Ei hitto... karua tajuta, että jos me miehen kanssa erottaisiin, mulle ei löytyis ottajia.

[fatso]

Siis tyhmää tällaista miettiä, mutta miehen kanssa oltu kuitenkin niin kauan yhdessä, että se tuntee mut hyvin ja jostain kumman syystä kokee viehättäväksikin. Mut jos me erottais, niin mä olisin kyllä loppuelämäni yksin. Ja varmaan haluaisinkin olla, en mä kestäis sellaista rumbaa mitä olen kuullut eronneilta ystäviltä. Ihan kohtuuttomia odotuksia ja vaatimuksia.

Mutta sitä mä mietin, että mitä sitten kun mies tajuaa itsekin sen, että mun "markkina-arvo" on mennyt, alkaako sen omakin kiinnostus laskea?

 

["Jenny"]

eikö kannattaisi jo oman itsesi takia alkaa pitää huolta itsestäsi? Itsetuntosi nousisi ja olisi mukavampi elää arkea kun olisi tyytyväinen itseensä. eikä tarvitsi pohtia tuollaisia asioita.

 

[luv]

Niin, jos se rakastaa sinua ja sinä sitä, niin koeta pitää itsestä huolta..älä mieti markkina-arvoa, vaan anna itsellesi hyvää aikaa, koska se on rakkautta puolisoasikin kohtaan. Itsekin tiedän että kiireessä nainen juuri unohtaa itsensä, niin minäkin..hoitaa kodin, työn, lapset, mutta itse on aivan viimeisenä listalla.. Mutta jaksat paljon paremmin kun panostat itseesi ja ajattelet että elämä on tässä ja nyt, mitä kaikkea hauskaa voitkaan aiheuttaa ..myös itsellesi.

 

[niiin]

Mä en oo koskaan aatellut tollai.... et siis -joutuisin- olemaan yksin. Itseasiassa mä oon miettinyt, kuinka ihanaa elämä olis ilman miestä ja sen päähänpistoja siis mä oon täysin onnellinen parisuhteessani, enkä todellakaan oo ees harkinnut eroa, mutta välillä on tullut mietittyä, et en mä ees haluis ketään toista elämääni. En mä kuitenkaan löytäis toista noin hyvää, kun tuo on ja huonompaan en tyytyisi ja tosiaan kun välillä olis elämä helpompi ilmankin.

Seksiseuraa löytäisin aivan varmasti, se ei oo mikään ongelma et ei joutuis puutteessa elämään

mut mitäs sitten, vaikket ketään löytäiskään? voi sitä ihminen olla ihan onnellinen yksinkin

 

[Phoebsi]

Määräytyykö ihmisen markkina-arvo pelkästään ulkonäöstä?

 

[fatso]

Määräytyykö ihmisen markkina-arvo pelkästään ulkonäöstä?

Mä en niin väittänytkään. Tai no siis joo, en ole erityisen viehättäväkään, ja moni heivaisi mäkeen jo tutustumatta, mutta se mun markkina-arvo olisi muutenkin huono. Noi vastaajat tekivät vain oletuksen, että kyse on pelkästä ulkonäöstä.

En ole helppo ihminen, vaadin paljon omaa aikaa, tykkään olla yksin. Olen itsepäinen, vähän monomaaninen. En ole erityisen sosiaalinen, osaan kyllä käyttäytyä tietenkin, mutta en viihdy bileissä enkä "tarvitse" muita.

Ja siis todennäköisesti minäkin haluaisin olla yksin, halusin olla ennen puolisoanikin, mutta olisi se silti kiva ajatella, että minä kelpaisin kyllä muille mutta valitsen toisin.

 

[fatso]

Enkä ole siis edes niin mielenkiintoinen ja valloittava ihminen. Harrastuksenikin ovat pääasiassa hyvin yksinäisiä.

 

[röppö]

Mä aloin ajatella kyseistä asiaa vasta,kun ero koitti hetki sitten...

Mutta sanon vain,että helli ja hoivaa itseäsi ja mieltäsi mielummin,kuin mietit tuollaisia.
Vaikka oma kuva ei peilissä aina miellyttäisi on todella mahdollista,että joku rakastaa enemmän,kuin elämää sinua.
Epävarmuus itsestään ja suhteesta alkaa vaan nakertaa suhdetta...

 

[Phoebsi]

Enkä ole siis edes niin mielenkiintoinen ja valloittava ihminen. Harrastuksenikin ovat pääasiassa hyvin yksinäisiä.

Kuulostat vähän minulta, mutta meissä on se ero että minä en suostu vähättelemään sitä, että haluan olla yksin. Se, että rakastan lukemista ja piirtelyä, kävelylenkkejä jossain rauhassa, rakastan syksyä, hevosia, historiaa.... se kaikki on minusta hienoa enkä suostu siihen, että kun ne nyt tänään ei ole mitenkään seksittäitä juttuja, niitä pitäisi jotenkin hävetä.

Jos ottaa pään pois pensaasta mutta pysyy sellaisena kuin on, näkee että on muitakin samanlaisia.

Ei kai kaikkien nyt pidä välittää bileistä ja seurapiireistä? Liikkuu niitä ihmisiä kirjastoissakin, kansanopistoissa, metsissä, mustikkamailla.

 

["akka"]

Mä olen varma että jos tai kun mun nykyinen parisuhde päättyy,mä elän loppuelämäni sinkkuna.
Ottajia löytyy varmasti mutta pitäydyn jos se tilanne eteen tulee,pelkissä irtosuhteissa.
Alkaa olla ikää niin paljon etten ala enää kenenkään kotkotuksia opetella ja kun pitäytyy irtosuhteissa,ei tarvi kenenkään pillin mukaan hyppiä.
Mä en kuitenkaan enää koskaan tule kokemaan sitä tunnetta mikä mulla tämän miehen kanssa on ja vähempään en tyydy.

 

[Non compos mentis]

Enkä ole siis edes niin mielenkiintoinen ja valloittava ihminen. Harrastuksenikin ovat pääasiassa hyvin yksinäisiä.

Sekään ei aina ole ongelma, kuten itse olen päässyt todistamaan.

 

[fatso]

En mä tiedä väheksynkö mä niitä sillä tavalla. Mä pidän niistä asioista, ja teen niitä. Mutta tiedän, ettei ne kiinnosta muita. Ja lähinnä se tuli mieleen noiden ystävien sinkkuuntumista seuranneena.

Mä olen elämäni aikana tavannut yhden ihmisen, jolle olen kelvannut sellaisena kuin olen, enkä ainoastaan kelvannut vaan on muhun rakastunut, ja johon minä olen rakastunut sellaisena kuin hän on. Hyvin harvoin olen samalla aaltopituudella kenenkään kanssa. En ole siis koskaan ollut mitenkään suosittu, syitä en tiedä mutten vaan ole ollut.