Ei musta sitten kai olekaan tähän :(

[luovutan]

Kaksi lasta. Mä en jaksa enää. Hermot ei kestä yhtään. En jaksa kuunnella tappelua, vaatimuksia ja vinkumista. Se on aivan sama paljonko annat itsestäsi, paskaa saat takaisin. Neljä ja kaksi vuotiaat lapset. Mä en vaan enää jaksa. Öitäkään ei saa rauhassa nukkua. Hetken katson vielä ja sen jälkeen luovutan. Rakastan lapsiani, mutta ei tästä tule hevon vittuakaan. En osaa arvostaa arjen pieniä hyviä hetkiä, väsyttää vain jatkuvasti.

 

[Silmukka-]

Mitä teet lasten kanssa päivisin? Entä iltaisin ja viikonloppuisin kun mies kotosalla niin saatko irtiottoa lapsista?

Siihen omaan arkeen ja sen mielekkyyteen voi ihan oikeasti vaikuttaa.

 

[Emman]

Kaksi lasta. Mä en jaksa enää. Hermot ei kestä yhtään. En jaksa kuunnella tappelua, vaatimuksia ja vinkumista. Se on aivan sama paljonko annat itsestäsi, paskaa saat takaisin. Neljä ja kaksi vuotiaat lapset. Mä en vaan enää jaksa. Öitäkään ei saa rauhassa nukkua. Hetken katson vielä ja sen jälkeen luovutan. Rakastan lapsiani, mutta ei tästä tule hevon vittuakaan. En osaa arvostaa arjen pieniä hyviä hetkiä, väsyttää vain jatkuvasti.

Nyt olo on kyllä mahtava. Mummo otti lapset yökylään, ja katselin illalla Sinkkuelämää 1 asti yöllä ja nukuin lähes 10.
Et sais niitä yhdeksi yöksi johonkin, se oikeasti helpottaa kummasti.

 

[joo]

Otappa itseäsi niskasta kiinni äläkä valita, lapset olet tehnyt niin nyt on ne myös hoidettava.

 

[H]

Niin kyllä ihan pienet asiatkin auttaa. Suunnittele itsellesi jotain kivaa ilman lapsia. Ehkä joku viikonloppumatka kaverin luo tms. Sen jälkeen taas jaksaa arkea paremmin. Kyllähän ne lapset koko ajan kasvaa ja arki helpottuu.

 

[vieras]

Pystytkö jättämään lapset vaikka vkonloppuhoitoon jonnekin ja lähde itse esim. kylpylään täyshoidolle? Rentoutuu mieli kun ei tarvitse vahtia lapsia tai miettiä ruuan laittoa, siivousta yms.

 

[vieras]

Yritäpä nyt kiireesti löytää jotain iloa elämään. Lapset jollekin hoitajalle ja etsit itsellesi piristystä (tai unta, jos sen tarve on kiireellisin). Omaa elämää ei valitettavasti voi muut muuttaa, itse täytyy etsiä apua. Tsemppiä!

 

[IhanaValo]

Kuulostaa osittain tutulta, melkein saman ikäiset lapset meilläkin ja välillä melkoista taistelua noitten kans.
Samaa kysyisin kuin Silmukka..
Ja ootko kotona vai töissä?

 

[mn]

voi, mä' muistan ton tunteen. mulla meni niin hermot et mä lähin töihin. tosin menin vaan kelan työmarkkinatuel ku ei olis muuten ollu töitä. se autto! oisko se sulle mitenkään mahollista?

ei teil ole kerhoja tms mihin saisit vietyä lapsias edes kerran viikossa?

mä toivon et köydät jonkun ratkaisun ja muista et ain voi mennä psykologille keskusteleen ja saada jopa lääkityksen jos oireet on sitä luokkaa, sähän voit olla vaik masentunu?

 

[ap]

Mitä teet lasten kanssa päivisin? Entä iltaisin ja viikonloppuisin kun mies kotosalla niin saatko irtiottoa lapsista?

Siihen omaan arkeen ja sen mielekkyyteen voi ihan oikeasti vaikuttaa.

Tiedän että siihen voi vaikuttaa ja siihen olen pyrkinytkin, siis että kaikilla olisi kivaa ja yhteisiä puuhia riittää. Heti ku loppuu tekeminen, alkaa tappelu. Nuo tappelevat keskenään koko ajan. Raapivat, purevat, lyövät ja potkivat. Ja tällä hetkellä en enää jaksaisi ainuttakaan tappelua. En mitään. Lääkärissä jo käyty, lääkkeet sain, ne täytyy käydä hakemassa. Eikä tämä vain lapsista johdu, kaikesta huolimatta lapset ovat parasta mitä olen elämääni saanut, tällä hetkellä tuntuu vain etten jaksa enää tätäkään. Niin paska olo. Tuntuu että kaikessa epäonnistun. Saan irtioton vain silloin kun saan jonkun lapsia katsomaan. Tällä hetkellä se asia menossa parempaan päin, olen hankkinut tukiverkostoa kun ei sukulaiset/kaverit/kummit lapsiani katso. Mieheltä en jaksa edes aina kysyä kun ei ole lasten isä.

 

[ap]

Otappa itseäsi niskasta kiinni äläkä valita, lapset olet tehnyt niin nyt on ne myös hoidettava.

Niin olen hoitanutkin ja näin teen myös jatkossa.

 

[levottomat jalat]

Kaikki tuon ikäiset lapset tappelee, vaatii ja vinkuu. :hug:

Asutko kaupungissa vai maalla? Saisitko sysättyä lapset vaikka vaan tunniksi johonkin? Kaupungissahan on erilaisia kauppojen lapsiparkkeja.

