Ei kohta jaksa enää, tarvitsisin pari kuukautta lomaa

En usko, että lasten harrastusten lopettaminen parantaisi tämän perheen hyvinvointia, koska siinä tapauksessa ainakin pojan kohdalla on suuri riski joutua huonoille teille ja tyttö varmaan masentuisi, kun menettäisi rakastamansa harrastuksen ja sen siellä olevat kaverit.

Pelkään, että jouduttaisiin ojasta allikkoon. Siksi yritän vain jaksaa.

Ei se noin yksinkertaista ole. Aika monessa perheessa lapsilla ei ole kalliita harrastuksia (vaan ehkäpä jopa käytännössä ilmaiset harrastukset) eikä sitä silti huonoilla teillä olla. Autottomiakin perheitä on ainakin Helsingissä hyvin paljon.

 

Kimppakyydit on jo. Molemmat ollaan pienituloisia, joten ei ole varaa palkata ulkopuolista apua.

Siitä saa kotitalousvähennyksen. Esim. jos kerran kuussa käy joku tekemässä kunnon siivouksen, menee siihen ehkä noin 5 tuntia. Jos tuntihinta on vaikkapa 35€, niin yksi siivouskerta maksaa 175€, tästä saa lähes puolet vähennyksiin. Ei niin kallista kuin usein kuvitellaan.

 

Onko paljonkin vanhempia, jotka eivät priorisoi lapsiaan oman hyvinvoinnin edelle?

Mielestäni tämä nykyinen systeemi on juuri paras koko perheen yleisen hyvinvoinnin takia. En missään nimessä halua, että lapseni joutuvat rikosten ja huumeiden polulle teini-ikäisenä. Se vaara on olemassa, mikäli vanhemmat eivät ole ohjaamassa oikealle tielle ja sopivaan seuraan. Vaihtoehtoisesti riskinä on passivoituna nettipelien maailmaan ja viettää loppuelämä syrjäytyneenä yhteiskunnan loisena.

Tuohon tekisi mieli sanoa, että hohhoijaa...

Joko valitset kalliit harrastukset tai sitten olet kohta syrjäytynyt taparikollinen narkkari. Ei muita vaihtoehtoja tarjolla.

 

Kyllä nämä koulunkäyntiin liittyvät vanhempainillat, harrastusvälineiden hankinnat ja varainkeräykset ovat aika pakollisia. Ja harrastaminekin on aikalailla pakollista näillä seuduilla tai syrjäytyy nopeasti. Vaihtoehtona lapsilla on nettipelaaminen iltakaudet kotona.

Vaihtoehtona myös on, että opetat lapset pesemään pyykkiä ja viemään sen myös kaappiin. Samalla opetat myös siivoamaan ja jaatte siivousvastuut ja vuorot. Ja joo, tuskin se mies siellä töissä asuu, joten voisi hän ottaa osalleen esim. vaatehankinnat ja keksien myymiset.

 

Valitset sen mikä on tärkeää eli harrastukset tässä tapauksessa ja lasket vaatimustasoa muussa eli koti saa sit olla sotkuinen. Miten teillä on varaa niihin lasten harrastuksiin, jos olette pienituloisia?
Joku henkireikä itsellesi esim. sillä aikaa kun ne lapset on siellä harrastuksissa?

Harrastuksiin uppoaa iso siivu tuloista. Tämä on juuri sitä priorisointia. Me emme käy ulkomailla, ravintoloissa, kampaajalla tai tilaa lehtiä. En käytä alkoholia, en tupakoi, enkä juo kahvia. Eikä ole muitakaan isoja rahareikiä. Jollekin muulle ehkä nämä asiat olisivat tärkeämpiä kuin lastensa harrastaminen. Minulle ei.

Itse käyn epäsäännöllisesti juoksemassa tai pyörälenkillä. Ne ovat minun henkireikäni. Ulkoilu piristää ja auttaa jaksamaan hetkellisesti, mutta jos univajetta on kertynyt liikaa, niin sitten unentarve menee ulkoilun ja kuntoilun edelle.

 

Siitä saa kotitalousvähennyksen. Esim. jos kerran kuussa käy joku tekemässä kunnon siivouksen, menee siihen ehkä noin 5 tuntia. Jos tuntihinta on vaikkapa 35€, niin yksi siivouskerta maksaa 175€, tästä saa lähes puolet vähennyksiin. Ei niin kallista kuin usein kuvitellaan.

