Ehkäisy petti, abortti edessä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Shokki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Shokki

Vieras
En olisi ikinä uskonut että joudun tälläiseen tilanteeseen. Eli kirjaimellisesti ehkäisy petti, ja tänään tein testin: Olen raskaana.
Lapsia perheessämme on neljä, talon rakennus juuri alkanut, minä toipumassa masennuksesta ja olen laittanut paperit syksyllä alkavaan koulutukseen. Nyt sitten iski tällaisen "pommin" meidän elämään. ei pysty ymmärtämään.
Mieli ihan sekaisin, välillä itken, välillä nauran.
Tosiasia on että voimia ei ole vauvaa pitää...Masennuskin vielä ajoittain nostaa päätä, ja muutenkin tää elämäntilanne on rankka.Asutaan tosi pienessä väliaikaiskämpässä ja mies aamusta iltaan raksalla.
Vaikea päätös, mutta miehen kansa taidetaan kallistua aborttiin.
Kyllä on ahdistava olo... ajtukset vain pyörii päässä.


Miten se abortti tehdään, nukutuksessa?!
 
Sun täytyy kysyä terveyskeskuksesta. Ne osaa auttaa sua siellä parhaiten. Kannattaa kyllä pyytää keskusteluapua, koska kuvittelisin että toi on raskas juttu.
 
Kiitos teille. Kyllä tää on niin rankka juttu että huh. Miehen kanssa ollaan yhdessä itketty ja puhuttu tästä. Tuntuu että koko ajan vain pitäisi puhua, että olisi helpompi olla...
 
Muistaakseni ennen rv 9 voidaan tehdä se lääkkeellinen keskeytys tai kaavinta ja sen jälkeen vain kaavinta. Mutta lääkkeellisestä en ole kuullut kuin erittäin kamalia ja kivuliaita kokemuksia, joten itse varmaan valitsisin sen kaavinnan, jos olis sama tilanne edessä...
 
Raskasta on, mutta siitä selviää. Itselle tehtiin kaavinta. En ollut kovin kipeä ja toivuin nopeasti. Vieläkin joskus mietin asiaa haikeana, mutta päätös oli oikea.
 
No niin, kävin tänään lääkärissä. Katsoi ultralla että kohdun limakalvo on yhdestä kohtaa reilusti paksuuntunut(hed. munasolu kiinnittynyt), mikä kertoo raskaudesta.
Sain lähetteen sairaalaan, lääkkeelliseen keskeytykseen. Huomen aamulla pitäisi mennä. Lääkäri ei edes ehdottanut kaavintaa, outoa.
Pelottaa ihan älyttömästi tuo huominen, jos kivut on aivan hirveät, tai vuoto niin rajua että siteet ei riitä... Huh!

Onkos kellään kokemuksia tuosta lääkkeellisestä keskeytyksestä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Shokki:
Onkos kellään kokemuksia tuosta lääkkeellisestä keskeytyksestä?
Mulla hoidettiin tuulimunaraskaus noin, viimeisteltiin keskenmeno siis. Saat särkylääkereseptin varmaankin, itse sain Panacodia. Ota ne lääkkeet niin kestät kyllä. Vuoto on runsasta mutta kyllä sen kanssa pärjää, ei sitä kauaa paljoa vuoda.
 
hei,
itse tein abortin keväällä, vk 12. Terveyteni ei olisi kestänyt raskautta. MInulla meni keskeytys näin:
minulle annetti maanantaina keskeytys lääke suun kautta ja keskiviikkona menin polille ja laittoivat kohdun suulle pari avaavaa tablettia ja pari panacodia.
Joku 4 tuntia tosta rupes supistelemaan ja tuli sit pois.
Kotiiin pääsin samana iltana.
jälkivuotoa kesti pari viikkoa.
rankaa oli, mutta pakko oli vaan tehdä näin...




 
Alkuperäinen kirjoittaja Shokki:
Kiitos Tumpula!

Voinkohan muuten mennä omalla autolla sinne sairaalaan? Vai pitääkö olla joku mukana?
Lähinnä mietin että pystyykö sieltä ajamaan kotiin?!

minulla oli mies koko ajan mukana.. lääkkeistä oli kotiin lahtiessä vielä hutera olo eli itse ei autolla kannata lähteä
 
