä heti ensimmäisenä päivänä itselleen bestiksen, jonka kanssa aloittivat myöhemmin myös koulussa samalla luokalla. Myös kuopukselle päiväkodin kaverisuhteet ovat olleet kultaakin kalliimpia. Leikkipuistoissa ja kirkon kerhossa vastaavia ei syntynyt.

Pph oli aivan perseestä. Päiväkoti oli ehdottomasti paras paikka minun lapsilleni.

 

Pph laittoi lapseni 3 h päiväunille, koska ei kestänyt erilaista lasta. Päiväkodissa taas otettiin kissa pöydälle ja tuli apua ongelmiin. Nyt 5 vuotiaana lapseni on eskareiden kanssa samassa ryhmässä ja vaikka kotona ei olla opetettu juurikaan kirjaimia/lukemaan, alkoi hän lukea...

 

Sori, jos tää on vähän offtopiccia, mutta...
Mulla on diagnosoitu lievä dysasia, ja sain jo lapsuuden aikana aika hyvin hoitoa siitä kuten puheterapiaa ja pidennettyoppivelvollisuus vai mikälie se oli vaikka puheterapiaa kuuluu monelle muullekin, silti se periaatteessa laskittiin mun dysfasiahoidoksi mun muistaakseni ja kuuluin peruskoulussa pieniryhmäiseen luokkaan jossa oli opettajan lisäksi "avustaja" aikuinen.

Muistan kun taksi vei minut aina päivähoitoon koulun jälkeen pariks tunniks kunnes äiti pääsi töistä ja tuli hakeen mua kotiin eli en ole saanut kokea edes hituuuuusen yksinäisyyttä/itsenäisyyttä kotona kun vasta ehkä murrosiässä kun alkoivat kuukautiset eli 12vuotiaana jos sitä murrosiäksi voidaan kutsua. Kolmannelle vuodelle asti kuljin taksilla kouluun kunnes sain bussikortin - siis todella jäljessä! Kaikki muut saivat bussikortin jo tokalla luokalla ellei jopa ekalla jo! melkeen itketti vastata "en tiedä, isi vaan anto tän mulle" kun sain bussikortin ja kaverit hehkutti miten ne sai paljon aikasemmin kulkee vapaammin tai aikasemmin bussilla kuin minä.

Mun serkku ei käynyt päiväkotia ollenkaan lapsuudessa, ja sen takia suomenkieli on vielä tänä päivänäkin vaikeaa, ja on nyt yli 20v.

 

[QUOTE="AV-mamma";30622223]Siis tuo aiempi kirjoittaja tarkoitti, että lapsi, jolla on diagnosoitu puheen kehityksen viivästymä, voidaan kuntouttavana toimenpiteenä ohjata päivähoitoon, jossa lapsi oppii sitä puhetta vertaisryhmältä, eli toisilta lapsilta. Puheterapeutti siis suosittelee lapselle tuollaista kuntoutusta. Puheterapia ei yksin auta puheen kehityksen ongelmiin, koska siellä käydään yleensä kerran viikossa. Tärkeintä on se, mitä tehdään sen terapian lisäksi.

On olemassa erilaisia puheen kehityksen häiriöitä, jotka tulevat ihan siitä huolimatta, mitä siellä kotona on tehty.

Mun on kyllä ihan pakko sanoa, että vaikutat aika tietämättömältä asioista...[/QUOTE]

Tiedän todella hyvin sen, että lapsi voi vertaisryhmän löytää paljon miellyttävämmästä ympäristöstä kuin päiväkoti.

Ja tiedän sen, että sosiaalivirastosta ja neuvolasta ja muualta ohjataan helposti päiväkoteihin tukitoimenpiteinä tietämättä ja tajuamatta ollenkaan mitä se nykyisin on.

 

Turhaan täällä meuhkaat. Minun lapsilleni päiväkoti oli huippujuttu. Arka esikoiseni löysi sieltä heti ensimmäisenä päivänä itselleen bestiksen, jonka kanssa aloittivat myöhemmin myös koulussa samalla luokalla. Myös kuopukselle päiväkodin kaverisuhteet ovat olleet kultaakin kalliimpia. Leikkipuistoissa ja kirkon kerhossa vastaavia ei syntynyt.

Pph oli aivan perseestä. Päiväkoti oli ehdottomasti paras paikka minun lapsilleni.

Sinäkin varmasti ymmärrät sen, että ystävät voivat löytyä muualtakin kuin täpötäysistä päiväkodeista. Miksi meuhkaat ja sellaisen kiellät?

Ihan sama minulle tietenkin, jos lapset laitetaan todella meluisiin paikkoihin ja pieniin tiloihin ja väitetään että se on heille parempi kuin miellyttävämmät olosuhteet. Yritin vain kertoa, että usein luullaan päivähoidosta täysin muuta kuin se on.

 

Kyllä mun lapsille päiväkoti on ollut hyväksi. Jos teidän nurkilta löytyy joku muu lapsiryhmä missä käytetään viittomia ja kuvia aktiivisesti ja aikuisella on kokemusta näistä erityislapsista ja mahdollisuus se treenata kahdenkesken että parina lasten kanssa niin kiva. Meillä näin ei ole. Päiväkotiryhmä ei myöskään ole ollut yli-iso ja meluisa eikä lapsen ole tarvinut olla siellä kuin 20-30h/vko. Kovasti saatiin päiväkodista uusia vinkkejä ja näkökulmia niin treenaamiseen kuin apuvälineisiin ja harrastuksiin. Loistava paikka.

Terveelle lapselle taas teki muuten sosiaalisesti hyvää ja hän viihtyy loistavasti hoidossa.

 

Kyllä mun lapsille päiväkoti on ollut hyväksi. Jos teidän nurkilta löytyy joku muu lapsiryhmä missä käytetään viittomia ja kuvia aktiivisesti ja aikuisella on kokemusta näistä erityislapsista ja mahdollisuus se treenata kahdenkesken että parina lasten kanssa niin kiva. Meillä näin ei ole. Päiväkotiryhmä ei myöskään ole ollut yli-iso ja meluisa eikä lapsen ole tarvinut olla siellä kuin 20-30h/vko. Kovasti saatiin päiväkodista uusia vinkkejä ja näkökulmia niin treenaamiseen kuin apuvälineisiin ja harrastuksiin. Loistava paikka.

Terveelle lapselle taas teki muuten sosiaalisesti hyvää ja hän viihtyy loistavasti hoidossa.

Mutta noin yleisesti ottaen lasten elämä olisi laadukkaampaa ilman nykyisenlaisia päiväkoteja.

Oikeastaan pikkupikkutenavana kokopäiväisen hoidon aloittaneet näyttävät laitostuvan. Sehän taas palvelee vanhempien tarpeita, joten ei sitä ongelmaa nosteta pöydälle. Vanhemmat nurisevat viikonloppuina, että meidän yksi vuotias ei oikein nyt viihdy täällä kotona, kun ei ole samat rutiinit kuin arkena. Ja kun meidän kaksi vuotias kaipaa niiin valtavasti kavereitaan, niin ei pidetä vapaapäivää viikolla, vaikka se olisi mahdollista.

 

Meillä taas on kohta 4-v täyttävä kotihoidossa oleva lapsi, joka jonottaa puheterapiaan. Kun olimme hoidon tarpeen arviointijaksolla, puheterapeutti nimenomaan sanoi, ettei suosittele meidän tapauksessamme päivähoitoa. Kuulemma päivähoidossa puhevika vaikuttaa lapsen itsetuntoon enemmän kuin kotihoidossa, ja kotona on mahdollista tehdä enemmän musiikkituokioita, kirjainpelejä, kielijumppaa ym. räätälöityjä juttuja.

Jossakin toisessa tapauksessa suositus on epäilemättä toisenlainen, mutta meillä suositeltiin näin fiksun ja puheliaan, mutta todella epäselvästi puhuvan lapsen kanssa.

 

Meillä taas on kohta 4-v täyttävä kotihoidossa oleva lapsi, joka jonottaa puheterapiaan. Kun olimme hoidon tarpeen arviointijaksolla, puheterapeutti nimenomaan sanoi, ettei suosittele meidän tapauksessamme päivähoitoa. Kuulemma päivähoidossa puhevika vaikuttaa lapsen itsetuntoon enemmän kuin kotihoidossa, ja kotona on mahdollista tehdä enemmän musiikkituokioita, kirjainpelejä, kielijumppaa ym. räätälöityjä juttuja.

Jossakin toisessa tapauksessa suositus on epäilemättä toisenlainen, mutta meillä suositeltiin näin fiksun ja puheliaan, mutta todella epäselvästi puhuvan lapsen kanssa.

Hienoa kuulla tuo! Olen vain törmännyt liikaa siihen ilmiöön, että kuvitellaan päivähoidon olevan patenttiratkaisu kaikessa.

