Ei kohta jaksa enää, tarvitsisin pari kuukautta lomaa

Minä ainakin pystyn samaistumaan ap:n asiaan. Se on hemmetin helppo huudella omista pilvilinnoista miten auvoista elämää pitäisi viettää. Totta on se että pitäisi istua perhepalaveriin ja sopia kaikille omat vastuualueet, lapsille toki pienemmät mutta jotain kumminkin. Ei ole kenenkään etu että äiti kaatuu työtaakan alle ja tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen kun itsekin elän hyvin hektistä arkea ja lähes kaikki on minunkin vastuullani. Suututtaa nuo vähättelevät viestit ja tympeät asenteet ja edullisen siivouspalvelun tyrkytys ellei ole vara. Ei meilläkään ole. Viisi lasta, koulu, kerho ja harrastuskuskaukset, mies painaa pitkää päivää eikä tukiverkkoja niin raskasta on. Välillä on vain saatava sitä omaa aikaa ja kaikki osallistumaan. Lapset vain pieniä niin kyllä siinäkin oma hommansa on. Mutta itsevalittu elämä josta olen onnellinen, joskin väsynyt mutta eiköhän se joskus helpota. Tsemppiä ap:lle, meitä todella on myös muitakin väsyjä, mutta lasten eteen tekee kaikkensa - ja vielä enemmän.

Kiitos sanoistasi. Hyvä, että edes yksi ihminen ymmärtää. Tsemppiä sinullekin!

 

Minä ainakin pystyn samaistumaan ap:n asiaan. Se on hemmetin helppo huudella omista pilvilinnoista miten auvoista elämää pitäisi viettää. Totta on se että pitäisi istua perhepalaveriin ja sopia kaikille omat vastuualueet, lapsille toki pienemmät mutta jotain kumminkin. Ei ole kenenkään etu että äiti kaatuu työtaakan alle ja tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen kun itsekin elän hyvin hektistä arkea ja lähes kaikki on minunkin vastuullani. Suututtaa nuo vähättelevät viestit ja tympeät asenteet ja edullisen siivouspalvelun tyrkytys ellei ole vara. Ei meilläkään ole. Viisi lasta, koulu, kerho ja harrastuskuskaukset, mies painaa pitkää päivää eikä tukiverkkoja niin raskasta on. Välillä on vain saatava sitä omaa aikaa ja kaikki osallistumaan. Lapset vain pieniä niin kyllä siinäkin oma hommansa on. Mutta itsevalittu elämä josta olen onnellinen, joskin väsynyt mutta eiköhän se joskus helpota. Tsemppiä ap:lle, meitä todella on myös muitakin väsyjä, mutta lasten eteen tekee kaikkensa - ja vielä enemmän.

Olet oikeassa, ulkopuolelta on helppo huudella, koska usein sieltä ulkopuolelta hahmottaa sen kokonaistilanteen paremmin kun ympyrän sisältä.
Kaikilla ei ole helppoa, mutta mielestäni ap:n tilanteessa äiti voisi ottaa vähän vastuuta ja ryhtiliikettä oman hyvinvointinsa suhteen, sen sijaan että vain marttyyrina voivottelee tilannetta.
Ja todellakin on ihan oma valinta, jos ei kouluikäisi lapsia saa hoitamaan osaa kotitöistä. Tai jos antaa miehen lusmuta kaikista hommista. Homma jatkuu tuollaisena tasan niin pitkään, kun ap antaa sen jatkua.

 

Lasten harrastukset ennen: kiva harraste, pesäpallo, tanssi tai pianonsoittotunti kerran tai kaksi viikossa. Tapaa kavereita. Hoituu pienillä summilla.

Lasten harrastukset nykyään: seuroja, maksuja ja vanhemmat kyydittää vähintään 2-4krt/vko. Vähemmän ei käy koska harrastus on kisaamista varten, jatkuvasti kilpaillaan veren maku suussa ja käydään vanhempien lompakolla alituiseen. Joillekin jo silkkaa bisnestä. Harrastuksen kalleus on statuskysymys, rikkaiden kakarat muodostavat jääkiekkoporukoita jotta erotutaan muista. Harrastuksesta on tullut pakkorako, kilpailuvietin toteuttamispaikka ja vanhempien statussymboli.

Totta.
Harrastuksista on viety ilo ja tilalle on tullut suorittaminen.

 

Ap - paljonko te vietätte perheenä yhdessä aikaa viikossa (nukkumiseen käytettyä aikaa ei lasketa)?

 

Totta.
Harrastuksista on viety ilo ja tilalle on tullut suorittaminen.

Aika erikoista ajattelua on myös, että harrastukseksi lasketaan vain sellainen harrastus, jossa on jotkut harkat tai muu virallinen kokoontuminen.

Tyyliin että jos lapsi tykkää käydä muuten vaan vaikka uimassa tai hiihtämässä, niin silloin se ei ole harrastus. Harrastukseksi se muuttuu vasta sitten, kun käydään uima- tai hiihtoseuran harjoituksissa.

 

Pyykkien ja astioiden pesu ei ole asian ydin ja se suurin ongelma minulle.

Ei tässä valitettavasti auta muu kuin jatkaa samaan tapaan. Ajattelin ehkä turhan toiveikkaasti, että joku keksisi jonkun mullistavan kikkakolmosen helpottamaan tätä tilannetta, jos olisi ollut vastaavassa tilanteessa aikaisemmin, mutta ei sellaista taida ollakaan.

Tuskin mitään ihme kikka kolmosta on olemassa. Rupeat tekemään pieniä muutoksia arjen juttuihin. Lapset kasvavat koko ajan ja jossain vaiheessa he tulevat (ainakin toivon mukaan) lentämään omille teilleen. Opetat heidät tekemään niitä kotitöitä, pieni hetkikin päivässä riittää, kyllä he vartin jostain välistä voivat nipistää kotitöillekin. Ajattele asiat niin, että heidän pitää jossain vaiheessa itse osata hoitaa kaikki, miten he silloin oppivat ne hetkessä, jos ei ole jo aikaisemmin ruvettu opettamaan. Samaten miehellekin voi vähän lisähommia delegoida, vaikka joku ruokakaupassa käynti. Kirjoittelettehan puutelistaa ostoksista sitä mukaa, kun joku rupeaa olemaan vähissä? Se lista helpottaa niiden ostosten tekoa. Kun moni ottaa pienen siivun hommia kontolleen, niin äkkiä siinä on jo useampi homma pois sinun kontoltasi.

Menethän iltaisin ajoissa nukkumaan? Niin lasten kuin aikuisten pitäisi laitella kaikki elektroniikkalaitteet pois paria tuntia ennen nukkumaanmenoa, että se uni tulisi helposti. Kännykät yms säteilevät sinivaloa, joka kuulema saa elimistön heräämistilaan, koska se huijaa elimistön luulemaan, että on aamu (näin lääkäri selitti asiaa). Täällä paraskin neuvoja, joka katselee elokuvia aivan liian myöhään samalla läppäriä siinä sivussa räpläten, vaikka aamulla on aikainen ylösnousu. Omaan jaksamiseen auttaa kummasti oman harrastuksen hankkiminen, missä pääsee irti kaikesta arjesta. Itse sain apua puutyökurssille menosta. Sen oman harrastuksen sijoittaminen kalenteriin voi olla hankalaa, mutta joku kävely tai lenkkeily on helpointa saada mahtumaan johonkin väliin, kuten vaikka jonkun lapsen harrastuksen ajaksi.

 

Jos on noin kiireistä ja molemmilla työpaikat sekä varaa lasten harrastuksiin, on varmaankin varaa 1-2 kertaa viikossa siivoojaan? Helpottaisi huomattavasti. Suomessa kotisiivoojan käyttö ei ole vielä niin yleistä, monissa maissa palkataan useimmiten siivoja jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja siihen on varaa. Suosittelen ainakin kokeilemaan

 

Jos on noin kiireistä ja molemmilla työpaikat sekä varaa lasten harrastuksiin, on varmaankin varaa 1-2 kertaa viikossa siivoojaan? Helpottaisi huomattavasti. Suomessa kotisiivoojan käyttö ei ole vielä niin yleistä, monissa maissa palkataan useimmiten siivoja jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja siihen on varaa. Suosittelen ainakin kokeilemaan

Ehdotin tätä jo. Ei ole varaa kuulemma.

 

Tsemiä vaan ap. Mulla samaa + monta lasta. Lapset harrastaa ja siihen todellakin kannustan. Yksi lapsi jäi nuorena pois harrastuksista ja se oli huono teininä. Nyt vielä sen verran pieniä koululaisia että itse kulkeminen ei onnistu, matkat liian pitkät. Päälle vielä lähes vauva vielä ja yrittäjyys molemmilla vanhemmilla ilman apujoukkoja, isovanhempia yms. Kotisiivous olisi hyvä juttu mutta mulla on liian iso kynnys päästää ketään vierasta kotiin. Joskus olen maksanut jollekin tutulle jostain urakasta.
Väsyttäähän se arki. Koti on kroonisesti hunningolla. Lapset hoitaa koulunsa kunnialla ja se on se mitä vaadin ehdottomasti, siivouksissa auttamista pitää yrittää pikkuhiljaa lisätä mutta lapset on lapsia, ei kotiorjia. Lapsuus on lyhyt ja siitä pitää nauttia.
Mutta jaksaa jaksaa, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Onneksi nuo lapset on niin aarteita, ihan parhaita sydänkäpysiä että niiden eteen tekee kyllä kaikkensa minkä jaksaa. Yksi minkä teen on että pidän kesällä kunnolla lomaa yrittäjyydestäni huolimatta, auttaa hetkeksi...

 

Jos on noin kiireistä ja molemmilla työpaikat sekä varaa lasten harrastuksiin, on varmaankin varaa 1-2 kertaa viikossa siivoojaan? Helpottaisi huomattavasti. Suomessa kotisiivoojan käyttö ei ole vielä niin yleistä, monissa maissa palkataan useimmiten siivoja jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja siihen on varaa. Suosittelen ainakin kokeilemaan

Yli 2000 e/kk tienaavat saattavat kuvitella, että kaikilla on varaa palkata kotisiivooja. Eikä siivoojasta ole edes apua, kun ensin pitäisi itse raivata kaikki tasot ja lattiat. Siihen se suurin aika menee. Vieras ihminen ei sitä pysty tekemään, kun ei tiedä meidän huushollin säilytyspaikkoja, enkä edes päästäisi kaappeihin koluamaan, koska haluan löytää itse tavarani.

 

Kohta kamelin selkä katkeaa. En vaan enää jaksa pyörittää tätä arkea. Mies osallistuu, mutta käy vuorotöissä, joten minulle kaatuu jotka toinen viikko kaikki ja joka toiselle viikolle myös iso osa lapsiin liittyvistä jutuista.

Käyn kokopäivätyössä ja illat on täynnä ohjelmaa. Lapset harrastavat. PItää kuskata harrastuksiin, leipoa seurojen varainkeräyksiin, myydä tuotteita koulun leirikoulua varten, käydä kisamatkoilla, hankkia urheiluvälineitä, osallistua kisa-asujen tekemiseen, viedä lemmikkejä lääkärille, käydä itsekin hammaslääkärissä, viedä autoa huoltoon, lasta oikomishoitoon, ravata vanhempainilloissa.

Kodin siivoaminen on jo ajat sitten jäänyt retuperälle. Lapsi juuri valitti, ettei kehtaa tuoda kotiin kavereitaan, kun meillä on niin sotkuista. Ymmärrän, mutta en vain jaksa siivota. Enkä tehdä ruokaa. Käytän eineksiä. Pyykit pesen ajallaan ja tiskit siinä vaiheessa, kun pesualtaaseen ei mahdu enempää likaisia astioita.

Lasten vaatevarastoa pitäisi päivittää. Ostaa uusia vaatteita ja laittaa pois pieneksi jääneitä. Varasto on täynnä ja sitäkin pitäisi raivata. En ehdi, enkä jaksa. Hyvä, että jaksan hädin tuskin käydä kaupassa hankkimassa pakolliset ruoat ja tarvikkeet. Hyvä, jos yhtenä iltana viikossa saan olla töiden jälkeen kotona, mutta silloinkin olen niin väsynyt ja univelkainen, että on pakko ottaa 'päiväunet' illalla.

Jos joku ylimääräinen juttu tulee vielä, niin romahdan. Selviän hädintuskin tästä rumbasta. Pakko jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoa, mutta tuntuu, että kaaos vain lisääntyy päivä päivältä. Eikä vain tunnu, vaan se ihan konkreettisesti lisääntyy talossamme.

Löytyykö kohtalotovereita? Mikä auttaisi vai auttaako mikään tällaisessa tilanteessa?

-Sinne urheiluseuraan ei ole pakko leipoa eikä osallistua talkoisiin. Olen itse urheilevan lapsen äiti ja meidän seurassa osa vanhemmista tekee minimipanoksen, eli vaan harkkoihin kuskaamisen. Siitä ei kannata syyllistyä.
- vanhempainiltoja ei ole kuin syyskuun kieppeillä, auto ei toivottavasti ole jatkuvasti huollettavana, hammaslääkäristä sama juttu.
-muksut mukaan hommiin, muuten sulla on murrosiässä vielä vaikeampi tilanne. Viikkosiivoukseen ja oman huoneen siivoukseen osallistuu kaikki, iän mukaan.
-mies hommiin silloin kun on kotona

 

Yli 2000 e/kk tienaavat saattavat kuvitella, että kaikilla on varaa palkata kotisiivooja. Eikä siivoojasta ole edes apua, kun ensin pitäisi itse raivata kaikki tasot ja lattiat. Siihen se suurin aika menee. Vieras ihminen ei sitä pysty tekemään, kun ei tiedä meidän huushollin säilytyspaikkoja, enkä edes päästäisi kaappeihin koluamaan, koska haluan löytää itse tavarani.

Saattaapi mennä plusmiinusnolla, jos lasket vähän. Samaan tapaan, kuin palkankorotuksesta saattaa saada käteen vähemmän kuin aikaisemmin sai....
Hanki muovisia laatikoita, joista näkee läpi. Laitat tavarat niihin ja järjestelet joskus yöllä, kun pitäisi nukkua. Menee varmasti kaikki silloin paikoilleen

 

Aloittaja on hyva esimerkki "marttyyri-mammasta".

Valittaa vasymysta, ajan ja rahan puutetta ja sita, miten han joutuu hoitamaan kaiken itse ja yksinaan.

Moni henkilo tassa ketjussa on antanut hyvia vinkkeja tilanteen parantamiseksi, ja aloittaja ampuu ne kaikki alas.

Muksut voi auttaa siivous- ja pyykkiasiassa, jopa ruuanlaitossa. Aloittaja tekee lapsille karhunoalveluksen jos ei heita jo tassa vaiheessa ole ottanut mukaan kotitaloustoihin. He oppivan elamisen mallin kotoa, Eli pojasta kasvaa samanlainen laiskiainen kuin isastaan kun se roolimalli jo on hyvin paahan iskostettu. Eli himassa ei tarvitse tehda mitaan, muijan kuuluu hoitaa siivous, ruoka ja lapset riippuen siita tyoskenteleeko kokopaivaisesti vai ei. Toivottavasti aloittaja muistaa ylpeana aikanaan tulevalle minialle mainita mika hanta papin aamenen jalkeen odottaa!

Ja jos tyttoja taloudesta loytyy, niin todennakoisesti paatyy sinne nyrkin ja hellan valiin niinkuin aloittaja jo on. Ei tytto OPI itsekunnioitusta ja naisen mallia tuollaiselta kynnysmatto-aidilta.

Ymmarran, etta lasten harrastukset ovat tarkeita, mutta niin on myos aika yhdessa perheena. Jos aloittaja patistaisi seka miehen etta lapset auttamaan, olisi hanella hiukan omaakin aikaa, ja aikaa laittaa kunnollista ruokaakin, joka osalta auttaa saastamaan ruokakuluissa, josta sitten voi nipistaa enemmän niihin kuljetus ja harrastuskuluihin. Ehka toisinaan maksaa siivoojalle tai jopa antaa rahana sen minka leivonta-myyjaisiin muuten olisi kuluttanut aikana. Ja akkia se mieskin oppisi niita lasten vaatteita jne. ostamaan jos hanelle tilaisuus annettaisiin. Kun et ikina ole antanut miehen niita vaatehankintoja hoitaa ja opetella, niin sita on helppo taas kayttaa tekosyyna tehda sekin itse samalla kun sita sadekehaa kiillottelee.

Se on kaikki vain jarjeatelykysymyksia. Mutta aloittaja selkeasti ei halua luopua jo itselleen taistelemastaan marttyyrin viitasta, joten miksi edes vaivaudumme hanelle vinkkeja antamaan?

Btw, onkos aloittaja koskaan miettinyt, mita perheelle tapahtuu, jos han vaikka sairastuu ja joutuu sairaalaan viikoksi tai kahdeksi, tai jopa kuolee? Kuolisko mies ja lapset nalkaan ison sontakasan keskella harrastukset unohtuneina? Eivat varmasti, joten aloittaja on nyt ihan turhaan itkemassa etta ilman hanen panostaan maailma pysahtyisi.

 

- vanhempainiltoja ei ole kuin syyskuun kieppeillä

Kyllä niitä on tämän kuun lopullakin, kahteen pitäisi ehtiä ja sen lisäksi vielä yhtä HOJKSia tekemään eli ei tuo vain syyskuussa pidä kaikilla paikkaansa. Lisäksi voi olla vielä vanhempien vartteja yms. Tuon lisäksi on sitten vielä lauantaikoulupäiviä, millä korvataan jotain vapaapäiviä, mitä on ollut jonkun juhlapäivän yhteydessä, että on saatu pitkä viikonloppu (en ymmärrä, miksei niitä voi suoraan laittaa kouluaikoihin vapaaksi, sen voisi ottaa muiden lomien pituudessa huomioon) ja sinnekin oletetaan vanhempien ottavan osaa.

 

Kyllä niitä on tämän kuun lopullakin, kahteen pitäisi ehtiä ja sen lisäksi vielä yhtä HOJKSia tekemään eli ei tuo vain syyskuussa pidä kaikilla paikkaansa. Lisäksi voi olla vielä vanhempien vartteja yms. Tuon lisäksi on sitten vielä lauantaikoulupäiviä, millä korvataan jotain vapaapäiviä, mitä on ollut jonkun juhlapäivän yhteydessä, että on saatu pitkä viikonloppu (en ymmärrä, miksei niitä voi suoraan laittaa kouluaikoihin vapaaksi, sen voisi ottaa muiden lomien pituudessa huomioon) ja sinnekin oletetaan vanhempien ottavan osaa.

Vanhempainvartit on oikeasti vain vartteja tai puolituntisia.
Hojks-kestääkö se nyt pari tuntia vai kuinka?
Lauantaityöpäiviin ei meidän muksun parisataapäisen koulun vanhemmista osallistu kuin murto-osa.

Onko sulla lestadiolaisperhe jossa puolella lapsista jotain diagnoosia?

 

Aloittaja on hyva esimerkki "marttyyri-mammasta".

Valittaa vasymysta, ajan ja rahan puutetta ja sita, miten han joutuu hoitamaan kaiken itse ja yksinaan.

Moni henkilo tassa ketjussa on antanut hyvia vinkkeja tilanteen parantamiseksi, ja aloittaja ampuu ne kaikki alas.

Muksut voi auttaa siivous- ja pyykkiasiassa, jopa ruuanlaitossa. Aloittaja tekee lapsille karhunoalveluksen jos ei heita jo tassa vaiheessa ole ottanut mukaan kotitaloustoihin. He oppivan elamisen mallin kotoa, Eli pojasta kasvaa samanlainen laiskiainen kuin isastaan kun se roolimalli jo on hyvin paahan iskostettu. Eli himassa ei tarvitse tehda mitaan, muijan kuuluu hoitaa siivous, ruoka ja lapset riippuen siita tyoskenteleeko kokopaivaisesti vai ei. Toivottavasti aloittaja muistaa ylpeana aikanaan tulevalle minialle mainita mika hanta papin aamenen jalkeen odottaa!

Ja jos tyttoja taloudesta loytyy, niin todennakoisesti paatyy sinne nyrkin ja hellan valiin niinkuin aloittaja jo on. Ei tytto OPI itsekunnioitusta ja naisen mallia tuollaiselta kynnysmatto-aidilta.

Ymmarran, etta lasten harrastukset ovat tarkeita, mutta niin on myos aika yhdessa perheena. Jos aloittaja patistaisi seka miehen etta lapset auttamaan, olisi hanella hiukan omaakin aikaa, ja aikaa laittaa kunnollista ruokaakin, joka osalta auttaa saastamaan ruokakuluissa, josta sitten voi nipistaa enemmän niihin kuljetus ja harrastuskuluihin. Ehka toisinaan maksaa siivoojalle tai jopa antaa rahana sen minka leivonta-myyjaisiin muuten olisi kuluttanut aikana. Ja akkia se mieskin oppisi niita lasten vaatteita jne. ostamaan jos hanelle tilaisuus annettaisiin. Kun et ikina ole antanut miehen niita vaatehankintoja hoitaa ja opetella, niin sita on helppo taas kayttaa tekosyyna tehda sekin itse samalla kun sita sadekehaa kiillottelee.

Se on kaikki vain jarjeatelykysymyksia. Mutta aloittaja selkeasti ei halua luopua jo itselleen taistelemastaan marttyyrin viitasta, joten miksi edes vaivaudumme hanelle vinkkeja antamaan?

Btw, onkos aloittaja koskaan miettinyt, mita perheelle tapahtuu, jos han vaikka sairastuu ja joutuu sairaalaan viikoksi tai kahdeksi, tai jopa kuolee? Kuolisko mies ja lapset nalkaan ison sontakasan keskella harrastukset unohtuneina? Eivat varmasti, joten aloittaja on nyt ihan turhaan itkemassa etta ilman hanen panostaan maailma pysahtyisi.

Tästä toivottavasti ap ottaa mietintään etenkin tuon viestin alkupään, sillä vanhempien malli siirtyy varsin tehokkaasti lapsille. Haluatko oikeasti, että pojastasi kasvaa vetelä vässykkä, joka ei tikkua laita ristiin kotona, kun ei satu huvittamaan? Ja tyttärestäsi kasvaa samanlainen marttyyri, joka sitten vuorollaan väsyneenä opettaa omat lapsensa samanlaisiksi nariseviksi kynnysmatoiksi.

 

Mulla on veli, jonka väsynyt marttyyriäitimme kasvatti sellaiseksi ettei tartte kotihommiin tarttua, kun äitikulta tekee kaiken.
En edes viitsi kertoa mimmoista tän broidin elämä on ollut...olisi kannattanut vaan laittaa lapsena ja nuorena hommiin.

 

Palstalaiset on kyllä yksiä negaatoiden ruumiillistumia, joku kysyy apua tai vinkkiä tai ehkä vaan SYMPATIAA ja aina teilataan että muuta sun elämä ja muuta sun mies ja muuta sitä ja tätä - ei se ole niin helppoa. Helppo on huudella jos on 1-2 perushelppoa lasta + osallistuva mies.
Mun mies on laiska. Ei voi mitään. En sitä sen takia jätä, on kuitenkin hyvä ja kiva isä ja palkkatyöt tekee ahkerasti ja muuten ihan okei. Mutta joo, laiska on. Mäkin teen palkkatyöt ahkerasti ja tienaan enemmän mutta teen tosi paljon enemmän kotona ja osallistun lasten elämään enemmän. Ja meillä on peruspaskaista aina koska kaikkialle en repee. Täydellisyyden tavoittelu on kaikkee muuta kuin minä. Ei auta ruikutus tai valitus tai väsymys tai masennus. Ei se vaan tajuu (halua tajuta) monta muutakaan asiaa. Näin mennään ja kun lapset on lentäneet pesästä on mulla omaa aikaa ja ukko saa puuhata mitä lystää.

 

Palstalaiset on kyllä yksiä negaatoiden ruumiillistumia, joku kysyy apua tai vinkkiä tai ehkä vaan SYMPATIAA ja aina teilataan että muuta sun elämä ja muuta sun mies ja muuta sitä ja tätä - ei se ole niin helppoa. Helppo on huudella jos on 1-2 perushelppoa lasta + osallistuva mies.

Mitä muuta sitten tuossa voi tehdä kuin hankkia sitä muutosta? Ap kaipaa jotain ihmekeinoa, joka hoitaisi asiat kerralla kuntoon simsalabim, mutta kun sellaista ei vaan ole. Oikeasti tuossa kuuluu lähteä hakemaan sitä muutosta pienin askelin, vähä vähältä antaa sitä vastuuta muille jolloin se oma vastuu vähenee. Mutta ap on aikalailla teilannut kaikki ehdotukset, oli ne sitten isompia tai pienempiä.

Se on paremminkin palvelus niille lapsille (jopa niille vähemmän helpoille), että heidät otetaan mukaan kotitöiden opetteluun heti pienestä pitäen, jolloin se on heille itsestään selvyys, eikä sormi mene suuhun heti, kun itse jotain joskus joutuisi tekemään. Alkuun se voi olla hankalampaa kuin tehdä kaikki itse yksin, kun pikku apureista on enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta mukana tekemällä oppii.

 

Koko perhe mukaan kotitöihin.

Perheen yhteistä aikaa.

Perheen kaikille jäsenille harraste, joka ei kuitenkaan terrorisoijonkun toisen perheen jäsenen elämää.

Talouden vastuunkanto molemmille vanhemmille.

