ehkä ylireagoin

  • Viestiketjun aloittaja pettynyt
  • Ensimmäinen viesti
pettynyt
Siis pakko kirjottaa tänne kun ei ole ketään kelle puhua. Tilanne on tämä: vauvalla (4kk) on ollu koko päivän korkea kuume, tuolla 40 asteen paikkeilla. Olen soitellu neuvolaan ja käyny lääkärissä ja yrittäny vauvan oloa helpottaa. Miehellä oli jo etukäteen sovittu meno kavereitten kanssa illalla ja mun piti viedä se sinne. Sanoin jo päivällä, että en lähde kuumeisen vauvan kanssa ajelemaan 200 kilometriä. Jotain se sillon jo murahti että jaa. Sit kun kello oli 6 eli hänen piti lähteä, soitti mulle ihmeissään että missä olen kun hänet pitäis nyt viedä. Sanoin että lasten kanssa lääkärissä. Hän kehtaa kysyä, että olenko järjestäny hänelle kyydin. Kun sanoin etten tosiaan oo mikään kyytien järjestelijä niin sanoi vaan haista #&%£$!* ja löi puhelimen kiinni. Hetken päästä se soitti uudelleen ja alko taas marista että voisinko sittenkin viedä hänet, että sama kai nukkuuko se vauva autossa vai kotona. Sanoin että hänellä on vähän elämän arvot sekasin ja löin puolestani luurin kiinni ennen kun se ehti taas. Kun kerkisin kotiin, se murjotti täällä, ei ollu kyytiä hommannu, sen sijaan lähti lenkille ( on urheilija ). Voi olla että meni pyörällä sinne 100 kilsan päähän. Mua siis vituttaa toi asenne, että hän ja hän. Että ei väliä vaikka lapset kuolis, kun hän vaan pääsee omiin menoihinsa.
Että tollasen miehen sit olen löytänyt. No kyllä helpotti kun sai tänne kirjottaa...
Jos joku jaksaa lukea ja kommentoida, olis kiva.
 
Oli kyllä mieheltäsi tosi törkeää käytöstä ja ei ihme että olet pettynyt ja pahalla mielellä. Minun mies ei ole ihan noin törkesti tehnyt ainakaan vielä, mutta läheltä liippaa. Omat menot yms ovat yleensä aina ykkössijalla ja usein ollaan tämäntyyppisistä tilanteista riidelty. Ja mitä olen monen tuttavaäidin kanssa jutellut, niin samanlaisia ovat heidänkin ukot. Ehkä se kuuluu miesten luonteeseen, että ajatellaan niin kamalan itsekeskeisesti. Ehkä siksi naiset synnyttävät ja ovat äitejä, en tiedä. Mutta koita kestää ja puhua miehesi kanssa, vaikkakaan siitä ei ehkä ole apua (ainakaan meillä ei ole mainittavasti ollut). Tuskin tilanne miestä vaihtamalla paranee...
 
KoalaMuori
mielestäni et ylireagoinut, minä olisin kanssa kyseisestä suivaantunut! kuuluisi isän huolehtia lapsesta ensi sijaisesti eikä omista menoista(ellei ne siis ole tosi tärkeitä..). ja miksi sinun olisis kyyti pitänyt hankkia? pah pah.varmasti sinulla oli huoli pienestä ja oisit tarvinnut henkistä tukea.. tämä nyt ei sinua auta, sanoin vain mielipiteeni.olitteko ehkä väsyneitä tms? oisko mahollista kun kumpikin ootte rauhoittuneet, puhua asiasta ja arvojärjestyksestä? että löytäsiistte yhteisemmät sävelet tällaisisa jutuissa..
 
Tuo oli kyllä paras, että sun ois pitänyt kyyti hankkia. Mutta mä pystyn helposti kuvittelemaan samanlaisen tilanteen meille silloin kun tyttö oli vielä vauva, mies ei ikinä osannut ajatella mitään lapsen kannalta. Nyt tilanne on jo parempaan päin, mutta ikääkin lapsella on jo pian 2 voutta. Enää en uskoisi miehen suusta tuollaista kuulevani mutta vauva-aika tilanteeseen olisi sopinut meillekin kuin nenä päähän tämä. :D
 
Olen tosi pahoillani ettei isää ton enempää kiinnosta. Meillä poika oli just pari viikkoa sitten vauvarokossa ja mies oli (minä tietty kanssa) niin huolissaan. Mies pakkas pojalle kauheesti päälle, kun luuli että se auttaa kuumeessa ja minä taas riisun vähemmälle :)
Pääasia, että yritti auttaa! Voimia sulle ja vauvalle pikaista paranemista.....
 