Shokki oli minullekkin kun huomasin odottavani viidettä.Itkin monta kertaa, näin kaiken mahdottomana ja suunnittelin aborttia.Ajattelin että en kertakaikkiaan jaksa enää vauvarumbaa.Jopa mieskin oli abortin kannalla.Mutta aikaa kului, mietin tulevaa, tulevaisuutta, mietin että tulevalla lapsella pitää olla kova halu tulla meille, hänen elämällään on tarkoitus.Raskausaika meni melko mukavasti.Maaliskuun puoliväliin saakka olin töissä=työsuhde päättyi.Sen jälkeen työttömänä ja sit tyttö syntyi rv 35+3.( Raskaus oli pakko käynnistää, koska mulla oli myrkytys ja tuli aivoihin neurologisia oireita ja pelkäsivät mun terveyteni puolesta )Aivan ihastuttava, suloinen pakkaus :heart: Tunsin valtavaa rakkautta tuota pientä nyyttiä kohtaan ja samalla häpesin, että olin suunnitellut abortoivani hänet.Omakohtaisesti abortti muutenkin ei vaan sovellu elämänkatsomukseeni; tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta.
Nyt meidän kuopus on 1v neiti ja hän on tuonut paljon iloa ja rakkautta elämäämme ja on koko perheen silmäterä.
Halusin kertoa oman kokemukseni shokkiraskaudesta :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotikissa:
Shokki oli minullekkin kun huomasin odottavani viidettä.Itkin monta kertaa, näin kaiken mahdottomana ja suunnittelin aborttia.Ajattelin että en kertakaikkiaan jaksa enää vauvarumbaa.Jopa mieskin oli abortin kannalla.Mutta aikaa kului, mietin tulevaa, tulevaisuutta, mietin että tulevalla lapsella pitää olla kova halu tulla meille, hänen elämällään on tarkoitus.Raskausaika meni melko mukavasti.Maaliskuun puoliväliin saakka olin töissä=työsuhde päättyi.Sen jälkeen työttömänä ja sit tyttö syntyi rv 35+3.( Raskaus oli pakko käynnistää, koska mulla oli myrkytys ja tuli aivoihin neurologisia oireita ja pelkäsivät mun terveyteni puolesta )Aivan ihastuttava, suloinen pakkaus :heart: Tunsin valtavaa rakkautta tuota pientä nyyttiä kohtaan ja samalla häpesin, että olin suunnitellut abortoivani hänet.Omakohtaisesti abortti muutenkin ei vaan sovellu elämänkatsomukseeni; tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta.
Nyt meidän kuopus on 1v neiti ja hän on tuonut paljon iloa ja rakkautta elämäämme ja on koko perheen silmäterä.
Halusin kertoa oman kokemukseni shokkiraskaudesta :hug:



Kiitos kun kerroit kokemuksistasi.

Niin, mulla on tosi vaikea vuosi takana tämän masennuksen kanssa, ja lääkitys päällä edelleen+unilääkkeet. Ja vieläkin tulee vaikeita hetkiä.
Joten en yksinkertaisesti löydä voimia uuteen raskauteen, ja vauvaan.
Juuri eilen tätä miehen kanssa mietittiin, että jos olisin psyykkisesti terve, ja olisi ollut jo pitkään tasapainossa, niin mikäs siinä..Vauva olisi tervetullut.

 
Saathan kokoajan kunnon hoitoa masennukseen? Tuo kokemus voi pahentaa sitä, joten kerrothan masennusta hoitavalle lääkärille, vaikka tuntuisi miten vaikealta!
Ite sairastan masennusta ja en ikinä uskailatis tehdä aborttia, vaikka olis oma henki vaarassa, pää ei ikinä toipuis siitä. Varmasti kumpikin pahempi tilanne :hug:
 
Moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta on omaa rakasta lasta vailla, ja teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda onni yhdelle noista pariskunnista..

Itse en ymmärrä, missä on vastuu, kun tullaan vahingossa raskaaksi.. Ehkäisykään kun ei ole 100% varma tapa suojautua.

Älkää toki ymmärtäkö väärin! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kerroin vain oman mielipiteeni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Todella..:
Moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta on omaa rakasta lasta vailla, ja teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus tuoda onni yhdelle noista pariskunnista..

Itse en ymmärrä, missä on vastuu, kun tullaan vahingossa raskaaksi.. Ehkäisykään kun ei ole 100% varma tapa suojautua.

Älkää toki ymmärtäkö väärin! Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kerroin vain oman mielipiteeni.

Mun mielestä toi kommentointi on tosi härskiä! Entäs jos syntyvässä lapsessa on jotakin "vikaa"? Hän on esimerkiksi vammainen? Kuka hänet silloin hoitaa?

Täällä oli ketju taannoin, jossa kysyttiin adoptoisitko vammaisen lapsen. Siihen vastasivat lapsettomatkin EI.

Että siihen se lapsettomien pohjaton rakkaus lasta kohtaan loppuu. Pitää olla virheetön kapistus.

En oikein ymmärrä aborttiakaan mutta vielä vähemmän näitä Todella:n tyyppisiä kommentoijia.
 
oon kokenut mollemt keskeytykset... lääkkeellisen ja kaavinnan.. ja voin kertoo että mulla lääkkeellisessä ei siteet riittänyt.. vessasta tulin ja oli jo housuihin asti läpi.. jälkivuoto kestää sen n. 1 viikon. Kaavissa se kaikki tulee paremmin ulos ja jälkivuoto on niukkaa, ei välttis tarvii edes sidettä.. ja mulla ei ollut mitään kipuja. Kaavinnassa se tulee paremmin ulos, jos tekee lääkkeellisen keskeytyksen ni sikiö tulee itestään ulos ja tulee myös verihyytymiä..
 
Mulla rankka uupumus takana eka lapsesta. Nyt menkat myöhässä pari päivää. Tein raskaustestin joka oli negatiivinen. Silti mietityttää, miksi ei menkat ala. Ja olen tehnyt päätökseni, että jos raskaana olisin tai tulisin, abortti olisi edessä. En jaksaisi vauvaa nyt, kun esikoinenkin on aika pieni. Ja, me ollaan käytetty ehkäisyä!
 

Yhteistyössä