Ja by the way tämän ketjun lukijat; kun puhun fiksuudesta otsikossa, viittaan siihen, että hyvin helposti yli-isossa ryhmässä lapset hakevat huomiota täysin väärällä tavalla. Se on luonnollista, mutta erittäin ikävää. Pienimmät eivät kestä sitä, että he joutuvat taistelemaan huomiosta ja tilastaan.

 

Valitettavan usein lapsi joka on kotihoidossa tai perhepäivähoitajalla eskari-ikään asti jää jälkeen monessa asiassa päiväkotilapsista. Monikaan ei jaksa viedä lasta hiihtämään, luistelemaan tai retkeilemään luontoon. Taitoeroja on askartelussa, tiedon määrässä, leikeissä ja ryhmässä toimimisessa jne. Erot toki tasoittuu ajan kanssa ja päiväkodeissa on sitten omat ongelmansa. Itselläni on pääasiassa vain positiivista kokemusta päiväkodista

 

Mistä ap tämä vuosien näkeys tulee? Ainakin sun tietämyksesi erilaisista kuntouttavasta toimenpiteistä vaikuttaa melko heikolta, joten kovin vaikea uskoa että olisit ainakaan mikään varhaiskasvatuksen ammattilainen.

 

Kerttuli on huomannut Hannuliaan hoitaessaan, että täähän viihtyy hienosti kotona eikä ole jääny mistään paitsi. Paitsi isosta määrästä kokemuksia, kavereita, hyvää pedagogista opetusta ja innostavia päiviä.

Siitä on helppo vetää yhteen tuo aloituksen soopa.

 

Mistä ap tämä vuosien näkeys tulee? Ainakin sun tietämyksesi erilaisista kuntouttavasta toimenpiteistä vaikuttaa melko heikolta, joten kovin vaikea uskoa että olisit ainakaan mikään varhaiskasvatuksen ammattilainen.

Kuntouttavista toimenpiteistä kirjoitin melko epäselvästi, joten siitä voi tehdä vääriäkin johtopäätöksiä tietämyksestäni. Olen aloittanut työskentelyn suuren kaupungin päiväkodeissa pitkän tauon jälkeen, joten olen kauhistunut. Siitä purkaukseni. Ja siitä, että päivähoidon ongelmista vaietaan. Työntekijätkin tekevät paljon, ettei kaikki paljastuisi, koska meille painotetaan jatkuvasti sitä, että ongelmat ratkeavat kun yritämme kaikkemme. Katin kontit, en ota sellaista vastuuta niskoilleni, koska en pääse vaikuttamaan ollenkaan asioihin. Ei kentällä töitä tekeviä uskota, vaan kaikki ongelmat painetaan villasella. Kun ei ole rahaa ja silti kaikki yritetään saada päivähoidon piiriin pitäen sitä jotenkin ylivertaisena. En halua nimittää päivähoitoa edes varhaiskasvatukseksi, vaikka niin pitäisi.

Kerttuli on huomannut Hannuliaan hoitaessaan, että täähän viihtyy hienosti kotona eikä ole jääny mistään paitsi. Paitsi isosta määrästä kokemuksia, kavereita, hyvää pedagogista opetusta ja innostavia päiviä.

Siitä on helppo vetää yhteen tuo aloituksen soopa.

Lue yltä

 

Kuntouttavista toimenpiteistä kirjoitin melko epäselvästi, joten siitä voi tehdä vääriäkin johtopäätöksiä tietämyksestäni. Olen aloittanut työskentelyn suuren kaupungin päiväkodeissa pitkän tauon jälkeen, joten olen kauhistunut. Siitä purkaukseni. Ja siitä, että päivähoidon ongelmista vaietaan. Työntekijätkin tekevät paljon, ettei kaikki paljastuisi, koska meille painotetaan jatkuvasti sitä, että ongelmat ratkeavat kun yritämme kaikkemme. Katin kontit, en ota sellaista vastuuta niskoilleni, koska en pääse vaikuttamaan ollenkaan asioihin. Ei kentällä töitä tekeviä uskota, vaan kaikki ongelmat painetaan villasella. Kun ei ole rahaa ja silti kaikki yritetään saada päivähoidon piiriin pitäen sitä jotenkin ylivertaisena. En halua nimittää päivähoitoa edes varhaiskasvatukseksi, vaikka niin pitäisi.






Lue yltä

Ympäripyöreää sontaa, jossa ei varsinaista asiaa ole ede puolen lauseen vertaa.