Kamala mies, ei millään pahalla. Meillä on yhteinen sopimus että jos poika sairas niin kumpikaan ei lähde ryyppäämään tms. vaan on hoitamassa lasta kotona. Mieheni oma mielipide. Olen taas sitä dättinyt mutta kyllä kun näitä juttuja lukee niin huomaa miten hyvä mies/isä se kuitenkin on. Pitääkin sitä ihan pussata siitä hyvästä.
Kantsiskohan vähän jutella? Kysy haluaisiko hän jäädä sairaan lapsen kanssa jos sinä lähdet ryyppäämään?
 
Raparepri
Kamala mies.Vähän liikaa ajattelee itseään.Onko valvonut tai hoitanut kipeää lasta...eli kuinka läheinen suhde lapsiinsa?
Miksei itse aikuinen ihminen järjestänyt kyytejään.?!!!!
 
Mun mielestä kanssa olisi voinut jättää menonsa tällä kertaa menemättä, jos lapsi on sairaana. Olisin kyllä suuttunut tuosta ja aika pahasti. Tai siis en voisi olla noin itsekkään ja vastuuttoman miehen kanssa.
 
mamivaan
No oli miehes kyllä aika ajattelematon. Tuntui tosiaan kauheen välinpitämättömältä lastansa kohtaan ja häntä tuntui vaan kiinnostavan ne kaverit ja lapsesta viis. Mut toisaalta, kyl mä jotenkin ymmärrän miestäsikin. Hän oli orjentoitunut jo siihen matkaan ja odotti innolla. Ajatteli sitten ehkä et sä vähän liiottelet sitä vauvan kuumetta, keksit vain muka tekosyyn ettei mies pääsis lähtemään. Jos vauva ei vaikuttanut mitenkään kauheen kipeiseltä. Kyllä mä uskon et sua harmittaa ja mä uskon et miestäsikin harmittaa kun suunnitelmat muuttuivat. Ja mitä siihen automatkaan tulee niin vähän kakspiippunen juttu. Toiset lapset viihtyy paremmin autossa ja nukahtavat heti sinne. Jos vauvas olis tällainen tapaus kun omani (joka nukkuu paremmin autossa)niin siinä tapauksessa olisin varmaan lähteny kuskaamaan miestä. Mutta siinä on aina kuitenkin ne riskit. Entä jos vauva alkaakin itkemään autossa eikä rauhoitu sitten millään ja sinun pitää ajaa kuitenkin autoa. Mut älä ny sille ukolles kauaa vihanen ole, miehet on miehiä ;)
 
Et ylireagoinut, mutta jotenkin ajattelisin niin, että silloin kun vauva on pieni niin mies ei välttämättä oikein löydä sitä rooliaan heti kovin helposti. Mies tarvitsee aikansa asettua, koska äidillehän se käy melkein pakosta, koska on kantanut lastaan vatsassa, synnyttänyt ja imettänyt. Mies joutuu jotenkin "ulkopuolisena" opettelamaan tämän roolinsa. Se varmasti vaatii aikansa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Olen ainakin huomannut omasta miehestäni sen, että hän ei aina ymmärrä sitä kokoaikaista vastuun jakamista, ajan kuluessa on ymmärtänyt vähän enemmän. Se on kyllä tosi ärsyttävää ja tulee sellainen olo, että eikö hän arvosta lastaan. Mutta miehet on muutenkin kaikessa lapsellisempia. Miehesi ei ollut nyt reilu, mutta kyllä hän varmaan vielä kasvaa ihmisenä ja vanhempana.
TSemppiä ja kärsivällisyyttä!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.07.2004 klo 18:32 bansku kirjoitti:
Et ylireagoinut, mutta jotenkin ajattelisin niin, että silloin kun vauva on pieni niin mies ei välttämättä oikein löydä sitä rooliaan heti kovin helposti. Mies tarvitsee aikansa asettua, koska äidillehän se käy melkein pakosta, koska on kantanut lastaan vatsassa, synnyttänyt ja imettänyt. Mies joutuu jotenkin "ulkopuolisena" opettelamaan tämän roolinsa. Se varmasti vaatii aikansa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Olen ainakin huomannut omasta miehestäni sen, että hän ei aina ymmärrä sitä kokoaikaista vastuun jakamista, ajan kuluessa on ymmärtänyt vähän enemmän. Se on kyllä tosi ärsyttävää ja tulee sellainen olo, että eikö hän arvosta lastaan. Mutta miehet on muutenkin kaikessa lapsellisempia. Miehesi ei ollut nyt reilu, mutta kyllä hän varmaan vielä kasvaa ihmisenä ja vanhempana.
TSemppiä ja kärsivällisyyttä!!!
Näin mä meinasin just itse kirjoitella vielä lisäksi. :)
 