On ihan liian kallista meiden perheelle. Ymmärrän, ettei isotuloisilla tunnu missään.

 

Valitset sen mikä on tärkeää eli harrastukset tässä tapauksessa ja lasket vaatimustasoa muussa eli koti saa sit olla sotkuinen. Miten teillä on varaa niihin lasten harrastuksiin, jos olette pienituloisia?
Joku henkireikä itsellesi esim. sillä aikaa kun ne lapset on siellä harrastuksissa?

Tähän se on ajautunut väkisinkin, kun kerran en enää jaksa siivota säännöllisesti. Koti saa minun puolestani olla sotkuinen. Jos se muita häiritsee, niin saa ihan vapaasti tarttua imuriin ja järjestellä sotkukasoja.

 

Vaihtoehtona myös on, että opetat lapset pesemään pyykkiä ja viemään sen myös kaappiin. Samalla opetat myös siivoamaan ja jaatte siivousvastuut ja vuorot. Ja joo, tuskin se mies siellä töissä asuu, joten voisi hän ottaa osalleen esim. vaatehankinnat ja keksien myymiset.

Pyykkinarut on liian korkealla lapsille. Omat puhtaat vaatepinot olen kasannut heille pyykkinarulta, mutta yleensä ne jäävät siihen, eivätkä päädy kaappiin asti.

Lapsilla menee paljon aikaa harrastuksissa, joten viikolla heiltä en viitsi vaatia kotitöihin osallistumista, kun läksytkin pitää ehtiä hoitamaan. Viikonloppuisin on usein kisamatkoja ja turnauksia.

Miestä en voi pakottaa myymään keksejä, olen kyllä yrittänyt. Tytölle hän ei osaa ostaa vaatteita. Pojalle on jotain joskus ostanut.

En oikein keksi, mitä tässä enää pystyisi muuttamaan.

 

On ihan liian kallista meiden perheelle. Ymmärrän, ettei isotuloisilla tunnu missään.

Mä oon yksinhuoltaja Palkkaa jää kuussa käteen 1400€.. silti ostan tuon palvelun koska se helpottaa elämää.

 

Pyykkinarut on liian korkealla lapsille.

En oikein keksi, mitä tässä enää pystyisi muuttamaan.

Osta jakkara tai pienet tikkaat.

 

Pyykkinarut on liian korkealla lapsille. Omat puhtaat vaatepinot olen kasannut heille pyykkinarulta, mutta yleensä ne jäävät siihen, eivätkä päädy kaappiin asti.

Lapsilla menee paljon aikaa harrastuksissa, joten viikolla heiltä en viitsi vaatia kotitöihin osallistumista, kun läksytkin pitää ehtiä hoitamaan. Viikonloppuisin on usein kisamatkoja ja turnauksia.

Miestä en voi pakottaa myymään keksejä, olen kyllä yrittänyt. Tytölle hän ei osaa ostaa vaatteita. Pojalle on jotain joskus ostanut.

En oikein keksi, mitä tässä enää pystyisi muuttamaan.

Eli mikään ehdotettu ei kelpaa..
Jatkatte sitten entiseen tapaan, ei siinä muukaan auta.

Osta nyt vaikka pyykkiteline niin ei ole lapsille liian korkealla

 

Eli mikään ehdotettu ei kelpaa..
Jatkatte sitten entiseen tapaan, ei siinä muukaan auta.

Osta nyt vaikka pyykkiteline niin ei ole lapsille liian korkealla

Pyykkien ja astioiden pesu ei ole asian ydin ja se suurin ongelma minulle.

Ei tässä valitettavasti auta muu kuin jatkaa samaan tapaan. Ajattelin ehkä turhan toiveikkaasti, että joku keksisi jonkun mullistavan kikkakolmosen helpottamaan tätä tilannetta, jos olisi ollut vastaavassa tilanteessa aikaisemmin, mutta ei sellaista taida ollakaan.

 

Mä oon yksinhuoltaja Palkkaa jää kuussa käteen 1400€.. silti ostan tuon palvelun koska se helpottaa elämää.

Sinä varmaan saat elareita ja asumistukea tai sitten et asu kalliilla pääkaupunkisedulla, eikä ole isoja harrastusmaksuja maksettavana. Muuten tuo yhtälö ei ole mahdollinen.

