En kestä kun mies on jäänyt kahden kuukauden kesälomalle, itselläni lomaa vain normaali 4 viikkoa. Hirveää syyllistämistä siitä että kun hän tekee kotona kaiken, vaikka on lomalla. Ja kun minä olen hänen ja lasten mielestä "aina töissä". Minulla on normaali 8 tuntia päivässä, mutta kun miehellä talvisinkin huomattavasti lyhyempiä päiviä ja tämä kirottu kesäloma.
En tiedä miten taas syksyyn päästäisiin, ja miten taas tämän syyllisyydentuntoni kanssa pääsisin sinuksi. Kamalaa kun lapset sanovat että äiti on aina töissä... ( Vaikka olen kaiken muun ajan jolloin en ole töissä heidän käytettävissä ) Mielestäni se, joka on kotona luonnollisesti hoitaa lapset, ja minun työni on yhtä arvokasta kuin hänenkin. Mutta emme saa keskusteltua asiaa ollenkaan..
Onko kukaan samassa tilanteessa? Ottaa taas tosi koville.
En tiedä miten taas syksyyn päästäisiin, ja miten taas tämän syyllisyydentuntoni kanssa pääsisin sinuksi. Kamalaa kun lapset sanovat että äiti on aina töissä... ( Vaikka olen kaiken muun ajan jolloin en ole töissä heidän käytettävissä ) Mielestäni se, joka on kotona luonnollisesti hoitaa lapset, ja minun työni on yhtä arvokasta kuin hänenkin. Mutta emme saa keskusteltua asiaa ollenkaan..
Onko kukaan samassa tilanteessa? Ottaa taas tosi koville.