 

[ap]

voi, mä' muistan ton tunteen. mulla meni niin hermot et mä lähin töihin. tosin menin vaan kelan työmarkkinatuel ku ei olis muuten ollu töitä. se autto! oisko se sulle mitenkään mahollista?

ei teil ole kerhoja tms mihin saisit vietyä lapsias edes kerran viikossa?

mä toivon et köydät jonkun ratkaisun ja muista et ain voi mennä psykologille keskusteleen ja saada jopa lääkityksen jos oireet on sitä luokkaa, sähän voit olla vaik masentunu?

Kouluun haenkin nyt ja olen ajatellut myös tuota töihin lähtöä. Ei väliä mitä töitä, kunhan pääsisi kotoa pois. Luulen että lapsillakin olisi niin paljon kivempaa päiväkodissa, kuin minun kanssa kotona.

 

[mä]

Meillä myös kovasti tappelevat 3- ja 5-vuotiaat. Hermot menee miljoona kertaa päivässä, kun mitään hommia ei pysty tekemään, kun lapset tappelevat jatkuvasti.
Itse palasin työelämään muutama viikko sitten ja täytyy sanoa, että vaikka kaipaa sitä yhteistä aikaa ja leppoisia päiviä niin kyllä se on ihanaa, kun ei tartte toimia jatkuvasti erotuomarina.
Jos sinusta tuntuu, että kaikki kaatuu päälle niin suosittelen kyllä töihin paluuta tai ainakin kerhoa tms. lapsille.

 

[ap]

Kaikki tuon ikäiset lapset tappelee, vaatii ja vinkuu. :hug:

Asutko kaupungissa vai maalla? Saisitko sysättyä lapset vaikka vaan tunniksi johonkin? Kaupungissahan on erilaisia kauppojen lapsiparkkeja.

Yritänkin joka päivä toistella itselleni ettei tämä ole aina tätä. Nuokin ovat vielä niin pieniä, että parin vuoden päästä kaikki täysin erilaista. Ehkä omalla tavallaan helpompaa. En saa hoitajia tähän hätään mistään. Äiti asuisi aivan vieressä, mutta eipä paljoa kiinnosta lapsia katsoa edes sitä tuntia vaikka työtön on.

 

[Kärsäpärstäinen]

laita ne lapset päiväkotiin

 

[ap]

Meillä myös kovasti tappelevat 3- ja 5-vuotiaat. Hermot menee miljoona kertaa päivässä, kun mitään hommia ei pysty tekemään, kun lapset tappelevat jatkuvasti.
Itse palasin työelämään muutama viikko sitten ja täytyy sanoa, että vaikka kaipaa sitä yhteistä aikaa ja leppoisia päiviä niin kyllä se on ihanaa, kun ei tartte toimia jatkuvasti erotuomarina.
Jos sinusta tuntuu, että kaikki kaatuu päälle niin suosittelen kyllä töihin paluuta tai ainakin kerhoa tms. lapsille.

Taidankin loppuviikosta mennä käymään työkkärissä! Toi töihinlähtö varmasti tekisi hyvää.

 

[ap]

laita ne lapset päiväkotiin

Olen jo hakenut hoitopaikkoja, lääkärin "määräys."

 

[ap]

Kaipa nämä asiat tästä. Ehkä liian myöhään heräsin siihen ettei rahkeet kaiken tapahtumien jälkeen riitäkkään enää täydellä energialla pyörittämään tätä sirkusta. Mutta, ehkä huomenna parempi päivä!

 

[Eestlanna Savanna]

päivälotiin lapsia =)
Ajattelee minä,olen aamuisin ja päivisin lasten kaa,sekä teen työt ja illalla mulla kans työt ja pärjän,vaikka ei ole muuta kun työt ja joskus väsyneenä voin jonnekiin baariin ravintolaan mennä rentoutumaan

 

[levottomat jalat]

Sulla on asiat menossa parempaan suuntaan.

 

[ap]

päivälotiin lapsia =)
Ajattelee minä,olen aamuisin ja päivisin lasten kaa,sekä teen työt ja illalla mulla kans työt ja pärjän,vaikka ei ole muuta kun työt ja joskus väsyneenä voin jonnekiin baariin ravintolaan mennä rentoutumaan

Anteeksi, meni täysin sun pointtisi ohi...?

 

[ap]

Sulla on asiat menossa parempaan suuntaan.

Toivon todella, että asiat muuttuisivat.


Tahdon olla hyvä äiti lapsilleni, eikä mikään muu merkitsekään kuin se että lasten olisi hyvä olla. Paha mieli jo siitä etten jaksa, enkä enää osaa arvostaa tätä mitä minulla on, koska tiedän että minulla on ihanat lapset. Olen vain tosi väsynyt.

 

[levottomat jalat]

Sulla on asiat menossa parempaan suuntaan.

Toivon todella, että asiat muuttuisivat.


Tahdon olla hyvä äiti lapsilleni, eikä mikään muu merkitsekään kuin se että lasten olisi hyvä olla. Paha mieli jo siitä etten jaksa, enkä enää osaa arvostaa tätä mitä minulla on, koska tiedän että minulla on ihanat lapset. Olen vain tosi väsynyt.

Muistat että et voi olla täydellinen äiti vaikka kuinka haluaisit.

Mulla oli esikoisen kanssa aika samanlaisia fiiliksiä kuin sulla nyt tuntuu olevan. Ja varsinkin kun esikoinen oli aloittamassa päiväkotia niin ennen sitä olin ihan tosi hermona ja kiukkuinen kaikesta.