Ei munkaan suhtautuminen ruokaan ihan normaali taida olla

["eee"]

Koko ikäni olen ollut hoikka, nyt kesällä sain painoa 3-4 kiloa lisää. Ahdistaa aivan järjettömästi, makkara tulee housujen päälle, kaikki vanhat vaatteet ei enää edes mahdu, tiukkoja paitoja en kehtaa käyttää. Nyt töissäkin ollessa ajattelen painoani varmaan joka 5. minuutti. Tunnustelen tätä mahaa ja siinä se on.

Liikunnan olen aloittanut, liikun suoraan sanottuna laihtuakseni enkä mitenkään terveellisten elämäntapojen vuoksi. Olen ruvennut jättämään aamupalan väliin. Leipää en ole ostanut kesän jälkeen. Työpaikkaruokalassa katson kaloreita. Iltaisin sorrun ahmimaan: jos ei ole muuta tarjolla, syön vaikka kilon omenoita tai paketillisen kaakaojauhetta. Työpaikan kahvipöydän karkeista en osaa kieltäytyä, käyn salaa napsimassa niitä paljonkin päivän aikana, vaikka lounaalla yritän jättää hiilarit väliin.

Tämä on oikeasti aika sairasta. Ajattelen painoani ja syömistä ihan liikaa. Yksi ystäväni laihdutti n. vuosi sitten 15 kiloa pikkuisen pulleasta alipainon rajoille ja on nyt jatkanut tuota ruokavaliotaan, jota tavallaan halveksin - yksipuolista, kevyttä ruokaa muutamasta ruoka-aineesta. Hänelle maustamaton jogurtti on herkkupäivän juttu. Jotenkin ajatusmaailma tuntuu tarttuneen minuunkin - olen kateellinen hänen itsekuristaan, ja häpeän, kun ostan karkkia.

Apua, ahdistaa...

 

["vieras"]

Sun pitäs keskittyy tärkeempiin asioihin!

 

["herkkusuu"]

Minäkin mietin painoa enemmän kuin muille myönnän. Olen normaalipainoinen (169cm/51-52kg) ja jo kilon lisä ahdistaa. Laihduin kesällä jostain syystä 55 kilosta tähän ja ennen sitä en edes tajunnut miten paljon välitän painostani. Ilahduin kovin painoni putoamisesta ja nyt pelkään saavani kilot takaisin. En kuitenkaan vahdi syömisiäni koska kaikki makea ja hyvänmakuinen voittaa painonnousupelkoni. Syön herkkuja joka ikinen päivä ja olen ahdistunut kun ne loppuvat. Ei sekään kovin tervettä ole. En harrasta liikuntaa, vain kauppaan kävelyä. Mulla on onnea sen suhteen etten helposti liho vaikka kiskonkin herkkuja kaksin käsin. Ahdistaa ja pelottaa ajatus siitä, että näin ei ehkä jatku ikuisetsi vaan jossain vaiheessa läskit ottaa vallan. Silloin pitää valita herkkujen ja painon välillä ja se on vaikeaa.

 

["eee"]

[QUOTE="vieras";24817526]Sun pitäs keskittyy tärkeempiin asioihin![/QUOTE]

Tottakai pitäis, olen ihan samaa mieltä. Se on vieläpä ihan tunnettu tosiasia (ainakin mun kohdalla), että kun en niinkään ajattele syömisiäni vaan keskityn muuhun, niin tulee syötyä ihan fiksusti ja paino pysyy hyvällä tasolla.

Sit kun koko ajan pyöritän asiaa päässäni, ruoasta tulee peikko ja sorrun ahmimaan, lähtemään iltamyöhällä kauppaan vain hakemaan jotain keksipakettia jne ja sitten se painokin nousee...

Vaan helpommin sanottu kuin tehty!

 

["eee"]

[QUOTE="herkkusuu";24817546]Minäkin mietin painoa enemmän kuin muille myönnän. Olen normaalipainoinen (169cm/51-52kg) ja jo kilon lisä ahdistaa. Laihduin kesällä jostain syystä 55 kilosta tähän ja ennen sitä en edes tajunnut miten paljon välitän painostani. Ilahduin kovin painoni putoamisesta ja nyt pelkään saavani kilot takaisin. En kuitenkaan vahdi syömisiäni koska kaikki makea ja hyvänmakuinen voittaa painonnousupelkoni. Syön herkkuja joka ikinen päivä ja olen ahdistunut kun ne loppuvat. Ei sekään kovin tervettä ole. En harrasta liikuntaa, vain kauppaan kävelyä. Mulla on onnea sen suhteen etten helposti liho vaikka kiskonkin herkkuja kaksin käsin. Ahdistaa ja pelottaa ajatus siitä, että näin ei ehkä jatku ikuisetsi vaan jossain vaiheessa läskit ottaa vallan. Silloin pitää valita herkkujen ja painon välillä ja se on vaikeaa.[/QUOTE]

Jep. Mäkin söin ennen ihan mitä tahansa, en liikuntaa harrastanut ikinä ja silti pysyin tosi hoikkana. Nyt parikymppisenä se ei enää toimi ihan samalla tavalla... olen tosiaan tottunut syömään herkkujakin joka päivä, ja nyt sit kun se painoindeksi ei enää olekaan 19, ahdistaa ja pelkään että musta tulee lihava. :/