ei jaksa, huono äiti -mistä tukea?

[yksin]

pieniä lapsia, unenpuutetta, mies paljon töissä ja omissa harrastuksissa. äiti tässä yrittää pitää kaikkea kasassa. mutta välillä on todella vaikea jaksaa =( Välillä tuntuu ettei edes pärjää vanhempana kun lapset tekee koko ajan pahuuksiaan. yritän parhaani, mutta tosi väsyneenä on vaikeaa. tänään sitten kamala tilanne meni aivan kammottavaksi, kun minulla napsahti ja tukistin yhtä lapsista. lujasti. ='( olen itkenyt niin että päätä särkee ja en tiedä mitä tekisin.

haluaisin jutella jollekin kaikesta tästä, sekin varmaan auttaisi. mieheni ei reagoi vaikka kerronkin väsymyksestäni. mutta mihin voin kääntyä? en kehtaa puhua ystävilleni tai äidilleni tms tällaisesta enkä uskalla puhua neuvolassa, kun sieltä varmasti tekisivät lastensuojeluilmoituksen. pelkään että minulle kävisi samanlailla kuin niille yksille jotka vedettiin oikeuteen tukistamisesta. pelkään että lapset otettaisiin minulta pois. haluan apua voidakseni paremmin ja ollakseni hyvä äiti, en halua lasteni joutuvan pois kotoaan tai heidän äitiään vankilaan.

mitä teen?

 

[Riikka]

Pohdiskelusi jo osoittaa, että olet huolehtiva ja hyvä äiti! Lapsi ei tukistamisesta vanhingoittunut eli mitään peruuttamatonta et ole tehnyt. Järjestä itsellesi jokin sellainen tuleva mukava tapahtuma jota voisit odottaa innolla. Se auttaa jaksamaan. Kampaaja, tyttöjen ilta tms. Väsyneenä kaikki asiat tuntuvat kaatuvan niskaan ja suuremmilta mitä itse asiassa edes ovat. Itke pois! Sekin auttaa. Yritä saada unenpäästä illalla ajoissa. Voimia sinulle.

 

[vieras]

soita mll vanhempainpuhelimeen ,mun mielestä voi nimettömänäkin ja numero on mll sivuilla,soita jo tänään.eikö äitisi vois 2 tuntia katsoo lapsia mene vaikka yksin kävelylle 1 tunniksi ja selvitä pää

 

[vieras]

kannattaa pyytää apua reilusti tilanteeseesi kaupungilta mikäli sieltä sellaista palvelua saa. Kysy esim. sieltä neuvolasta.

 

[vieras]

niin minä aion mennä yksin 11,10 messukeskuseen terv ja kauneus messuille ja vielä aion ottaa omaa rahaa ja tehdä kaiken tuon hyvällä omallatunolla

 

[iina]

pieniä lapsia, unenpuutetta, mies paljon töissä ja omissa harrastuksissa. äiti tässä yrittää pitää kaikkea kasassa. mutta välillä on todella vaikea jaksaa =( Välillä tuntuu ettei edes pärjää vanhempana kun lapset tekee koko ajan pahuuksiaan. yritän parhaani, mutta tosi väsyneenä on vaikeaa. tänään sitten kamala tilanne meni aivan kammottavaksi, kun minulla napsahti ja tukistin yhtä lapsista. lujasti. ='( olen itkenyt niin että päätä särkee ja en tiedä mitä tekisin.

haluaisin jutella jollekin kaikesta tästä, sekin varmaan auttaisi. mieheni ei reagoi vaikka kerronkin väsymyksestäni. mutta mihin voin kääntyä? en kehtaa puhua ystävilleni tai äidilleni tms tällaisesta enkä uskalla puhua neuvolassa, kun sieltä varmasti tekisivät lastensuojeluilmoituksen. pelkään että minulle kävisi samanlailla kuin niille yksille jotka vedettiin oikeuteen tukistamisesta. pelkään että lapset otettaisiin minulta pois. haluan apua voidakseni paremmin ja ollakseni hyvä äiti, en halua lasteni joutuvan pois kotoaan tai heidän äitiään vankilaan.

mitä teen?

mulla hyvin samanlainen tilanne,mutta on helpottanut kun olen käynyt keskutelemassa perheneuvolassa psykologin kanssa.Ei ne yhden tukistuksen peusteella lastensuojeluilmoitusta tee.

 

[mä]

Sun kannattaa rehellisesti puhua tosta asiasta niin sun äitillekkin kun ystäville,, kyllä ne oikeasti välittää ja kuuntelee. Ja etenkin neuvolassa sua ei tuomita millään muotoon , itse olen masennuksen kokenut, ja saanut neuvolasta kyllä apuja, kunnes niille selvisi että asia on vakava. Muuten ne vaan hössötti normaalesta jormoonimuutoksista jne jne.

mutta oikeasti ne neuvoo sua eteenpäin tossa asiassa, ja pääset juttelemaan jonkun kanssa, se oikeesti auttaa ja kun huomaat myöhemmin ettet tosiaankaan ole ton asian kanssa yksin , vaikka nyt siltä tuntuu...

USKO POIS! PUHU PUHU PUHU se auttaa.

voimia ja halaus näin virtuaalisesti =)

 

[mä]

Sun kannattaa rehellisesti puhua tosta asiasta niin sun äitillekkin kun ystäville,, kyllä ne oikeasti välittää ja kuuntelee. Ja etenkin neuvolassa sua ei tuomita millään muotoon , itse olen masennuksen kokenut, ja saanut neuvolasta kyllä apuja, kunnes niille selvisi että asia on vakava. Muuten ne vaan hössötti normaalesta jormoonimuutoksista jne jne.

mutta oikeasti ne neuvoo sua eteenpäin tossa asiassa, ja pääset juttelemaan jonkun kanssa, se oikeesti auttaa ja kun huomaat myöhemmin ettet tosiaankaan ole ton asian kanssa yksin , vaikka nyt siltä tuntuu...

