”EK on laskenut, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastamalla ja lyhentämällä sekä asumistuen ja toimeentulotuen omavastuuosuutta nostamalla saataisiin 25 000 uutta työllistä ja säästettäisiin lähes miljardi valtion menoja”.
Kun matalapalkka-alalla työn bruttopalkka on esimerkiksi noin 1700 e/kk, josta nettopalkka on verojen jälkeen noin 1400 e/kk, josta vähennetään vielä työssäkäyntikulut mm. matkakuluineen, niin työstä käteen jää saman verran tai vielä vähemmän kuin Suomessa on keskimääräinen ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha tai minimi perusturva varattomalla (työmarkkinatuki + asumistuki + perustoimeentulotuki) eli noin 1200 e/kk.
Ja minkä EK näkee ratkaisuksi? Leikataan lisää tukia, josko työssäkäynti näin lisääntyisi. Jos meillä olisi oikea työvoimapula, meillä nostettaisiin palkkoja alalla, jolla työvoimapulaa on. Mutta nyt työntekijöitä ollaankin raijaamassa Afrikkaa myöten Suomeen aivan kuten aikoinaan orjalaivoilla Yhdysvaltoihin.
Toisin sanoen EK haluaa jatkaa suomalaisten kurjistamista. Puoluekentän oikealla laidalla ja EK:ssa asia nähdään juuri näin yksioikoisesti. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus tai lyhentäminen sekä asumistuen ja toimeentulotuen omavastuuosuuden lisääminen nykyisessä työmarkkinatilanteessa tarkoittaa, että suomalaisten köyhyys ja kurjistuminen vain lisääntyvät. Alimmissa tuloluokissa ihmisten vähäinenkin ostovoima heikkenee entisestään, he tippuvat nopeammin työmarkkinatuelle syömään säästöjään ja/tai realisoimaan omaisuuttaan, jos sitä on – ja tippuvat lopulta viimekädessä perustoimeentulotuelle. Valtiovarainministerinä ollessaan kokoomuksen Katainen aikoinaan mietiskeli julkisuudessa, miten ihmisten säästöt pankkitileiltä – tuolloin noin 82 miljardia euroa – saataisiin edes osin hyödyntämään paremmin yhteiskuntaa. Näinhän se onnistuu eli säästöjen pakkosyömisten ja pakkorealisointien kautta. Vasta kun oma varallisuus on syöty, voi saada perustoimeentulotukea.
Eikä näissä tuloluokissa raha kulu kuin vain välttämättömyyksiin. Kun se vähäinenkin ”ostovoima” viedään, se näkyy kulutuksessa. Kun kulutetaan vähemmän, niin tämä on potku omaan nilkkaan. Ostetaan yritysten tuotteita ja palveluita vähemmän, josta seuraa konkursseja ja lisää työttömyyttä. Spiraali alaspäin on taas omaehtoisesti rakennettu. Tämä on tuttua jo 1990-luvun suurlaman ajoilta eikä mitään siitä ole opittu.
