Ei ole kavereita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton

Vieras
Hulluksi tulen, koko kesä on oltu lasten kanssa kotona ja kolmistaan. Mies on koko ajan töissä ja tässä ei asu lapsia. Ei siis ole kavereita lapsilla, kun eivät osaa oikein koulussa ja pk:ssa ystävystyä. Yhdet samanikäiset on kyllä tuossa naapurissa, mutta ovat niin sanotusti eri kaliiberia, huutavia ja räyhääviä, kun omani ovat hiljaisia.
paitsi nyt alkaa jo mennä hermot, tappelua ja nahinaa ja rähinää, kun ei ole seuraa, en minäkään jaksa koko ajan olla kiikuttamassa ja ikäistään seuraahan he tietenkinhaluaisivat, mutta ku en minä voi kaveriksi muuttua.
Säälittääkin, kun yksikseen vaan tuossa kuljeskelevat. Olette onnekkaassa tilanteessa te, joiden lapsilla on kavereita.
 
Kurja tilanne :( Kun koulut taas alkavat, löytyisikö luokalta kuitenkin joku kaveri, jonka kanssa olla myös vapaa-aikoina? Jos luokkaan tulee uusi oppilas, kannattaa olla vähän niinkuin tyrkyllä =) eli ottaa se uusi luokkakaveri kaveriksi. Ne uudessa koulussa elokuussa syksyllä aloittavat kun ovat usein aika orpoja ensimmäisten päivien aikana ja silloin heistäkin on mukavaa, jos joku jo koulussa ollut ja tavoista tietoiseksi tullut ottaa välitunnilla mukaan. Ystävyys syntyy usein siitä, että sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sanomaan oikeat sanat =)
 
koululainen on sellainen, että jos kerran joku ei heti ala kaveriksi, ei toiste pyydä ja tuntuu kärsivän tilanteesta, pk:ssa oleva lapsi ystävystyisi, mutta kun on niin nuori, ei voi yksin kulkea. kyllä me keskenämmekin viihdymme, mutta itkettää lasten puolesta, kun kuulevat muiden kertoilevan kaveriasioita, eikä itse pysty sanomaan mitään. sekavaa selostusta, mutta en enää oikein jaksa.
 

Yhteistyössä