USKO POIS! PUHU PUHU PUHU se auttaa.

voimia ja halaus näin virtuaalisesti =)

muoks , normaaleista hormoonimuutoksista =)

 

[mä]

ja nuo sun epäolennaiset luulot on jo yksi merkki väsymyksestä, kaikki ätit on jollain tapaa väsyneitä / masentuneita... ei kukaan sun lapsia pois vie vaikka olisitkin masentunut, pikemminkin saat apua jotta jaksat olla perheesi kanssa =)

 

[yksin]

kiitos teille! tosi ihanaa kun joku huomaa ja vastaa (itken jo siitäkin liikutuksesta, yleensä elämä on vaan sitä että yritän kertoa mutta mies tai kuka vaan ei reagoi eikä auta ja olen ihan yksin)

vanhempainpuhelimene olisin soittanutkin mutta ne päivystää aika harvoin ja ei nyt osunut =( neuvolaa mä pelkään. muutenkin on tosi vaikea kasvotusten myöntää että en pärjää.

miksi mä en pärjää, miksi mä olen niin kamalan huono? mä halusin niin hirveästi olla hyvä äiti!

 

[Siipien havinaa]

iso hali sulle :hug: :heart:

 

[Mä]

kiitos teille! tosi ihanaa kun joku huomaa ja vastaa (itken jo siitäkin liikutuksesta, yleensä elämä on vaan sitä että yritän kertoa mutta mies tai kuka vaan ei reagoi eikä auta ja olen ihan yksin)

vanhempainpuhelimene olisin soittanutkin mutta ne päivystää aika harvoin ja ei nyt osunut =( neuvolaa mä pelkään. muutenkin on tosi vaikea kasvotusten myöntää että en pärjää.

miksi mä en pärjää, miksi mä olen niin kamalan huono? mä halusin niin hirveästi olla hyvä äiti!

mulla juuri tossa tuli seinä vastaan , luulin että mun ahdistus minkä raskaus laukasi helpottaa kun saan ihanan vauvan syliini jne. MUTTA eihän niin käynyt niinku elokuvissa ja lehdissä, kaiken piti olla täydellistä synnyttää alakautta ja saada lapsi rinnalle, imettää, jne, kaikkee sitä ihanaa mitä odottaa =(

no kaikki siis paheni hormoonimyrskyssä, enhän mä tuntenut sitä lasta kohtaan mitään, kun mieli halusi tuntea ihanaa onnea ja en tuntenut mitään , se oli kauhee tunne, jouduin kiireelliseen sektioon ja en nähnyt vauvaani ollenkaan , kuin sekunnin ja monen tunnin päästä sitten näin, ja olin jo vuorokauden valvonut . Kaikki tämä tuska ja ahdistus mulla paheni, kun halusin olla täydellinen äiti, mutta eihän asiat mene niinkuin haluaisi.

Arvaa vaan oonko ollut katkera noista tunteista ja siitä etten imettänyt kun kolme viikkoa lääkityksen takia...mutta nyt kun aikaa on mennyt vuosi ja on lääkitys ja ammattiapua saatavilla ....
Nyt tunnen olevani hyvä äiti ja jaksan kaikkea mihin en vuosi sitten kyennyt, rakastan mun omaa kultaa nyt niin paljon että pakahdun =)

Mä uskon että kannattaa ottaa puheeksi siellä neuvolassa, älä suotta pelkää, pahemmaksi voi mennä sun olo ja seinät kaatuu päälle, jos yksin painit noitten asioitten kanssa, HALEJA PALJON SULLE, JA ET OLE HUONO ÄITI, ainostaan väsynyt.

Toivottavasti helpottaa kuulla mun tarinaa edes osana, mäkään en ole ollut todellakaan ainoa, meillä oli oma äimän ryhmäkin meitä varten täällä mun "pienessä" kaupingissa.

Voimia =)

 

[Tuulikki73]

Mulle tuli ihan kyyneleet silmiin, kun mä luin sun tekstiä. Mä en kuule usko ollenkaan, että sä olisit yhtään sen huonompi äiti, kuin kuka tahansa muukaan. Kaikki äidit väsyy ja tarvii tukea selviytyäkseen. Sun täytyy reilusti nostaa kissa pöydälle ja myöntää asia sun läheisille. Ja varsinkin sun miehen täytyy ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä ja sulla on voimat loppu. Asia nyt vaan on niin, että miehen tulee joustaa omista harrastuksisa ja katsoa lapsia, että sinä saat itsellesi omaa aikaa. Onhan ne hänenkin lapsia hyvänen aika! ja onhan se kaikkien etu, että perheen äiti voi hyvin.
Ensimmäisenä neuvona sanoisin saman, kuin moni muukin täällä, että ota asia puheeksi neuvolassa. Siellä on ammatti-ihmisiä, jotka osaa neuvoa sulle mitä tehdä. Eikä ne tosiaan ota sun lapsia pois yhden tukistamisen takia. Tai voithan sä jättää sen tukistamisasian kertomatta jos tuntuu paremalta niin. Pääasia, että puhut väsymyksestä siellä. Et varmasti ole ensimmäinen, etkä viimeinen äiti joka näiden asoiden kanssa kamppailee.
Voimia sulle ja jaksamista :hug: