tänä päivänä kuuskymppisetkin on nuorekkaita,meneviä ihmisiä,että jos lapsen saa vaikka 45vuotiaana ja lapsi pääsee ripille kun itse oot kuuskymmentä,ei se mielestäni mikään kauhea juttu ole,sitäpaitsi,olla äiti vanhempana juoksut juostu ja elämä tasapainossa,sehän on lapselle vaan turvallisempaa,kuin saada lapsi 16vuotiaana ja meno halut vasta alussa.en kylläkään halua yleistää,mutta jokainen tehköön vauvansa silloin kun parhaalta tuntuu.onnea kaikilleyrityksiin,lapset on maailman ihanin asia =)
ei ikä ole este
- Viestiketjun aloittaja annasstiina
- Ensimmäinen viesti
Samaa mieltä minäkin. ja lapselle ne vanhemmat ovat rakkaat ja ainoat vanhemmat kuitenkin oli vanhempien ikä mikä tahansa. Minä luulen että nämä ikä asiat ovat sellaisia peikkoja ihmisten mielissä ja aina ei kuitenkaan edes tiedä mitään asioiden taustoista.Minä olen ainakin omasta mielestäni parempi vanhempi nyt kun olen 40+ kuin mitä olisin ollut 20 vuotiaana näin minun kohdallani 
Ei ole ikä este, ja tarkoitan sitä myös toistekinpäin. Esikoisen sain 20-vuotiaana ja nyt 43-vuotiaana odotan toista ja kyllä silloin nuorena pystyin ja myös halusin menokenkää leputtaa ja olla lapsen kanssa kotona (imetin 12 kk) vaikka kaverit bailasivat. Odotusaika on juuri sopivan mittainen, että siinä kyllä kasvaa vastuuseen, jos on kasvaakseen.
Kuten Annastiina sanoi, jokainen tekee vauvansa silloin kuin parhaalta tuntuu. Ja nyt vasta tuli mulle sellainen tilanne (lue ihana mies), että toista halusi alkaa yrittämään. Itseasiassa olin jo ajatellut, että ainoaksi tuo esikoinen jää. (Tosin vasta viikolla 12 ollaan, ja vielä ei olla kenellekään kerrottu, iisisti täytyy vielä ottaa)
Meillä ihmisillä ne elämäntilanteet tekevät niin, että kaikkea ei voi aina suunnitella etukäteen.
Nuorempana sain kuulla, että kun olet NOIN nuorena aloittanut...nyt varmaan tulee "palautetta" toistepäin....
Tsemiä kaikille.
- Minni
Kuten Annastiina sanoi, jokainen tekee vauvansa silloin kuin parhaalta tuntuu. Ja nyt vasta tuli mulle sellainen tilanne (lue ihana mies), että toista halusi alkaa yrittämään. Itseasiassa olin jo ajatellut, että ainoaksi tuo esikoinen jää. (Tosin vasta viikolla 12 ollaan, ja vielä ei olla kenellekään kerrottu, iisisti täytyy vielä ottaa)
Meillä ihmisillä ne elämäntilanteet tekevät niin, että kaikkea ei voi aina suunnitella etukäteen.
Nuorempana sain kuulla, että kun olet NOIN nuorena aloittanut...nyt varmaan tulee "palautetta" toistepäin....
Tsemiä kaikille.
- Minni
Siis sinulla on yksivuotias? Kai osaat olla onnellinen hänestä! :heart:
Onnea sinullekkin elämääsi :flower:
-pikkumyy- :heart: :wave:
Onnea sinullekkin elämääsi :flower:
-pikkumyy- :heart: :wave:
Joskus asiat menevät sekaisin;=), ei haittaa! :heart:
Minun tuttäreni, 21v juuri kävi avomiehensä kanssa kahvilla, oli mukavaa rupatella. Nautin näistä lapsista jotka jo aikuisia, sekä 16v amispojasta, sekä myös miehen 14v tyttärestä, sekä 19 v pojasta, mutta silti meillä olisi tilaa pienelle,jolle antaa myös rakkauttamme!..Mitä enemmän antaa rakkautta, sitä enemmän sitä myös saa..Koskaan ei voi rakastaa liikaa.
-pikkumyy- :heart: :wave:
Minun tuttäreni, 21v juuri kävi avomiehensä kanssa kahvilla, oli mukavaa rupatella. Nautin näistä lapsista jotka jo aikuisia, sekä 16v amispojasta, sekä myös miehen 14v tyttärestä, sekä 19 v pojasta, mutta silti meillä olisi tilaa pienelle,jolle antaa myös rakkauttamme!..Mitä enemmän antaa rakkautta, sitä enemmän sitä myös saa..Koskaan ei voi rakastaa liikaa.
