Ei ole helppoa sopeutua köyhäilyyn kun on elänyt yltäkylläisyydessä.

  • Viestiketjun aloittaja Varakkaasta_tavalliseksi
  • Ensimmäinen viesti
Varakkaasta_tavalliseksi
Mun mies menetti huippuduuninsa yli 10 vuotta sitten. Palkka oli bruttona viisinumeroinen. Sitten oli useita vuosia työttömänä. Tosin eropaketin ja sijoitusten turvin ei tuntunut missään. Haki kyllä töitä, mutta kyllä se aika v-mäistä on mennä tekemään alemman tason duuneja (jotka ei silti ole välttämättä helpompia, kenties jopa päinvastoin) kolmasosapalkalla.

Tällä hetkellä me tienaamme yhteensä bruttona vuodessa n. 80 000. Kymmenen vuotta sitten summa oli tuplat. Toki verot vähän tasasi hommaa, mutta oikeastaan kaikki extra on elämästämme poissa. Tuolloin ajoimme uusilla Volvoilla, nyt on pihassa vähän eri autot. Kaukomatkat vaihtuneet P-Euroopan matkailuun autolla. Ravintoloissa ei usein syödä jne.

Pahinta tässä on se, että kuitenkin oma ystäväpiiri oli jo 10 vuotta sitten meitä varakkaampaa. Mutta just ja just "pysyi mukana" noilla tuloilla. Nyt on nuo kaverit jääneet, harvoin tapaamme ja aina pitää keksiä tekosyitä, ettei lähde jonnekkin (koska ei vaan kehtaa köyhäillä). Sitten taas omat vanhat kaverit, joilla oli samanlainen tausta kuin mulla (keskiluokkainen maaseutukaupunki)... No he ovat jääneet tosiaan niihin vanhoihin aikoihin.

Kunpa vain osais olla tyytyväinen, mutta kun ei vaan osaa...
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Mun mies menetti huippuduuninsa yli 10 vuotta sitten. Palkka oli bruttona viisinumeroinen. Sitten oli useita vuosia työttömänä. Tosin eropaketin ja sijoitusten turvin ei tuntunut missään. Haki kyllä töitä, mutta kyllä se aika v-mäistä on mennä tekemään alemman tason duuneja (jotka ei silti ole välttämättä helpompia, kenties jopa päinvastoin) kolmasosapalkalla.

Tällä hetkellä me tienaamme yhteensä bruttona vuodessa n. 80 000. Kymmenen vuotta sitten summa oli tuplat. Toki verot vähän tasasi hommaa, mutta oikeastaan kaikki extra on elämästämme poissa. Tuolloin ajoimme uusilla Volvoilla, nyt on pihassa vähän eri autot. Kaukomatkat vaihtuneet P-Euroopan matkailuun autolla. Ravintoloissa ei usein syödä jne.

Pahinta tässä on se, että kuitenkin oma ystäväpiiri oli jo 10 vuotta sitten meitä varakkaampaa. Mutta just ja just "pysyi mukana" noilla tuloilla. Nyt on nuo kaverit jääneet, harvoin tapaamme ja aina pitää keksiä tekosyitä, ettei lähde jonnekkin (koska ei vaan kehtaa köyhäillä). Sitten taas omat vanhat kaverit, joilla oli samanlainen tausta kuin mulla (keskiluokkainen maaseutukaupunki)... No he ovat jääneet tosiaan niihin vanhoihin aikoihin.

Kunpa vain osais olla tyytyväinen, mutta kun ei vaan osaa...
Ei kuulosta helpolta, vaikka teillä on nykyisinkin ihan kivatkin tulot. No, tipahditte keskiluokkaan. Ja keskiluokassa on myös ihan tyytyväisiä ihmisiä.

Sosiaalisen elämän kaventuminen jurppii varmasti. Mutta onko ne teidän kaverit semmoisia että pysyvät kelkassa mukana, vaikka te ette enää ökyile? Siis niiku oikeita ystäviä, jotka ymmärtää tilanteenne ja pystyvät tapaamaan sua vaatimattomammissakin ympyröissä?

Lisäksi, tämä on siirappinen klisee, mutta raha ei korvaa terveyttä ja hyvää parisuhdetta. Se että näen ja kuulen muuttolinnut kun avaan ikkunan aamulla ja herään ihanan miehen viereltä, on tärkeämpää kuin pankkitilin saldo.
 
Varakkaasta_tavalliseksi
Ei kuulosta helpolta, vaikka teillä on nykyisinkin ihan kivatkin tulot. No, tipahditte keskiluokkaan. Ja keskiluokassa on myös ihan tyytyväisiä ihmisiä.

