ehkei sittenkään...

Luulin että anoppini on jotenkin erikoislaatuisen mukava ihminen mutta nyt on hieman mieli alkanut muuttumaan... Nimittäin tämä kuuluisa anoppien neuvonanto-vaikka-ei-tarvitsisi-syndrooma on alkanut näkymään myös meillä. Eilen sain kuulla kuinka syötän vauvaa liian usein ja röyhtäytän liian harvoin. Annan myös itkeä liian vähän, keuhkot eivät pääse vahvistumaan!!!! Nukutuskin menee väärin kun annan vauvan nukahtaa masullaan.

Vähän on pettynyt olo...
 
BoBo
Unohda anoppi ja varsinkin anopin neuvot. Tiedän että on aluks kovinki vaikeeta, mut kun vaan sitkeesti uskot ittees ja siihen että olet lapsellesi paras äiti niin kaikki toimii. :D

Ja mulla autto kun sain ukon puolelleni. Puolustaa mua ja meidän perhettä ja tapoja. :D :D
 
Anoppi vaan toistelee aikanaan kuulemiaan ja omaksumiaan neuvoja, älä sinä niistä väliä! Kerro vaikka asiallisesti, että nykyään neuvotaan syöttämään lapsentahtisesti, eikä keuhkoja enää vahistuteta huutamalla! :whistle: :)

Sitten jos normaalipuhe ei auta, sulje korvat ja ajattele positiivisa. Välejä ei kannata mennä pilaamaan, kyllä te vielä yhteisen sävelen löydätte, kun sinulle tulee varma olo äitinä ja anoppi oppii pitämään mölyt mahassaan. Tsemppiä ja ymmärrystä!
 
mua oikein hymyilytti kun oma anoppi rupes ruokailun jälkeen torumaan et laitan lapsille liian isot annokset kun on sellainen sääntö et kaikki pitää syyä.
Totesin ettei meillä ole sellaista sääntöä ennen kuin lapset alkavat itse annostella oman ruokansa :D :whistle:
Anoppi jatkoi mut kun on sellanen sääntö niin...
sanoin taas ettei meillä ole kyseistä sääntöä jolloin Anoppi totes et meillä vanhemmilla (siis minulla ja miehelläni) pitäis olla samat säännöt
en viittiny enää sanoo et meillä onkii, kun ymmärsin et tuo sääntö oli anopin ja appiukon aikanaan käyttämä, eikä voinu ymmärtää ettei oma poika jatka perinnettä :D ;)
 

Yhteistyössä