pettynyt
Siis pakko kirjottaa tänne kun ei ole ketään kelle puhua. Tilanne on tämä: vauvalla (4kk) on ollu koko päivän korkea kuume, tuolla 40 asteen paikkeilla. Olen soitellu neuvolaan ja käyny lääkärissä ja yrittäny vauvan oloa helpottaa. Miehellä oli jo etukäteen sovittu meno kavereitten kanssa illalla ja mun piti viedä se sinne. Sanoin jo päivällä, että en lähde kuumeisen vauvan kanssa ajelemaan 200 kilometriä. Jotain se sillon jo murahti että jaa. Sit kun kello oli 6 eli hänen piti lähteä, soitti mulle ihmeissään että missä olen kun hänet pitäis nyt viedä. Sanoin että lasten kanssa lääkärissä. Hän kehtaa kysyä, että olenko järjestäny hänelle kyydin. Kun sanoin etten tosiaan oo mikään kyytien järjestelijä niin sanoi vaan haista #&%£$!* ja löi puhelimen kiinni. Hetken päästä se soitti uudelleen ja alko taas marista että voisinko sittenkin viedä hänet, että sama kai nukkuuko se vauva autossa vai kotona. Sanoin että hänellä on vähän elämän arvot sekasin ja löin puolestani luurin kiinni ennen kun se ehti taas. Kun kerkisin kotiin, se murjotti täällä, ei ollu kyytiä hommannu, sen sijaan lähti lenkille ( on urheilija ). Voi olla että meni pyörällä sinne 100 kilsan päähän. Mua siis vituttaa toi asenne, että hän ja hän. Että ei väliä vaikka lapset kuolis, kun hän vaan pääsee omiin menoihinsa.
Että tollasen miehen sit olen löytänyt. No kyllä helpotti kun sai tänne kirjottaa...
Jos joku jaksaa lukea ja kommentoida, olis kiva.
Että tollasen miehen sit olen löytänyt. No kyllä helpotti kun sai tänne kirjottaa...
Jos joku jaksaa lukea ja kommentoida, olis kiva.