Sosiaalisen elämän kaventuminen jurppii varmasti. Mutta onko ne teidän kaverit semmoisia että pysyvät kelkassa mukana, vaikka te ette enää ökyile? Siis niiku oikeita ystäviä, jotka ymmärtää tilanteenne ja pystyvät tapaamaan sua vaatimattomammissakin ympyröissä?

Lisäksi, tämä on siirappinen klisee, mutta raha ei korvaa terveyttä ja hyvää parisuhdetta. Se että näen ja kuulen muuttolinnut kun avaan ikkunan aamulla ja herään ihanan miehen viereltä, on tärkeämpää kuin pankkitilin saldo.
Joo. PK-seudulla vaan toi raha on aika mitätön.

Jos rehellinen oon, niin eipä se "pintaliitoelämä" mitään hauskaa sinällään ollut. Usein oikeasti vitutti, mutta sitä vaan sitten omaa pinnallisuuttaan ja typeryyttään oli siinä mukana. Oikeastaan harmittaa se, että miksei voinut enemmän elää sitä omaa "tavallista" elämää silloinkin kun oli isot tulot?

Kahdelle varakkaalle tutulleni joskus hieman avauduin uudesta tilanteestamme (tai eihän se uusi ole kun 10v päällä, mutta ehkä realisoitunut vasta viime vuodet). Toinen oikeesti ei sen jälkeen ottanut yhteyttä ja piti etäisyyttä. Mutta toinen suhtautui tosi hienosti, tosin hän ei ennenkään ole pröystäillyt rahoillaan.

Sitä ei vaan viitsi muuttaakaan jonnekkin vähän kauemmaksi ja halvempaan paikkaan, kun lapsilla koulut kesken ja kaveripiiriä täällä. Mutta 5 vuoden päästä onkin aika eri tilanne...
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Mun mies menetti huippuduuninsa yli 10 vuotta sitten. Palkka oli bruttona viisinumeroinen. Sitten oli useita vuosia työttömänä. Tosin eropaketin ja sijoitusten turvin ei tuntunut missään. Haki kyllä töitä, mutta kyllä se aika v-mäistä on mennä tekemään alemman tason duuneja (jotka ei silti ole välttämättä helpompia, kenties jopa päinvastoin) kolmasosapalkalla.

Tällä hetkellä me tienaamme yhteensä bruttona vuodessa n. 80 000. Kymmenen vuotta sitten summa oli tuplat. Toki verot vähän tasasi hommaa, mutta oikeastaan kaikki extra on elämästämme poissa. Tuolloin ajoimme uusilla Volvoilla, nyt on pihassa vähän eri autot. Kaukomatkat vaihtuneet P-Euroopan matkailuun autolla. Ravintoloissa ei usein syödä jne.

Pahinta tässä on se, että kuitenkin oma ystäväpiiri oli jo 10 vuotta sitten meitä varakkaampaa. Mutta just ja just "pysyi mukana" noilla tuloilla. Nyt on nuo kaverit jääneet, harvoin tapaamme ja aina pitää keksiä tekosyitä, ettei lähde jonnekkin (koska ei vaan kehtaa köyhäillä). Sitten taas omat vanhat kaverit, joilla oli samanlainen tausta kuin mulla (keskiluokkainen maaseutukaupunki)... No he ovat jääneet tosiaan niihin vanhoihin aikoihin.

Kunpa vain osais olla tyytyväinen, mutta kun ei vaan osaa...
Gold digger joutuu usein pettymään :sneaky:.
 
Joo. PK-seudulla vaan toi raha on aika mitätön.

Jos rehellinen oon, niin eipä se "pintaliitoelämä" mitään hauskaa sinällään ollut. Usein oikeasti vitutti, mutta sitä vaan sitten omaa pinnallisuuttaan ja typeryyttään oli siinä mukana. Oikeastaan harmittaa se, että miksei voinut enemmän elää sitä omaa "tavallista" elämää silloinkin kun oli isot tulot?

Kahdelle varakkaalle tutulleni joskus hieman avauduin uudesta tilanteestamme (tai eihän se uusi ole kun 10v päällä, mutta ehkä realisoitunut vasta viime vuodet). Toinen oikeesti ei sen jälkeen ottanut yhteyttä ja piti etäisyyttä. Mutta toinen suhtautui tosi hienosti, tosin hän ei ennenkään ole pröystäillyt rahoillaan.

Sitä ei vaan viitsi muuttaakaan jonnekkin vähän kauemmaksi ja halvempaan paikkaan, kun lapsilla koulut kesken ja kaveripiiriä täällä. Mutta 5 vuoden päästä onkin aika eri tilanne...
Niin ja mitä mä nyt promillenkaan verran haistan mitään trendejä, niin se tavallinen elämä on toisaalta muodikastakin. Lapsiin satsaaminen, luonto, luomu, jne.

Onko sun miehellä muuten mahdollisuus päästä paremmin palkattuun työhön enää uudestaan?