F
Finaalissa
Vieras
Lapsuudenperheessä isä oli työnarkomaani,käytti kaikenlaisia masennus-,kipu-ym.lääkkeitä,myöhemmin myös alkoholia rajusti ja oli maanisdepressiivinen.Äiti oireili isästä ja oli vaihtelevan masentunut aina.Mistään ei saanut kuitenkaan puhua,vaan ulospäin näyteltiin.Kotona oli aina ahdistavaa.Kärsin itseinhosta ja elämän ilottomuudesta jo lapsena.Koulussa menestyin loistavasti,mutta silti pidin itseäni tyhmänä ja arvottomana.Opiskelin hyvän ammatin.Tapasin sittenmmin rentuksi paljastuneen miehen,jonka kanssa 7 vuotta oli henkistä väkivaltaa ja fyysisen uhkaa,rajua pettämistä (meille syntyi kaksi lasta,joiden välistä miehellä on toiseen suhteeseen lapsi,hänen mukaansa kosto),mies oli seksiaddikti,pahemman luokan alistaja,alkoholisti ja käytti rahaa työyyömänä sitä mukaa kun minä tein töitä.Keskenmenojakin minulla oli kaksi.Kaiken kärsin yksin.Kukaan ei tukenut,koska olisihan minun pitänyt uskaltaa lähteä.Kun kakkosesta olin raskaana,mies ilmoittti hänellä olevan vakava sivusuhde.Loppuraskaudesta hän jätti minut.Äitini kuoli yhtäkkiä raskauden keskivaiheessa.Se oli valtava järkytys.Esikoisen vuoksi jaksoin ja kun vauva syntyi puursin yksinhuoltajana ja yritin työstää äidin kuolemaa.Sitten kuoli yhtäkkiä isänikin.Viimein tuntui,että onni kääntyi.Tapasin miehen,joka halusi pitää musta ja perheestäni huolta.Lapset rakastuivat oikopäätä.Satoja kertoja sanoin miehelle,että kertokoon kaiken mahdollisen minulle,koska mitään katastrofeja en kestäisi.Viimeinen 1,5 vuotta on ollut kuitenkin aivan kamalaa.Mies on jäänyt työttömäksi,vaatii jatkuvasti rahaa minulta,valittaa,kun seksiä ei ole ollenkaan tarpeeksi,menee ja tulee miten sattuu,muita sukulaisiaan kyllä jaksaa autella,mutta kotona vain huutaa ja potee,mielenterveysdiagnoosin sai viimein päivystyksestä keväällä ja aloitti lääkityksen,mustasukkaisuutta on,vaikka olen sidottu lasten kanssa kotiin ja nolla tukiverkostolla en koskaan pääse edes lenkille yksin jne.Tuntuu,etten enää jaksaisi millään.Kuinka paljon ihmisen oikeasti pitää jaksaa 
((((
((((