Mie oon joskus saanut vähän jonkunlaista kritiikkiä siitä, että kirjoitan paljon positiivista asioista, ja sellaisia minusta hullunhauskoja sattumia meidän elämästä.
Joku on sanonut, että ei se meidän elämä voi aina olla tuollaista ruusuilla tanssimista tai sellaista "tässähän tää etenee, omalla painollaan"-tyyppistä.
No ei olekkaan... ainakaan tänään tässä iltapäivästä ja illasta ole ollut.
Jos sitä vähän tälleen tiivistäin kertoo, niin:
Ensin iltapäivällä meitin poijjaat, 10 ja 11v, alkoivat keskenään nahistella. Sit kun kiusaa se on pienikin kiusa, piilottelivat toinen toistensa kenkiä. Sit kun yhdessä tuumin tekivätkin sovinnon, ja alkoivat piilotella yhdessätuumin muiden kenkiä.
Iltapäivällä sit etsittiin kenkiä vaahterasta, marjapensaasta, ulkoroskiksen takaa, puuvajasta, kottikärryistä jne.
No, sit tuli isännyys kotio ja laittoi saunan lämpiämään. Tässävälissä todettiin, että jos nyt mentäis sisään ja katsottais vähän lastenohjelmia ja sit sen jälkeen saunottelemaan.
Lastenohjelmat tuli töllötettyä ja vähän pienet vielä leikkivät ja sit mies totes, että eka ryhmä vois mennä löylyihin.
Mies sit pienten kanssa lähti pihasaunaan, ja hetken päästä tulivat jo takaisin. Kiukaanalunen ei ollutkaan syttynyt, ja sauna olikin kylmä.
No meitin 2v, hirmusaunoja, sai kamalat raivarit kun ei päässyt saunaan. Ei auttanut selittelyt, että kohta pääsee, kun se lämpiää. Tyttö meni huoneeseensa kiukkuamaan, mutta paha vaan, ettei kukaan muistanut laittaa likalle vaippaa. Kohta siellä olikin huoneen lattialla lirut ja kakkaläjä... ihan kun mielenosoituksena tehty. Ja tottakai tyttö oli ehtinyt siihen myös tallata... ja lattialla oli paljon kakkajälkiä. No se siitä.
Iltapalalla kaatui yksi kaakao. Nukkumaan mennessä vanhin tyttö itkee ja kiukkuaa, että ei löydä puhelintaan mistään, oli varma että se on poikien piilottama. Etsintäkierrosten ja kuulusteluiden jälkeen puhelin löytyi tytön omilta jäljiltä saunan pukutilasta.
Ja nyt... ihan niinkun pisteenä ii:n päälle tajusin, että kuopus, 8kk, on nukkunut iltatorkkujaan (yleensä nukkuu "iltatorkut" 19-19.30 välillä ) klo 20 alkaen... ja heräilee nyt. Eikä luultavasti ole väsynyt pieneen hetkeen...
Joku on sanonut, että ei se meidän elämä voi aina olla tuollaista ruusuilla tanssimista tai sellaista "tässähän tää etenee, omalla painollaan"-tyyppistä.
No ei olekkaan... ainakaan tänään tässä iltapäivästä ja illasta ole ollut.
Jos sitä vähän tälleen tiivistäin kertoo, niin:
Ensin iltapäivällä meitin poijjaat, 10 ja 11v, alkoivat keskenään nahistella. Sit kun kiusaa se on pienikin kiusa, piilottelivat toinen toistensa kenkiä. Sit kun yhdessä tuumin tekivätkin sovinnon, ja alkoivat piilotella yhdessätuumin muiden kenkiä.
Iltapäivällä sit etsittiin kenkiä vaahterasta, marjapensaasta, ulkoroskiksen takaa, puuvajasta, kottikärryistä jne.
No, sit tuli isännyys kotio ja laittoi saunan lämpiämään. Tässävälissä todettiin, että jos nyt mentäis sisään ja katsottais vähän lastenohjelmia ja sit sen jälkeen saunottelemaan.
Lastenohjelmat tuli töllötettyä ja vähän pienet vielä leikkivät ja sit mies totes, että eka ryhmä vois mennä löylyihin.
Mies sit pienten kanssa lähti pihasaunaan, ja hetken päästä tulivat jo takaisin. Kiukaanalunen ei ollutkaan syttynyt, ja sauna olikin kylmä.
No meitin 2v, hirmusaunoja, sai kamalat raivarit kun ei päässyt saunaan. Ei auttanut selittelyt, että kohta pääsee, kun se lämpiää. Tyttö meni huoneeseensa kiukkuamaan, mutta paha vaan, ettei kukaan muistanut laittaa likalle vaippaa. Kohta siellä olikin huoneen lattialla lirut ja kakkaläjä... ihan kun mielenosoituksena tehty. Ja tottakai tyttö oli ehtinyt siihen myös tallata... ja lattialla oli paljon kakkajälkiä. No se siitä.
Iltapalalla kaatui yksi kaakao. Nukkumaan mennessä vanhin tyttö itkee ja kiukkuaa, että ei löydä puhelintaan mistään, oli varma että se on poikien piilottama. Etsintäkierrosten ja kuulusteluiden jälkeen puhelin löytyi tytön omilta jäljiltä saunan pukutilasta.
Ja nyt... ihan niinkun pisteenä ii:n päälle tajusin, että kuopus, 8kk, on nukkunut iltatorkkujaan (yleensä nukkuu "iltatorkut" 19-19.30 välillä ) klo 20 alkaen... ja heräilee nyt. Eikä luultavasti ole väsynyt pieneen hetkeen...
