(ei otsikkoa)

[**]

Asuvatko kaikki yhdessä miehensä kanssa jo raskausaikana? Oma mies asuu omassa kodissaan, vaikkakin oleilee luonani lähes koko ajan. Lupasi, että raskaaksi tullessani myy omansa ja muuttaa luokseni. Vaan nyt ei tee asian eteen mitään. Päinvastoin, sanoi eilen illalla, ettei oikein tiedä mitä haluaa. Tuntui tosi pahalta.

Ajatus yksin olemisesta kasvavan massun kanssa ja kaikkien kyselyt miehen loistamisesta poissaolollaan pahoittavat nyt jo mieltä. Ihmeellistä siinäkin mielessä, että mies on tosi innoissaan ja haltioissaan tulevasta lapsesta. Tiedän, ettei hän halua minua yksin jättää, mutta minun pitäisi muuttaakin nyt hänen paikkakunnalleen! Pois kaupungista, palveluiden lähettyviltä, perheeni luota pieneen kuntaan ja metsän keskelle. Niin ja kaiken huippuna miehen työ pitää häntä tosi paljon poissa kotoa, että olisin siellä metsässä sitten yksin suurimman osan ajasta.

Raskaana tunteet ja ajatukset vellovat muutenkin, ja nyt pitäisi vielä ottaa huomioon enemmän miehen tarpeita kuin omia?! otenkin tuntuu, että yksinkin olisi parempi. Mutta tämä taitaa olla valheellinen olotila, joka johtuu tosiaan tästä tunnemyrskystä, joka pääni sisällä velloo...

 

[Riikka]

Elä ihmeessä muuta sinne mettän keskelle, jos mieskään ei edes ole paljoa kotosalla. Parempi sinun olla lähellä perhettäsi, ystäviä ym. Ja miehen tarpeet voit kyllä hyvällä omalla tunnolla unohtaa vähäksi aikaa. Päinvastoin lapsen isän tulisi enemminkin kannustaa ja tukea sinua niin, että raskausaikana SINULLA olisi mahdollisimman hyvä ja helppo olla.

Kun vauva syntyy, tilanne voi olla aivan toinen. Mies ehkä haluaakin olla enemmän läsnä ja ehkä saakin intoa muuttaa luoksenne. Tai jos mies haluaa edelleen asua omassa asunnossaan, saat varmasti apua läheisiltäsi ja taatusti pärjäät mainiosti itsekin. Lapsesi isä käy myös kasvuprosessia tulevaan vanhemmuuteen ja on siksi epävarma. Raskausaikana pelot valtaavat tulevan äidinkin mielen ja tulee epävarmuus omista voimavaroistaan ja osaamisestaan. Molemminpuolinen ymmärrys ja tukeminen ei ole kaikille itsestäänselvää, vaan toisilla odotusaika voi jopa viedä parisuhteen eronkin partaalle. Ymmärrystä, tukea, välittämistä odotetaan molemmilta, ETENKIN mieheltä.

Ja kuten epäilitkin, hormonit voivat tehdä rajujakin tepposia tunnepuolella, älä siis tee mitään ratkaisevia päätöksiä tulevaisuutenne kannalta nyt, jos se vaan on mahdollista. Kaikki loksahtaa uomiinsa ihan omalla painollaan sitten vauvan synnyttyä. Onnea odotukseen, muistathan pitää huolta omasta itsestäsi!

 

[summer]

Hei!

Kokemuksesta voin sanoa et ystävien ja palveluiden lähellä olo auttaa sit kun vauva on syntynyt. Varsinkin jos mies paljon pois kotoa. On kiva kun pääsee kävellen vaunujen kans käy vaikka kaupassa. Näkee samalla muitakin ihmisiä ja maailman menoa. Heti synnytyksen jälkeen on ekat kuukaudet niin kiinni vauvassa et kotoa ulos pääseminenkin on mahtava juttu!!

Mä olisin tullut hulluksi jos oltaisiin asuttu jossain korvessa. Mummeista ja ukeista on ollut vauvan hoidossa apua kun mies ollut pidemmillä työreissuilla yms.

 

[**]

Kiitos rohkaisevista viesteistä. Sekin hiukan huolettaa, kun mies oikeasti kuvittelee, että tietää mitä vauvan hoitaminen vaatii. Kuvittelee, että sen tekee hiukan toisella kädellä kaiken muun ohessa. Tai sellaisen kuvan olen saanut. Hän kun toteaa mun huolehtiessa omasta jaksamisestani, että jos ei minusta ole hoitamaan, hän kyllä hoitaa sekä vauvan ja työnsä, eikä valita.

Ihan oikeasti nämä tunteet menee sellaista vuoristorataa nyt, että oksat pois. Tekisi mieli nostaa vähäisetkin tavarat ulos saman tien, mutta tiedän ettei se ole oikein tai pitemmän päälle hyvä ratkaisu. Harmittaa vaan, kun tarvitsisin turvallisuutta ja tukea, käykin tasan päinvastoin. Tai siis siltä nyt tuntuu.