 

Pyykkien ja astioiden pesu ei ole asian ydin ja se suurin ongelma minulle.

Ei tässä valitettavasti auta muu kuin jatkaa samaan tapaan. Ajattelin ehkä turhan toiveikkaasti, että joku keksisi jonkun mullistavan kikkakolmosen helpottamaan tätä tilannetta, jos olisi ollut vastaavassa tilanteessa aikaisemmin, mutta ei sellaista taida ollakaan.

Mikä se ongelma sitten on? Itse ainakin käsitin, että olet väsynyt työtaakan ja vähäisen vapaa-ajan tähden. Siihen ei auta mikään muu "kikka", kun että delegoit hommia muille.

Lapsillekin teet vain karhunpalveluksen, kun et opeta hoitamaan osaansa kotitöistä ja omasta vaatehuollosta.

 

Mikä se ongelma sitten on? Itse ainakin käsitin, että olet väsynyt työtaakan ja vähäisen vapaa-ajan tähden. Siihen ei auta mikään muu "kikka", kun että delegoit hommia muille.

Lapsillekin teet vain karhunpalveluksen, kun et opeta hoitamaan osaansa kotitöistä ja omasta vaatehuollosta.

Mut kato ei ne lapset voi osallistua kun ne harrastaa..
Ja miestä ei huvita.

 

Sinä varmaan saat elareita ja asumistukea tai sitten et asu kalliilla pääkaupunkisedulla, eikä ole isoja harrastusmaksuja maksettavana. Muuten tuo yhtälö ei ole mahdollinen.

Kyllä nyt ton verran jostain nipistää.

 

Mut kato ei ne lapset voi osallistua kun ne harrastaa..
Ja miestä ei huvita.

Niin ja jos ne lapset osallistuis niin sitten ne ei ehtis harrastaa yhtä paljon jolloin niisstä tulis syrjäytyneitä.

 

Kyllä nyt ton verran jostain nipistää.

Ruoasta vai lasten harrastusmenoista?

 

Toisaalta täytyy vähän ihmetellä, mikä ajaa ihmiset tuohon pisteeseen. Hallitaan kalliita harrastuksia mitkä vie voimat ja rahat ja sitten huomataan lopulta että on ihan piipussa.

Vaikka mäkin lapsiani rakastan ja haluan heille kaikkea hyvää, niin kyllä mä tossa kohtaa tekisin radikaaleja ratkaisuja.

 

Lasten harrastukset ennen: kiva harraste, pesäpallo, tanssi tai pianonsoittotunti kerran tai kaksi viikossa. Tapaa kavereita. Hoituu pienillä summilla.

Lasten harrastukset nykyään: seuroja, maksuja ja vanhemmat kyydittää vähintään 2-4krt/vko. Vähemmän ei käy koska harrastus on kisaamista varten, jatkuvasti kilpaillaan veren maku suussa ja käydään vanhempien lompakolla alituiseen. Joillekin jo silkkaa bisnestä. Harrastuksen kalleus on statuskysymys, rikkaiden kakarat muodostavat jääkiekkoporukoita jotta erotutaan muista. Harrastuksesta on tullut pakkorako, kilpailuvietin toteuttamispaikka ja vanhempien statussymboli.

 

Minä ainakin pystyn samaistumaan ap:n asiaan. Se on hemmetin helppo huudella omista pilvilinnoista miten auvoista elämää pitäisi viettää. Totta on se että pitäisi istua perhepalaveriin ja sopia kaikille omat vastuualueet, lapsille toki pienemmät mutta jotain kumminkin. Ei ole kenenkään etu että äiti kaatuu työtaakan alle ja tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen kun itsekin elän hyvin hektistä arkea ja lähes kaikki on minunkin vastuullani. Suututtaa nuo vähättelevät viestit ja tympeät asenteet ja edullisen siivouspalvelun tyrkytys ellei ole vara. Ei meilläkään ole. Viisi lasta, koulu, kerho ja harrastuskuskaukset, mies painaa pitkää päivää eikä tukiverkkoja niin raskasta on. Välillä on vain saatava sitä omaa aikaa ja kaikki osallistumaan. Lapset vain pieniä niin kyllä siinäkin oma hommansa on. Mutta itsevalittu elämä josta olen onnellinen, joskin väsynyt mutta eiköhän se joskus helpota. Tsemppiä ap:lle, meitä todella on myös muitakin väsyjä, mutta lasten eteen tekee kaikkensa - ja vielä enemmän.

