ei aina pidä psykologin testit paikkaansa ( kyse eskarilaisesta keskosesta)

[pojan äiti]

Meidän eskarilainen testattiin viime keväänä kun neuvolassa oltiin sitä mieltä että poika ei osaa kerrassaan yhtään mitään. Mentiin testeihin, ne kesti kolme päivää. Psykologin lausunto: "poika ei osaa tehdä edes yksinkertaista palapeliä, ( tehnyt niitä 2 v asti.) Ei keskity vaan täytyy pitää käsistä kiinni että saa kontaktia. Ei osaa kirjoittaa omaa nimeä ( viittaa tulevaan lukihäiriöön), kaikki testit ikään nähden heikkoja". Sanoin heti ettei pidä paikkaansa. Ei kuunneltu eikä uskottu. POika on sellanen että jos ei jostain tykkää ei aukase suutaan. Ja sanoi ettei tee siellä mitään eikä puhu mitään ja kun testi tehtiin niin mumma joka asui meidän kans nukkui edellisenä päivänä pois mikä oli pojalle tosi raskas koettelemus. No, avustaja saatiin eskariin suositusten mukaan ja poika ei ole kertaakaan tarvinut tehtävien teossa eikä missään muussakaan sitä. Pysyy toisten perässä, keskittyy, kirjoittaa omansa ja monen kaverin nimet näkemättä mallia, laskee 1 - 300 etuperin ja takaperin. Tuntee kirjaimet. Puhe on jonkun verran epäselvää ja kuljemme puheterapiassa. Itteäni kiukuttaa vain että miksi vanhempia ei kuunnella. Eskarin opettajan lausunto on nyt että poika on terävä ja hoksaavainen jolla on erittäin hyvä muisti. Onnellinen olen että testit meni metsään ja kun seuraava palaveri on niin aion ottaa kyllä esille sen että myös vanhempia on kuunneltava.

 

[Mankell]

No se testi kertoo vaan sen hetkisen testauksen tuloksen. Olis kannattanut kuunnella vanhempia ja uusia testi vaikka kuukauden päästä. :/

 

[pojan äiti]

No se testi kertoo vaan sen hetkisen testauksen tuloksen. Olis kannattanut kuunnella vanhempia ja uusia testi vaikka kuukauden päästä. :/

pyydettiin kyllä mutta ei suostuttu. Ja lähete lähti keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin mutta jospa ne siellä hoksaavat mistä on kyse. Puutteita ei ole kuin puheessa, lähinnä puhuu niin nopiaa ettei saa aina selvää ja r puuttuu.

 

[zizilisko]

Eikö testaava taho sitten ottanut ollenkaan huomioon teidän vanhempien ja eskarin kokemuksia lapsesta?

 

[pojan äiti]

Eikö testaava taho sitten ottanut ollenkaan huomioon teidän vanhempien ja eskarin kokemuksia lapsesta?

Poika oli silloin keväällä vielä kerhossa ja niiden lausuntoa ei huomioitu. Meitä ei kuunneltu ollenkaan ja suositeltiin vielä että poika olisi mennyt erityisryhmään eri eskariin ku kaverinsa, asutaan pienellä kylällä ja aamulla olis pitäny olla jo 7 tien varressa odottamassa taksia. Siihen ei suostuttu jolloin psykologin vastaus oli että me tehdään iso virhe. Ensinnäkään eskari ei ole edes pakolllinen ja poika oli ollut jo 2 vuotta saman porukan kansa kerhossa ja eskariryhmä on koululla jonne on n. 4 km ja linja-auto menee portin vierestä ja taksilla tulevat kotia. Haluttiin katsoa eskarivuosi kaikessa rauhassa kuinka siellä menee ja kotia soiteltiin kesällä että josko kuitenkin menisi erityisryhmään. Pistää niin vihaksi välillä että tuntuu siltä että halkee. Aion marssia tämän kyseisen psykologin luo sen eskariopettajan ja koulun erityisopettajan lausunnon kanssa ja teen kyllä selväksi että vanhempia on kuunneltava, me asutaan kuitenkin pojan kanssa 24 tuntia vuoroaudessa vuodesta toiseen. Kun kamala huoli oli kuitenkin koko kesän että mitenkä se poika nyt pärjää.

 

[pojan äiti]

se pointti tässä asiassa on myös että kun poika ei tarvi avustajaa niin tämä avustaja ei pääse tekemään sitä työtä mihin on koulutuksen saanut. Ymmärrän hyvin että häntäkin tympii mutta kesken vuotta ei uusia paikkoja jaeta.

 

[Ellu]

Tapausta tuntematta haluan kuitenkin sanoa, että tilanne eskarissa on ihan toinen kuin se olisi koulussa. Nyt lapsi tekee samoja juttuja tavallaan toiseen kertaan, joten ne sujuvat hyvin, niin kuin on tarkoituskin. Itse olen sitä mieltä, että aina on parempi vaihtoehto se, että lapsi "pärjää liian hyvin" kerratessaan kuin se, että joutuu ponnistelemaan liikaa pysyäkseen toisten tahdissa.

Jotain lapsesta kertoo sekin, että hänellä on tapana toimia kuvatulla tavalla eli että hän kieltäytyy totaalisesti työskentelemästä, jos "ei jostain tykkää". Se on totta, että ajankohta testaukselle on ollut erittäin huono mummon kuoleman takia, ja mielestäni testausta olisi ehdottomasti pitänyt siirtää toiseen ajankohtaan.

Se, että lapsi tekee tai osaa tehdä asioita kotona, mutta kieltäytyy jossain muualla työskentelemästä ohjeiden mukaan jo kertoo siitä, ettei lapsi kaikilta osin ole kypsä kouluun, jossa on osattava työskennellä annettujen ohjeiden, ei omien halujen, mukaan. Ensi syksynä lapsi on varmasti valmiimpi koulutielle. Kannustakaa häntä älkääkä tehkö eskarin kertaamisesta liian suurta numeroa, älkääkä istuttako lapseen negatiivista asennetta koululykkäystä suosittaneisiin tahoihin!

 

[naksu]

Testit ei todellakaan aina kerro totuutta .Varsinkin jos testin tekee täysin vieas ihminen oudossa tilanteessa. Monta kertaa on käynyt myös toisinpäin eli yksilötesteissä lapsi onnistuu todella hyvin mutta ei pärjää yhtään ryhmässä.
Siksi olisikin tärkeätä aina kuunnella vanhempia ja päiväkodin henkilökuntaa tai muita hoitajia. Joskus vaan vanhemmat peittelee totuutta ja näkee asiat toisin kun ne on. Näin asia ei ole sun tapauksessa mutta ehkä siinä yksi syy miksi psykologi ei ole ottanut huomioon teidän kokemuksia antanut lausunnon omien kokemusten perusteella.

 

[Laikku]

niin tuttua, ei meitäkää kuunnella tuolla sairaalassa kun on "tutkimusjaksot" -ja niitten mukaan meilläki on ihan osaamaton poika 4v. Ei osaa sitä, ei tätä.
Mutta annas olla kun osaa ne kyllä varsin sujuvasti päiväkodissa ja neuvolassa.
Se sairaala on paikkana jo semmonen joka laittaa meillä ainakin pojan aika lukkoon, et ei siellä suostu tekee niitä juttuja.
Mut eihän ne lekurit ym voi sitä tajuta :headwall:
Niin ja tuo jätkä on meillä niin hirmusen ujo että ei senkään takia juuri mitään siellä sairaalassa tutkimuksissa tee.

 

[pojan äiti]

Tapausta tuntematta haluan kuitenkin sanoa, että tilanne eskarissa on ihan toinen kuin se olisi koulussa. Nyt lapsi tekee samoja juttuja tavallaan toiseen kertaan, joten ne sujuvat hyvin, niin kuin on tarkoituskin. Itse olen sitä mieltä, että aina on parempi vaihtoehto se, että lapsi "pärjää liian hyvin" kerratessaan kuin se, että joutuu ponnistelemaan liikaa pysyäkseen toisten tahdissa.

Jotain lapsesta kertoo sekin, että hänellä on tapana toimia kuvatulla tavalla eli että hän kieltäytyy totaalisesti työskentelemästä, jos "ei jostain tykkää". Se on totta, että ajankohta testaukselle on ollut erittäin huono mummon kuoleman takia, ja mielestäni testausta olisi ehdottomasti pitänyt siirtää toiseen ajankohtaan.

Se, että lapsi tekee tai osaa tehdä asioita kotona, mutta kieltäytyy jossain muualla työskentelemästä ohjeiden mukaan jo kertoo siitä, ettei lapsi kaikilta osin ole kypsä kouluun, jossa on osattava työskennellä annettujen ohjeiden, ei omien halujen, mukaan. Ensi syksynä lapsi on varmasti valmiimpi koulutielle. Kannustakaa häntä älkääkä tehkö eskarin kertaamisesta liian suurta numeroa, älkääkä istuttako lapseen negatiivista asennetta koululykkäystä suosittaneisiin tahoihin!

ei kieltäytydi totaalisesti tekemästä, ei tehnyt vain testejä silloin. Eskarissa ja kerhossa on tehnyt ryhmän mukana kaikki kuten on pitänyt. Ja ei kertaa eskaria vaan on siellä ekaa vuotta ja pärjää tosi hyvin. Pointtini onkin että MIKSI VANHEMPIA EI KUUNNELLA? En pidä testejä huonona ajatuksena jos niitä tarvitaan mutta tämä tilanne tympii. Poika menee normaalisti ekalle luokalle ensi syksynä. Eli mistään lykkäyksestä koulun suhteen ei ole kyse.

 

[pojan äiti]

niin tuttua, ei meitäkää kuunnella tuolla sairaalassa kun on "tutkimusjaksot" -ja niitten mukaan meilläki on ihan osaamaton poika 4v. Ei osaa sitä, ei tätä.
Mutta annas olla kun osaa ne kyllä varsin sujuvasti päiväkodissa ja neuvolassa.
Se sairaala on paikkana jo semmonen joka laittaa meillä ainakin pojan aika lukkoon, et ei siellä suostu tekee niitä juttuja.
Mut eihän ne lekurit ym voi sitä tajuta :headwall:
Niin ja tuo jätkä on meillä niin hirmusen ujo että ei senkään takia juuri mitään siellä sairaalassa tutkimuksissa tee.

meillä poika on taas yleensä hyvin ulospäin suuntautuva ja juttelee kaikkien kanssa mutta jos on joku ihminen joka tökkii niin sit ei edes puhu ja täytyy myöntää että itse olen samanlainen. On yritetty sanoa että pitäs kaikkien kanssa puhua ja tehdä siellä sairaalassakin mitä pyytävät mutta miten voit lapsen luonnetta muuttaa? Jos ei suju niin ei suju. Tsemppiä teille, tiedän mistä puhut!