-pikkumyy- :heart: :wave:
Olin 39 kun sain ekan lapseni, ihanan pojan joka on pian 3v,. Mietimme mieheni kanssa jaksammeko vielä toista lasta (valvomiset, ym.), ikää kun on jo. Olen ollut todella väsynyt, vasta n. vuoden ajan elämä on ollut mukavaa lapsen kanssa. Lapsen ollessa vuoden ikäinen, sairastin masennusta, josta olen toipinut, mutta pelottaa, jos sama toistuu toisen lapsen kohdalla. Miten olette jaksaneet toisen kanssa?
. Mietimme mieheni kanssa jaksammeko vielä toista lasta (valvomiset, ym.), ikää kun on jo. Olen ollut todella väsynyt, vasta n. vuoden ajan elämä on ollut mukavaa lapsen kanssa. Lapsen ollessa vuoden ikäinen, sairastin masennusta, josta olen toipinut, mutta pelottaa, jos sama toistuu toisen lapsen kohdalla. Miten olette jaksaneet toisen kanssa?Mielestäni nainen voi hyvin tulla äidiksi niin kauan kuin se on fyysisesti mahdollista. Ei lapsi omaa äitiään tai hänen ikäänsä häpeä - tai sitten yhteiskunnassamme on ikärasisimilla aivopesty jokin kansanosa jo tehokkaasti.
Minä toivon vielä ensimmäistä lastani todella kovasti, olen 43 v. Meitä 40+ naisia on myös monenlaisia, joku voi olla "vanhukseen verrattavassa" kunnossa jo jopa 30 vuotiaana, jos ei hoida kuntoaan ja terveyttään.
Suvaitsevuutta ja iloa kaiken ikäisten äitien, lasta toivovien ja lasten suuntaan! Harva asia on kiinni iästä, joka elettyjen vuosien mukaan määritellään.
Minä toivon vielä ensimmäistä lastani todella kovasti, olen 43 v. Meitä 40+ naisia on myös monenlaisia, joku voi olla "vanhukseen verrattavassa" kunnossa jo jopa 30 vuotiaana, jos ei hoida kuntoaan ja terveyttään.
Suvaitsevuutta ja iloa kaiken ikäisten äitien, lasta toivovien ja lasten suuntaan! Harva asia on kiinni iästä, joka elettyjen vuosien mukaan määritellään.
Toki itsekin ruusunpunaisin silmin 20-30-vuotiaana ajattelin että 2-3 lasta ja silleen. Elin pitkässä parisuhteessa lähes 18 vuotta ja siitä ajasta melkein koko ajan ilman ehkäisyä. Lasta ei kuulunut. Mies tutkittiin, minua ei. Pidin lapsettomuutta omana syynäni, kuukautiset tuli milloin tuli, välillä säännöllisemmin, välillä harvemmin. N. 30-vuotiaana ne olivat säännölliset joten jos kaikki olisi mennyt ok, tärpännytkin kai olis.
Nyt erosin viime vuoden lopulla ja löysin uuden rakkauden keväällä. Kummallakaan meillä ei ollut lasta ennestään. Ja tämä raskaus sai alkunsa vahingossa, emme olleet tarpeeksi varovaisia. Kait siihen vaikutti sekin ettei kummallakaan ollut aiemmin tärpännyt. Kuinka ollakaan, meidän yli 40-kymppisten elämä ja tulevaisuuden suunnitelmat menivät nyt sitten ihan uusiksi . Vauvelia odotellaan nyt 7. kuukaudella.
Tietysti mielessä on käynyt kaikenlaista ja käy varmaan vielä moneen kertaan kun ikää kuitenkin on, ainakin eräiden mielestä aivan liikaa. Mutta jos meille näin kävi, suunnittelimmepa tai emme, olemme tämän ottaneet meille suotuna elämän ihmeellisenä lahjana ja parhaamme yritämme tehdä.
Elämällä oli sittenkin vielä jotain meille varattuna :heart:
Toivon kaikille onnea, jo odottaville kuin myös sitä toivoville :hug:
Nyt erosin viime vuoden lopulla ja löysin uuden rakkauden keväällä. Kummallakaan meillä ei ollut lasta ennestään. Ja tämä raskaus sai alkunsa vahingossa, emme olleet tarpeeksi varovaisia. Kait siihen vaikutti sekin ettei kummallakaan ollut aiemmin tärpännyt. Kuinka ollakaan, meidän yli 40-kymppisten elämä ja tulevaisuuden suunnitelmat menivät nyt sitten ihan uusiksi
. Vauvelia odotellaan nyt 7. kuukaudella.Tietysti mielessä on käynyt kaikenlaista ja käy varmaan vielä moneen kertaan kun ikää kuitenkin on, ainakin eräiden mielestä aivan liikaa. Mutta jos meille näin kävi, suunnittelimmepa tai emme, olemme tämän ottaneet meille suotuna elämän ihmeellisenä lahjana ja parhaamme yritämme tehdä.
Elämällä oli sittenkin vielä jotain meille varattuna :heart:
Toivon kaikille onnea, jo odottaville kuin myös sitä toivoville :hug: