Monta vuotta on mennyt suunta hukassa. En ole pelännyt ongelmia, en ole lannistunut vastoinkäymisistä, elämänmuutokset olen koettanut ottaa rennosti surusta huolimatta. En ole pelännyt uusia haasteita tai uusia paikkakuntia, en uusia ihmisiä vaan olen rohkeasti mennyt eteenpäin ja tutustunut tilanteisiin. Jos ei ole tuntunut hyvältä niin olen vaihtanut suunnitelmia..
Samalla samanikäiset ystävät olivat vakiintuneet, perustaneet perheen, rakentaneet talon/ostanut kodin, on työpaikka taikka jatkuvaa äitiyslomaa..
N. 2v sitten, vähän reilu, minä hajosin. Unelmat murenivat. Olin niin uupunut, että fyysinen terveys petti vaikka pää vielä kesti. En ymmärrä miten siitä kaikesta selvisin.. Kuinka monesti silloin valahdin kalpeaksi ja konttailin aina vesihanalle hakemaan vettä heikotukseen.. Sekavaa tekstiä nytkin, en tohdi tarkemmin tarinoida yksityiskohdista..
Mutta, että olen nyt tässä. Normaalissa flunssassa, vieläkin sillä reitillä minkä romahduksen jälkeen valitsin, tiellä minkä ensimmäisen vaiheen aion viedä loppuun asti ja sen jälkeen voin alkaa elää "unelmaani".. Toivon sydämestäni, että tämä 9kk on ollut täyttä totta, ei satua eikä mitään vähempää.. Onkohan nyt aikani koittanut, olenko nähnyt jo tarpeeksi, jatkuuko elämä nyt onnellisena..
Nyt osaan ainakin vastata, että jatkuu, kun antaa itselleen mahdollisuuden onneen ja rentoutuu
)
Tämmöistä, seikkaperäistä.. Vaikea pukea sanoiksi moniulotteisia asioita, kun ne eivät ole niin yksiselitteisiä.. Helpottaa kun saa jotakin sanottua..
Samalla samanikäiset ystävät olivat vakiintuneet, perustaneet perheen, rakentaneet talon/ostanut kodin, on työpaikka taikka jatkuvaa äitiyslomaa..
N. 2v sitten, vähän reilu, minä hajosin. Unelmat murenivat. Olin niin uupunut, että fyysinen terveys petti vaikka pää vielä kesti. En ymmärrä miten siitä kaikesta selvisin.. Kuinka monesti silloin valahdin kalpeaksi ja konttailin aina vesihanalle hakemaan vettä heikotukseen.. Sekavaa tekstiä nytkin, en tohdi tarkemmin tarinoida yksityiskohdista..
Mutta, että olen nyt tässä. Normaalissa flunssassa, vieläkin sillä reitillä minkä romahduksen jälkeen valitsin, tiellä minkä ensimmäisen vaiheen aion viedä loppuun asti ja sen jälkeen voin alkaa elää "unelmaani".. Toivon sydämestäni, että tämä 9kk on ollut täyttä totta, ei satua eikä mitään vähempää.. Onkohan nyt aikani koittanut, olenko nähnyt jo tarpeeksi, jatkuuko elämä nyt onnellisena..
Nyt osaan ainakin vastata, että jatkuu, kun antaa itselleen mahdollisuuden onneen ja rentoutuu
)Tämmöistä, seikkaperäistä.. Vaikea pukea sanoiksi moniulotteisia asioita, kun ne eivät ole niin yksiselitteisiä.. Helpottaa kun saa jotakin sanottua..