 

Onko paljonkin vanhempia, jotka eivät priorisoi lapsiaan oman hyvinvoinnin edelle?

Mielestäni tämä nykyinen systeemi on juuri paras koko perheen yleisen hyvinvoinnin takia. En missään nimessä halua, että lapseni joutuvat rikosten ja huumeiden polulle teini-ikäisenä. Se vaara on olemassa, mikäli vanhemmat eivät ole ohjaamassa oikealle tielle ja sopivaan seuraan. Vaihtoehtoisesti riskinä on passivoituna nettipelien maailmaan ja viettää loppuelämä syrjäytyneenä yhteiskunnan loisena.

Loppuun palanut äiti/isä on pahinta mitä lapsille voi elämässä sattua.

Hyvä että priorisoit asiat "oikein"....

Onko kukaan kertonut sulle että on olemassa vaihtoehtoja "huippu harrastamisen" ja nettipelaamisen&syrjäytymisen välimaastossa. Esmes vähehempi harrastamaninen ja aika vanhempien kanssa? Nythän te ette edes elä perheenä, vaan kaikki menette ja tulette koko ajan. Allikkoon menossa ja lujaa...

Ettet nyt vaan yrittäs elää omaa nuoruuttasi uudestaan?

 

Lasten harrastukset ennen: kiva harraste, pesäpallo, tanssi tai pianonsoittotunti kerran tai kaksi viikossa. Tapaa kavereita. Hoituu pienillä summilla.

Lasten harrastukset nykyään: seuroja, maksuja ja vanhemmat kyydittää vähintään 2-4krt/vko. Vähemmän ei käy koska harrastus on kisaamista varten, jatkuvasti kilpaillaan veren maku suussa ja käydään vanhempien lompakolla alituiseen. Joillekin jo silkkaa bisnestä. Harrastuksen kalleus on statuskysymys, rikkaiden kakarat muodostavat jääkiekkoporukoita jotta erotutaan muista. Harrastuksesta on tullut pakkorako, kilpailuvietin toteuttamispaikka ja vanhempien statussymboli.

Vähän tähän tyyliin se menee nykyään. Meille lasten harrastukset ei kuitenkaan ole statussymboli, eikä kilpailuviettiäkään ole, mutta kun se nyt vain tuntuu kuuluvan seurojen toimintaan. Ei olla rikkaita, eikä meidän lasten harrastukset ole edes niitä kaikkein kalleimpia, kuten jääkiekko.

 

Meillä ei moiseen rumbaan lähdetä. Mä olen lapset hankkinut sen vuoksi että saan ollakin heidän kanssa eikä vaan koulun jälkeen pikaisesti nähdä ja kuskata harkkoihin.

Tottakai kavereita saa ja pitää olla. Ja niitä harrastuksiakin. Mutta ei joka riivatun päivä. Mä väitän kiven kovaa että nykyajan pahoinvointi johtuu juuri tästä levottomasta elämästä - jota sairaasti ihannoidaan. On hienoa kun mennään ja tullaan ja ollaan piipussa. Kukaan ei osaa enää rauhoittua, pysähtyä ja viettää vaan aikaa perheenä.

miksiköhön ihmeessa burnout ja mielenterveysongelmat onkaan niin yleisiä....

 

Loppuun palanut äiti/isä on pahinta mitä lapsille voi elämässä sattua.

Hyvä että priorisoit asiat "oikein"....

Onko kukaan kertonut sulle että on olemassa vaihtoehtoja "huippu harrastamisen" ja nettipelaamisen&syrjäytymisen välimaastossa. Esmes vähehempi harrastamaninen ja aika vanhempien kanssa? Nythän te ette edes elä perheenä, vaan kaikki menette ja tulette koko ajan. Allikkoon menossa ja lujaa...

Ettet nyt vaan yrittäs elää omaa nuoruuttasi uudestaan?

En elä omaa nuoruuttani. Sanoinhan, että juuri kuuntelin lasten mielipiteitä harrastusasioissa. Välillä olisivat halunneet vielä lisääkin harrastuksia itselleen, mutta siihen olen joutunut laittamaan rajan. Tämän enempään ei meillä resurssit riitä.