äiskä3
et sinä ylireagoinut ja miehesi oli kyllä ehkä liiankin itsekäs mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että meillä meni ensimmäinen puoli vuotta siihen että sain miehen päähän taottua että lapsi ensin sitten muut ja hyvin on nyt asiat mennyt. ja nytten on kolmas tulossa. välillä kyllä tuntuu että olis jo kolmen lapsen äiti:)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.07.2004 klo 20:14 pettynyt kirjoitti:
Siis pakko kirjottaa tänne kun ei ole ketään kelle puhua. Tilanne on tämä: vauvalla (4kk) on ollu koko päivän korkea kuume, tuolla 40 asteen paikkeilla. Olen soitellu neuvolaan ja käyny lääkärissä ja yrittäny vauvan oloa helpottaa. Miehellä oli jo etukäteen sovittu meno kavereitten kanssa illalla ja mun piti viedä se sinne. Sanoin jo päivällä, että en lähde kuumeisen vauvan kanssa ajelemaan 200 kilometriä. Jotain se sillon jo murahti että jaa. Sit kun kello oli 6 eli hänen piti lähteä, soitti mulle ihmeissään että missä olen kun hänet pitäis nyt viedä. Sanoin että lasten kanssa lääkärissä. Hän kehtaa kysyä, että olenko järjestäny hänelle kyydin. Kun sanoin etten tosiaan oo mikään kyytien järjestelijä niin sanoi vaan haista #&%£$!* ja löi puhelimen kiinni. Hetken päästä se soitti uudelleen ja alko taas marista että voisinko sittenkin viedä hänet, että sama kai nukkuuko se vauva autossa vai kotona. Sanoin että hänellä on vähän elämän arvot sekasin ja löin puolestani luurin kiinni ennen kun se ehti taas. Kun kerkisin kotiin, se murjotti täällä, ei ollu kyytiä hommannu, sen sijaan lähti lenkille ( on urheilija ). Voi olla että meni pyörällä sinne 100 kilsan päähän. Mua siis vituttaa toi asenne, että hän ja hän. Että ei väliä vaikka lapset kuolis, kun hän vaan pääsee omiin menoihinsa.
Että tollasen miehen sit olen löytänyt. No kyllä helpotti kun sai tänne kirjottaa...
Jos joku jaksaa lukea ja kommentoida, olis kiva.
Minusta ylireagoit.Miksi sen miehen pitäisi sinun kanssasi olla kotona kipeää vauvaa vahimassa,kai sä sen kanssa nyt yksinkin pärjäät kun kerran miehellä oli ennalta sovittu meno.Kyytinsä saa järjestää ihan itse mutta muuten mä en tajua miksei se mies voisi mennä menojansa.
 
pettynyt minäkin
Just, voi jestas noita miehiä.Meillä tahtoo tuolla miehellä usein kans pyöriä elämä oman navan ympärillä liikaa.Muistan jo raskaus ajaltakin (ja hieman kyllä ennenkin).Luulis että olis meilläkin jo kasvanu aikuiseksi ja ajattelemaan muitakin kuin itseään.Ihan hyvä isä mieheni on muuten,mutta aina ei tärkeysjärjestys ole kohdallaan.Itse kyllä joudun ja tietenkin perun menojani ym jos lapsi on sairas tai tarvii muuten.Minä se olen joka kuskaa harrastuksiin ja hoitaa enimmäkseen muutenkin.Ja lähes joka paikkaan otan pojan mukaan, kauppaan, lääkäriin, virastoihin ja välillä hetkeksi jopa töihin.Toki jos mies on töissä pitkään ja en saa lapsen vahtia koko työvuoron ajaksi, niin silloin täytyy ottaa töihin hetkeks mukaan.Mutta on sattunu niinkin että miehellä on ollu joku oma "tärkee" meno ja mulle sit poika töihin.
Miehen isä oli samanlainen, ei paljoa viettäny aikaa lasten kans, nyttemmin sitä katunut.Vieköhän meilläkin 20 vuotta että mies ymmärtää sen.Vai ymmärtääkö ollenkaan.
Ohops mähän pitkään purkauduin.
 

Yhteistyössä