Ei kaikille löydy sopivaa alaa.

  • Viestiketjun aloittaja ammattitaidoton
  • Ensimmäinen viesti
ammattitaidoton
Tämän olen omalla kohdallani huomannut. Kun ei ole erityisen lahjakas missään ja fyysisiä rajoitteita löytyy niin edes ammatinvalintapsykologit tms. eivät tunnu keksivän yhtään mitään.
 
"vieras"
Ihan varmasti löytyy. Sinä itse tiedät mikä sinulle sopii jos ammatinvalintapsykologista ei ole apua. Maailmassa on aika järkyttävän monta ammattia, jotenkin epäilen, että olet kaikkia kokeillut.
 
Jos on niin pahat fyysiset rajoitteet, ettei edes ammatinvalintapsykologi keksi soveltuvaa alaa, niin kannattaisiko hakea sairaseläkettä?

Erityinen lahjakkuus on silkkaa höpönlöpöä. Suurin osa lahjakkuudeksi mielletystä menestyksestä on raakaa työtä ja harjoittelua, loppuosa mielenkiintoa ja motivaatiota. Ainoastaan maailmanluokan konserttipianistiksi tms tarvitsee sitten jonkin geneettisenkin piirteen avittamaan menestykseen.

Jos ei mikään ala itseä kiinnosta erityisesti, niin kannattaa katsoa työlllistymistä, koulutusmahdollisuuksia ja palkkausta ja valita realistisesti vaan joku edes siedettävä ala näillä spekseillä. Mun nähdäkseni melkein missä tahansa työssä voi viihtyä oikealla asenteella. Pelkästään joillekin kutsumusaloille kannattaa odottaa itsessään suurempaa paloa (esim taidealat tai teologia), muut työt tarvitsevat osaamista (=koulutus), asennetta (=työmotivaatio) ja työhyvinvoinnista huolehtimista.
 
"vieras"
On tässä sen verran useasti ja monella eri ammattinvalintapsykologilla käytyä että tiedän ettei kaikille löydy mitään.

Psykologikaan ei opeta kirjoittamaan oikein. Jos on niin ettei kaikille löydy mitään, niin miksi niin monet ovat kuitenkin työssä. Eikä psykologi myöskään löydä mielenlaadultaan 100% työrajoitteiselle mitään. KYllä työtneko ja työhalukkuus täytyy löytyä ihmisestä itsestään, eikä psykologin pöytälaatikosta.
 
Täällä jonkun verran samoja asioita. Töitä varmaan saisin jonkun verran, paitsi että joutuisin hyväntekeväisyystyöhön ilman palkkaa, kun saan eläkettä, niin en voi saada yhtä aikaa eläkettä ja palkkaa. Vapaaehtoistyö ei ainakaan vielä houkuta, koska olen kahden kuukauden päästä kahden lapsen yksinhuoltaja. (laskettu aika elokuussa). Kun töistä ei tulisi ruokarahaa, niin se ei paljon houkuta. Kuitenkin tulossa toinen ruokittava suu...
 
30v. amis
Itse olin jokunen vuosi sitten tilanteessa ettei oman koulutuksen työt tuntuneet mielekkäiltä ja paikat olivat kiven alla. Kävin monta kertaa ammatinvalintapsykologilla ja tein testejä sun muita mutta ei siitä mitään apua ollut. Tuntui että olin ihan hukassa asian kanssa, tuntui ettei millään löydy sopiva alaa. Allergioiden takia tiety alat olivat kiellettyjä. En halunnut sitten jäädä vaan paikoilleni ja tuskailemaan asiaa vaan harjoitteluiden ja määräaikaisten töiden avulla kokeilin eri aloja. Kokeilin myös paria koulua. Ny olen vihdoinkin löytänyt oman mieluisen alan jota opiskelen. Vasta kokeilemalla innostuin ja huomasin että tämä on se mistä tykkään ja olen hyvä.

Niin sitä että omassa tilanteessa mistään psykologeista ei ollut apua vaan siitä että lähdin rohkeasti kokeilemaan ja ottamaan selvää eri aloista.
 
"mmm"
Mulla vähän samoja ongelmia... Mutta ajattelin että menen nyt työharjoitteluun ja katselen sitten niitten perusteella että olisko joku niistä sellainen ammatti johon sitten vois opiskellakin..
 
"vieras"
Täällä jonkun verran samoja asioita. Töitä varmaan saisin jonkun verran, paitsi että joutuisin hyväntekeväisyystyöhön ilman palkkaa, kun saan eläkettä, niin en voi saada yhtä aikaa eläkettä ja palkkaa. Vapaaehtoistyö ei ainakaan vielä houkuta, koska olen kahden kuukauden päästä kahden lapsen yksinhuoltaja. (laskettu aika elokuussa). Kun töistä ei tulisi ruokarahaa, niin se ei paljon houkuta. Kuitenkin tulossa toinen ruokittava suu...
No jos sä olet niin hyvässä kunnossa, että voit tehdä töitä niin lopetat sen eläkkeen ja menet töihin!
 

Yhteistyössä