Ehdonalaisuudesta

Jos on ehdonalaisuudessa pahoinpitelystä niin joutuuko linnaan jos sinä aikana töppää? En tiedä vielä tuleeko tästä toisesta mitään vai jääkö se siihen pelkkään kuulusteluun. Olen aivan tietämätön. En tiedä onko tapahtunut mitään vai onko kaikki kuulustelulla ohi???? Haluaisin tietää miten nämä jutut menee? Kauanko kestää jos joutuu oikeuteen menemään. Olen aivan tietämätön tällaisten asioiden suhteen. Olisi kiva jos joku voisi vähän valaista minua.-kiitti

 

Kyllä. Linnaan joutuu, jos ehdonalaisuuden aikana töppäilee!

 

Eli tarkennettuna, jos tekee jonkin rikoksen, josta muutenkin joutuis istumaan..

 

Todennäköisesti linnaan kyllä joutuu. Oikeudenkäynti on tietääkseni noin. 2-6kk päästä. Sit siitä noin pari kuukautta niin joutuu suorittaa tuomiotaan, mutta jos valittaa hoviin niin voi mennä pari vuotta ennen kuin käsittely hovissa ja sit vasta linnaan. Lykkäystä tuomioon voi kyllä anoa jopa vuodenkin jos hyvät perustelut.

 

Ei joudu linnaan!Korkeintaan saa yhdyskuntapalvelua.Suomessa saa tehdä aika paljon rikoksia ennen ku linnaan joutuu,sen olen huomannut.

 

Ihanaa, kun olette jakaneet vastata minulle tietämättömälle. En todellakaan tiedä milloin tämä pahoinpitely asia tulee esille, koska kuukausi sitten oli kuulustelut ja yksi vaatii korvauksia ja en todellakaan tiedä onko asialla silminnäkiöitä.....minut näköjään pidetään pimennossa.
Jos ehdonalaista on jälkellä esim. puoli vuotta niin joutuuko sen istumaan ja sitten vielä mitä tulee lisää?
Olisi kiva jos saisin selvyyttä edes täältä näihin aisioihin. Olen aivan epätietoinen ja kohta epätoivoinen.
-kiitti

 

juttujen käsittely hovissa ei nykypäivänä kestä kuin noin 3-6kk, ei todellakaan kahta vuotta Ja jos tosiaan ehdonalaisen koeaikana töppäilee niin hyvin, et saa niistä jutuista vankilatuomion, niin sit joutuu sen ehdonalaisen lopunkin lusimaan.

 

Kysymyksiä jälleen.
Jos edellinen ehdonalainen on tullut pahoinpitelystä käsittääkseni törkeä. Nyt on taas pahoinpitelystä ollut kuulustelu ja asianomainen haluaa korvasta niin tuleeko silloin tosiaan käräjät? Eikö siitä pääse sakolla vaan ne entiset palaa ja uutta vain tulee. Siksi jakkaan tätä samaa, kun taidan olla niin sinisilmäinen, että uskon mitä minulle sanotaan ja oikeastaan ei edes puhuta koko asiasta. Ihan, kun se asia olisi ollut kuulustelulla ohi.
Taidan elää todella pimennossa. :ashamed:

 

Jospas minä nyt oikein tuon asian ymmärrän, niin tulee kyllä käräjät, jos nämä osapuolet eivät siis ole päättäneet kahden kesken sopia korvauksia. Lisäksi syyttäjällä on käräjillä omat vaatimukset eli kun miehellesi(??) haaste tulee, niin katso siitä, minkälaista tuomiota hänelle vaaditaan...