 

Aaaaa, eli olet taas yksi töitä tekemään kyllästynyt hoitaja. Niitä jotka valittaa ettei lapsia saa viedä päivystävään päiväkotiin kun hoitajat joutuu oleen töissä, ja että (teidän hoitamina) lapset ovat muutenkin ihan heitteillä päiväkodeissa. Tällaisten hoidettavina onkin varmasti niin että lapsen olisi parempi olla jossain muualla.

Ongelmat eivät lähde pois sulkemalla silmät ja toivomalla parasta. Työntekijöiden ei pidä vaieta ongelmakohdista vaan tuoda niitä aktiivisesti esille esim esimiehille, työsuojeluvaltuutetuille tai liittoon. Aina parempi jos pystytte ratkaisemaan asioita myös keskenänne esim toimintatapoja muuttamalla. Nettiplstoilla ruikutus siitä että älkää vaan viekö lasta päiväkotiin on melkoisen hedelmätöntä.

 

Oletko oikeasti sitä mieltä, että kaikki vanhemmat sitten jaksavat panostaa lapsiensa kanssa yhdessä oloon ja etsivät aktiivisesti lapsilleen ikäistään seuraa ja virikkeitä? Mun käsitys nykyvanhemmista on aika surkea :/ Tuskin jaksavat edes ulos raahautua lapsensa kanssa, saati sitten kutsua lapsen kavereita kotiinsa.

 

Aaaaa, eli olet taas yksi töitä tekemään kyllästynyt hoitaja. Niitä jotka valittaa ettei lapsia saa viedä päivystävään päiväkotiin kun hoitajat joutuu oleen töissä, ja että (teidän hoitamina) lapset ovat muutenkin ihan heitteillä päiväkodeissa. Tällaisten hoidettavina onkin varmasti niin että lapsen olisi parempi olla jossain muualla.

Ongelmat eivät lähde pois sulkemalla silmät ja toivomalla parasta. Työntekijöiden ei pidä vaieta ongelmakohdista vaan tuoda niitä aktiivisesti esille esim esimiehille, työsuojeluvaltuutetuille tai liittoon. Aina parempi jos pystytte ratkaisemaan asioita myös keskenänne esim toimintatapoja muuttamalla. Nettiplstoilla ruikutus siitä että älkää vaan viekö lasta päiväkotiin on melkoisen hedelmätöntä.

Mietihän sinäkin mistä se johtuu, että ammattilaiset turhaantuvat.

Jos joku ymmärtää sen, että yksi vuotiasta voi hyvin kasvattaa monta vuotta itsekin, niin hyvä! Se ei ole hedelmätöntä.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että kaikki vanhemmat sitten jaksavat panostaa lapsiensa kanssa yhdessä oloon ja etsivät aktiivisesti lapsilleen ikäistään seuraa ja virikkeitä? Mun käsitys nykyvanhemmista on aika surkea :/ Tuskin jaksavat edes ulos raahautua lapsensa kanssa, saati sitten kutsua lapsen kavereita kotiinsa.

Täytyykö vanhempien avuttomuuteen tyytyä? On kuitenkin kaikin puolin parempi, että vanhemmuutta tuetaan. Sen ei pidä tapahtua lapsen tappioksi. Jos joku on tuossa tilassa, mistä puhut, tarvitaan muita toimenpiteitä kuin lapsen päiväkotiin vieminen.

 

Oletko oikeasti sitä mieltä, että kaikki vanhemmat sitten jaksavat panostaa lapsiensa kanssa yhdessä oloon ja etsivät aktiivisesti lapsilleen ikäistään seuraa ja virikkeitä? Mun käsitys nykyvanhemmista on aika surkea :/ Tuskin jaksavat edes ulos raahautua lapsensa kanssa, saati sitten kutsua lapsen kavereita kotiinsa.

No mutta sinullahan on vain huono asenne, siitä se kuvasi johtuu. Aina on ollut näitä ihmisiä jotka päivittelevät nykyajan vanhempia, aina "nykyajan vanhemmat" ovat olleet ihan surkeita. Jos siihen suuntaan olisi menty oikeasti jo vuosisatoja, ellei vuosituhansiakin, jokainen vanhempi jo murhaisi lapsensa hänen syntyessään...

 

En ole huomannut mitään isoja eroja päiväkodissa hoidettujen lasten ja kotona olleiden välillä. En mitään niin suurta, että jaksaisin keskittyä moiseen. Traumoja niille tulee kuitenkin, ainakin jos tätä traumakeskeistä ajattelua seuraillaan. Kaikki on aina huonosti ja nykyvanehmmat tavalla tai toisella huonoja, siis kaikki paitsi minä tietenkin. Minä en kuulu "nykyvanhempiin", katselen heitä sieltä korkeuksistani.