Ei jumalauta, hermot menee tuohon kakaraan justiinsa!!!! pää hajoaa..

  • Viestiketjun aloittaja "kikka"
  • Ensimmäinen viesti
"kikka"
kävin vuokraamassa muksulle pari elokuvaa & ostin ison säkillisen karkkia, että katsoisi telkkaa ja itse voisin ottaa päiväunet (lapsi enää ei päiväunia nuku) koska olemme juosseet aamuseiskasta asioilla ja odotan kaksosia viikolla 32. mies on rekkakuski, äitini asuu toisessa kaupungissa joten saan pärjätä aika paljon yksin. pistin muksulle leffan pyörimään ja selitin, että äiti nukkuu vähän makkarissa. no tämähän ei sopinut, tuli siihen huutamaan että äidinkin pitää olla olkkarissa. koetin sitten sohvalle käydä mutta kohta sain jalkapallosta naamaan minkä jälkeen pistin elokuvan pois ja menin suihkuun. eikös muksu tule perässä ja ulvo naama räässä, että haluaa katsoa sen elokuvan. änkesi vaatteet päällä suihkun alle ja sitten oli mennyt keittiöön, yrittänyt ottaa nuudeliwokkia pannulta ja tiputtanut koko pannun lattialle sekä koettanut ottaa maitoa ja kaatanut kunnolla lasista yli
( oli saanut kyllä ruokaa ennen kuin alkoi katsoa elokuvaa eli nälkä ei ollut) . nyt minulla kiehuu niin helvetisti, että olen kypsä lähtemään limsalle lähibubiin ja jättämään tuon kiittämättömän ja tyytymättömän kakaran selviämään yksin. itkettää ja päätä särkee ihan perkeleesti. olisi pitänyt varmaan tehdä abortti, sillä en en tiedä miten jaksan kun kaksoset syntyvät ! :( on tämäkin perkeleen perheidylli...
 
Mä en tarkota tätä millään pahalla, mutta ala nyt ihmeessä selvittelee kuinka voit antaa kaksoset adoptioon! Etenkin jos sulla on päivittäin noin vaikeeta.

Sit mä ymmärrän jos tää nyt on yks päivä, kun kaikki on menny päin persettä ja tulee hetkellinen romahdus.

Ei muuta kun voimia kovasti sinulle!
 
Mep
Voimia vaan! Eilen oli vähän samanlainen päivä itsellä (enkä ole edes raskaana..mutta räkätautitoipilas)
Mies työmatkalla ja 7 vuotias temppuili sen kun kerkes.

Ne on hankalia JUURI silloin kun sitä vähiten kaipaa. Anoppi on nukkunut pois hiljattain ja kaikki on mölliä muutenkin.
Parempia päiviä odotellessa!
 
mimss
Jaksamista! Tänään juuri aamulla kiroilin itsekseni mitä olen mennyt tekemään kun lapsia olen ylipäätään koskaan elämääni toivonut ja perhe-elämästä haaveillut... Sen verran pahasti paloi pinna tuohon omaan 2-vuotiaaseen, että alkoi kaduttaa koko äitiys hetkellisesti! Itsekin raskaana ja jossain määrin taustalla ahdistusta tulevaisuudesta, pärjäämisestä, jaksamisesta ym. Onneksi pahin tunnemyrsky laantui pian, mutta kyllä on koko päivän ollut kurja ja ankea olo aamuisesta johtuen. Kuitenkaan en elämääni muuksi vaihtaisi ja törkeän onnellinen olen perheestäni ja tilanteestani! Kyllä tää vanhemmuus on rankinta mitä olen kokenut, mutta samalla sanoinkuvailemattoman antoisaa, aivan joka solussa tuntuvaa onnellisuutta, jota en usko koskaan muuta kautta saavani kokea! Mutta siis arjessa näitä kilahtamisia tulee vastaan väkisinkin, ei auta kuin viisastua jokaisesta ja miettiä esim. miten voisi seuraavalla kerralla toimia vastaavassa tilanteessa, jotta lopputulos olisi kaikkien osapuolten kannalta suotuisampi! Esim.ap:n tapauksessa ehkä hetki ennen leffaa rauhallista jutustelua/oleilua lapsen kanssa, lapsen "virittäminen" oikealle tuulelle, selittäminen, että lapsi saa nyt katsoa elokuvia kun äiti tarvitsee lepoa,(selittäminen miksi äiti tarvitsee lepoa), lupaus, että sitten levättyä äiti jaksaa taas touhuta yhdessä ym. Tämä nyt ehkä jälkiviisastelua, mutta kun uskon, ettei tuo tilanne jää viimeiseksi :) Ensi kertaan lisää jaksamista, vaikka väsyneenä, pinna kireellä ym. se voikin olla vaikea toteuttaa!! Lapset osaavat kyllä vetää meitä aikuisia äärirajoille! :D
 
"hmh"
Lapsi selvästi kaipasi läsnäoloasi, on varmaan aika mustasukkainen ja epävarma omasta asemastaan perheessä ja mahdollisesti ja todennäköisesti myös huolissaan äidin voinnista (miksi äiti nyt yhtäkkiä tarvitsee päiväunia, kuoleeko ehkä?)

Ymmärrän väsymyksesi, mutta voisko sitä asiaa katsella nyt vähän sen viisivuotiaankin kannalta, ja miten hän yrittää maailmaansa hahmottaa. Eihän hän ole valinnut syntyä eikä myöskään ole syyllinen äidin raskauteen.
 
"aloittaja"
nyt on jo parempi päivä, mutta eilen kyllä tuntui tosiaan siltä että räjähdän..
esim. toissapäivänä olimme olleet monta tuntia puistossa eväiden kanssa enkä ollut ottanut päiväunia, vaan sinnitellyt siitä kun lapsi heräsi klo 8.00 siihen, että nukahti klo 20.00.
eilen juostiin aamusta asioilla, oli käyntiä verotoimistossa ja neuvolassa sun muuta, kaipasin kipeästi edes puolen tunnin torkkuja
 

Yhteistyössä