Siinä onnellisen elämän abcd

 

Tsemiä vaan ap. Mulla samaa + monta lasta. Lapset harrastaa ja siihen todellakin kannustan. Yksi lapsi jäi nuorena pois harrastuksista ja se oli huono teininä. Nyt vielä sen verran pieniä koululaisia että itse kulkeminen ei onnistu, matkat liian pitkät. Päälle vielä lähes vauva vielä ja yrittäjyys molemmilla vanhemmilla ilman apujoukkoja, isovanhempia yms. Kotisiivous olisi hyvä juttu mutta mulla on liian iso kynnys päästää ketään vierasta kotiin. Joskus olen maksanut jollekin tutulle jostain urakasta.
Väsyttäähän se arki. Koti on kroonisesti hunningolla. Lapset hoitaa koulunsa kunnialla ja se on se mitä vaadin ehdottomasti, siivouksissa auttamista pitää yrittää pikkuhiljaa lisätä mutta lapset on lapsia, ei kotiorjia. Lapsuus on lyhyt ja siitä pitää nauttia.
Mutta jaksaa jaksaa, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Onneksi nuo lapset on niin aarteita, ihan parhaita sydänkäpysiä että niiden eteen tekee kyllä kaikkensa minkä jaksaa. Yksi minkä teen on että pidän kesällä kunnolla lomaa yrittäjyydestäni huolimatta, auttaa hetkeksi...

Ja lapsethan nauttii lapsuudesta jossa äiti uhraa itsensä ja on väsyn takia nasma norsun v:llä.

Uskallan jopa väittää ettei lapsesi joutunut hunnigolle teininä koska teillä aikuisilla ei ollut aikaa kuin pienemmille lapsille. Lapset ja varsinkin teinit tarttee vanhempien aikaa. Harrastus voi vaan martyyriperheisdä olla se korvike.

Miksi tehdä lapsia sellainen määrä maailman ettei heidän kanssaan jaksa olla kuin asenteella "jaksaa jaksaa". Kerroppa mulle mitä hienoa siinä on?

 

Aloittaja on hyva esimerkki "marttyyri-mammasta".

Valittaa vasymysta, ajan ja rahan puutetta ja sita, miten han joutuu hoitamaan kaiken itse ja yksinaan.

Moni henkilo tassa ketjussa on antanut hyvia vinkkeja tilanteen parantamiseksi, ja aloittaja ampuu ne kaikki alas.

Muksut voi auttaa siivous- ja pyykkiasiassa, jopa ruuanlaitossa. Aloittaja tekee lapsille karhunoalveluksen jos ei heita jo tassa vaiheessa ole ottanut mukaan kotitaloustoihin. He oppivan elamisen mallin kotoa, Eli pojasta kasvaa samanlainen laiskiainen kuin isastaan kun se roolimalli jo on hyvin paahan iskostettu. Eli himassa ei tarvitse tehda mitaan, muijan kuuluu hoitaa siivous, ruoka ja lapset riippuen siita tyoskenteleeko kokopaivaisesti vai ei. Toivottavasti aloittaja muistaa ylpeana aikanaan tulevalle minialle mainita mika hanta papin aamenen jalkeen odottaa!

Ja jos tyttoja taloudesta loytyy, niin todennakoisesti paatyy sinne nyrkin ja hellan valiin niinkuin aloittaja jo on. Ei tytto OPI itsekunnioitusta ja naisen mallia tuollaiselta kynnysmatto-aidilta.

Ymmarran, etta lasten harrastukset ovat tarkeita, mutta niin on myos aika yhdessa perheena. Jos aloittaja patistaisi seka miehen etta lapset auttamaan, olisi hanella hiukan omaakin aikaa, ja aikaa laittaa kunnollista ruokaakin, joka osalta auttaa saastamaan ruokakuluissa, josta sitten voi nipistaa enemmän niihin kuljetus ja harrastuskuluihin. Ehka toisinaan maksaa siivoojalle tai jopa antaa rahana sen minka leivonta-myyjaisiin muuten olisi kuluttanut aikana. Ja akkia se mieskin oppisi niita lasten vaatteita jne. ostamaan jos hanelle tilaisuus annettaisiin. Kun et ikina ole antanut miehen niita vaatehankintoja hoitaa ja opetella, niin sita on helppo taas kayttaa tekosyyna tehda sekin itse samalla kun sita sadekehaa kiillottelee.

Se on kaikki vain jarjeatelykysymyksia. Mutta aloittaja selkeasti ei halua luopua jo itselleen taistelemastaan marttyyrin viitasta, joten miksi edes vaivaudumme hanelle vinkkeja antamaan?

Btw, onkos aloittaja koskaan miettinyt, mita perheelle tapahtuu, jos han vaikka sairastuu ja joutuu sairaalaan viikoksi tai kahdeksi, tai jopa kuolee? Kuolisko mies ja lapset nalkaan ison sontakasan keskella harrastukset unohtuneina? Eivat varmasti, joten aloittaja on nyt ihan turhaan itkemassa etta ilman hanen panostaan maailma pysahtyisi.

Kylläpä panit melkoisesti omia kuvitelmia tarinaasi. Saitpahan sädekehäsi kiiltämään.

Meillä mies tekee oikeaa kotiruokaa. Kerroin ainoastaan, että minä en jaksa tehdä, vaan turvaudun eineksiin. Meillä ei todellakaan ole perinteistä naisen ja miehen roolijakoa. Harvassa perheessä äiti huollattaa esim. autot. Missään vaiheessa en ole kieltänyt miestä tekemästä vaatehankintoja lapsille. Tytölle ei ole kelvannut miehen ostamat vaatteet tai sitten ne ovat olleet liian pieniä.

Kuten sanoin, niin siivoojasta ei olisi mitään hyötyä, koska suurin ongelma on tavaroiden raivaaminen ja järjestely, joita ulkopuoliset eivät pysty tekemään.

Olen miettinyt, mitä tapahtuisi, jos kuolisin. Se olisi melkoinen romahdus lapsille. Harrastukset loppuisivat kuin seinään, koska niitä ei yhden ihmisen voimin pysty pyörittämään edes kuskausringeissä, eikä niihin olisi enää varaakaan. En tiedä olisiko edes sallittua lastensuojelun puuttumatta asiaan antaa pienten alakoululaisten selvitä koulun jälkeen koko iltaa yksin nukkumaan menoon saakka. Ei heillä ainakaan tällä hetkellä ole valmiuksia siihen, Se olisi edessä miehen työn takia. Joten kyllä vain lasten maailma käytännössä pysähtyisi siihen paikkaan, jos äitiä ei enää olisi huolehtimassa asioista.

 

Olen miettinyt, mitä tapahtuisi, jos kuolisin. Se olisi melkoinen romahdus lapsille. Harrastukset loppuisivat kuin seinään, koska niitä ei yhden ihmisen voimin pysty pyörittämään edes kuskausringeissä, eikä niihin olisi enää varaakaan. En tiedä olisiko edes sallittua lastensuojelun puuttumatta asiaan antaa pienten alakoululaisten selvitä koulun jälkeen koko iltaa yksin nukkumaan menoon saakka. Ei heillä ainakaan tällä hetkellä ole valmiuksia siihen, Se olisi edessä miehen työn takia. Joten kyllä vain lasten maailma käytännössä pysähtyisi siihen paikkaan, jos äitiä ei enää olisi huolehtimassa asioista.

Oletko koskaan miettinyt, miten yksinhuoltajat toimivat? Tai edelleen vaikkapa autottomat yksinhuoltajat? Heillä on erilaista se elämä kuin sinulla, mutta ei mitenkään mahdotonta.

 

-Sinne urheiluseuraan ei ole pakko leipoa eikä osallistua talkoisiin. Olen itse urheilevan lapsen äiti ja meidän seurassa osa vanhemmista tekee minimipanoksen, eli vaan harkkoihin kuskaamisen. Siitä ei kannata syyllistyä.
- vanhempainiltoja ei ole kuin syyskuun kieppeillä, auto ei toivottavasti ole jatkuvasti huollettavana, hammaslääkäristä sama juttu.
-muksut mukaan hommiin, muuten sulla on murrosiässä vielä vaikeampi tilanne. Viikkosiivoukseen ja oman huoneen siivoukseen osallistuu kaikki, iän mukaan.
-mies hommiin silloin kun on kotona

Sinulla on noin, mutta kaikilla muilla ei ole. Melkoista vähättelyä muita kohtaan, jos pidät noita yleisenä totuutena.

-Pienen joukkueen rahankeruutalkoisiin on käytännössä kaikkien pakko osallistua vuorollaan.
-vanhempainiltoja on muulloinkin kuin syyskuussa: ensin oli luokkien yhteiset vanhempainillat, sen jälkeen oli lapsen ja opettajan kanssa pidettävät keskustelut, urheilujoukkueessa on vanhempainilta muutaman kerran vuodessa, juuri tällä viikolla oli koulussa vanhempainilta, jossa käsiteltiin tulevaan tärkeään tapahtumaan liittyvä asioita, lisäksi on koulun myyjäiset lauantaina sekä yksi ylimääräinen koulupäivä ollut lauantaina, siihen päälle vielä koulun juhlat, joissa lapset esiintyvät ennen joulua ja keväällä
- aikuista miestä ei pysty pakottamaan mihinkään

 

- aikuista miestä ei pysty pakottamaan mihinkään

Sillä taitaa olla erilainen käsitys siitä mikä on lapsille hyväksi kuin sinulla...?