 

Se on eriasia saanko nähdä koko paperia mistä on loppujen lopuksi kyse. Tässä vaiheessa tiedän vain sen mitä minulle on kerrottu.
Ainut huoli on se, että näinkö surkeasti tässä nyt käy et linna odottaa. Onko se tosiaan niin, että ehdonalaisuuden aikana jos tekee saman virheen niin ovi kolahtaa! :'(

 

Ehkäpä on mahdollista saada vielä esim. yhdyskuntapalvelua, mut jos on kyse törkeistä pahoinpitelyistä nii mun "kokemuksen" ja tiedon mukaan näin se menis. Mut toki sit taas hän pääsee 1/3 osalla, jos on ensikertalainen tai puolikkailla tuomioilla.. Että ei se siellä kauan istu ja toivottavasti ei toista kertaa sit takasi joudu, aina ne tuomiot kuitenkin kovenee, jos ei ihminen ymmärrä, että toista ei saa lyödä. En siis sua tässä moralisoi, oma mies on vielä lähes vuoden istumassa. Mutta kyl jotku osaa ihan oikeesti olla tosi pässejä.. =) Näin kauniisti näistä miehistä sanottuna..

 

Niin minäkin toivon, että yhdyskuntapalvelulla pääsis, mutta kun on jo aikaisemmin on jo ollu lusimassa.....vakakavammasta. Siksi pelkään pahinta.

 

Kai se olis parempi, että jättäis koko tyypin. Kerta ei osaa elää ihmisten lailla :'(

 

Jahas.. ei taida sit päästä yhdyskuntapalvelulla. Vaikka oma mies on nyt tällä hetkellä vankilassa, nii jos ette vielä oo perhettä perustaneet, niin toisaalta voisin suositella, et antaisit toisen mennä omia menojaan. Hankala sanoa, kun en tunne, mut ainakin toisaalta...mitähän tuohon nyt sanois :hug: Jaksamisia

 

Mun mies oli ehdonalaisessa törkeästä pahoinpitelystä ja teki sinä aikan uuden törkeän pahoinpitelyn. Käräjät oli 4kk kuluttua tapauksesta. Syyttäjä vaati 2 v vankeutta ja että mieheni on toimitettava heti käräjiltä suoraan vankilaan ja näin olisi käynytkin, mutta minä olin silloin raskaana niin tuomari päätti, että miestä ei vangita heti, että saa mahdollisuuden osallistua synnytykseen ja nähdä lapsensa. Tuomiota tuli 1v 8kk ja on lähdössä vasta nyt linnaan. Käräjistä vuosi aikaa. Ekaa kertaa menee ja kuulema myös viimeistä. Olen sanonutkin että tämän tuomion häntä odotan, mutta jos uudestaan joutuu vankilaan niin se on sitten meidän suhteen loppu...

 

Täällä jälleen.....niin siitä jättämisestä. Olen miettinyt sitä paljon. Se on niin vaikea päätös vaikka tietää, että toinen ei ole tapojaan muuttanut ja on muutenkin niin tempperamenttinen luonne. Sama, kun eläisi tulivuorenhuipulla ja odottaisi, että milloin se räjähtää!
Pelottaa! En todellakaan tiedä mitä tekisin. Jotenkin vaikeaa olla toisen kanssa, kun toinen on niin ailahtelevainen ja saa koko ajan miettiä sanojaan ja tekemisiään. Jos ei heti asiasta kuule niin viimeistään silloin, kun hän hermostuu. Silloin tulee todella p......aa niskaa ja kunnolla. Sanat on todella luihin ja ytimiin meneviä.
Silti vain olen tässä suhteessa. Kai se on joku tunne joka pitää yhdessä, rakkaus....onko se sitä vai ei....en osaa sanoa. Tänään tuntuu sille kamalan ryöpytyksen jälkeen, että en tiedä onko rakkautta. Hän kyllä sitten katuu suuttumustaan ja on tuskainen menneisyydestään ja sanoo, että on pahaolla joten purkaa sen sitten raivoamisella.
En tiedä miten kauan jaksan.
Jos linnaa tulee niin jaksanko odottaa vai lopetanko ennen sitä. Pelottaa erota, koska pelkää suoraan sanottuna, että saan kärsiä siitä, että jätän. Hän ei kestä pettymyksiä. Sanoo, että hän on kärsinyt niin paljon pahaa, että haluaisi elää normaalia elää kanssani, mutta miten se onnistuu jos itse käyttäytyy noin miten käyttäytyy.
Olen aivan sekaisin tuteitteni kanssa.
Kukaan tätä oloani ei pysty helpottamaan muut kuin minä itse. Jättäminen?! :'( :ashamed:

 

Äskeinen kyllä poikkesi aiheesta, mutta sainpahan purkaa näin kirjoittamalla edes pahaaoloani ja tuntemuksiani. Kiitos, kun olette jaksaneet lukea ja vastailla kysymyksiini. :hug: :flower:

 

Kuulostaa noin sun kirjoitukset kyllä liiankin tutuilta... On kuin mun elämästä.... :hug: Voimia sulle

 

\

Täällä jälleen.....niin siitä jättämisestä. Olen miettinyt sitä paljon. Se on niin vaikea päätös vaikka tietää, että toinen ei ole tapojaan muuttanut ja on muutenkin niin tempperamenttinen luonne. Sama, kun eläisi tulivuorenhuipulla ja odottaisi, että milloin se räjähtää!
Pelottaa! En todellakaan tiedä mitä tekisin. Jotenkin vaikeaa olla toisen kanssa, kun toinen on niin ailahtelevainen ja saa koko ajan miettiä sanojaan ja tekemisiään. Jos ei heti asiasta kuule niin viimeistään silloin, kun hän hermostuu. Silloin tulee todella p......aa niskaa ja kunnolla. Sanat on todella luihin ja ytimiin meneviä.
Silti vain olen tässä suhteessa. Kai se on joku tunne joka pitää yhdessä, rakkaus....onko se sitä vai ei....en osaa sanoa. Tänään tuntuu sille kamalan ryöpytyksen jälkeen, että en tiedä onko rakkautta. Hän kyllä sitten katuu suuttumustaan ja on tuskainen menneisyydestään ja sanoo, että on pahaolla joten purkaa sen sitten raivoamisella.
En tiedä miten kauan jaksan.
Jos linnaa tulee niin jaksanko odottaa vai lopetanko ennen sitä. Pelottaa erota, koska pelkää suoraan sanottuna, että saan kärsiä siitä, että jätän. Hän ei kestä pettymyksiä. Sanoo, että hän on kärsinyt niin paljon pahaa, että haluaisi elää normaalia elää kanssani, mutta miten se onnistuu jos itse käyttäytyy noin miten käyttäytyy.
Olen aivan sekaisin tuteitteni kanssa.
Kukaan tätä oloani ei pysty helpottamaan muut kuin minä itse. Jättäminen?! :'( :ashamed:

Et sinä voi alkaa kenenkään terapeutiksi. Varmaan olet huomannutkin jo, että et yksin saa muutosta aikaan vaikka kuinka rakastat ja ymmärrät. Hänen tulisi selvittää ajatuksensa menneisyyttään kohtaan. On paljon surullisia menneisyyksiä, mutta jos sillä selittää nykyistä käytöstään on todella vastuuton. Jokaisella aikuisella on vastuu omasta elämästään aiemmista kokemuksista välittämättä.

Jos haluaa päästä ylös niin silloin hakee ammattiapua. Minulla on suvussa noita miehesi kaltaisia selittelijöitä jotka eivät ota vastuuta omista nykyisistä tekemisistään vaan sanovat lapsuutensa olleen rankkaa ym. ja kokeneensa paljon vääryyttä. Sitten tiedän ihmisiä joilta on vanhemmat kuolleet, oma lapsi kuollut, sairastuneet syöpään ym. ja he ovat ihanan avuliaita toisille.

Ei se ole kokemuksista eikä luonteesta kiinni vaan asenteesta. Toki lapsuuden kokemukset ovat tärkeitä luonteen kehittymiselle ja sille miten itse itsensä näkee, mutta ihminen kehittyy koko ikänsä ja voi päästä yli mistä tahansa (itse olen lapsena huostaanotettu perheeni laiminlyönnin keskeltä ja nyt onnellinen oman perheeni kanssa).

Yksityinen ihminen ei sitä apua voi yksin antaa vaikka kuinka palavasti haluaisi, vaan sitä täytyy hakea ammattilaisilta ja omasta aloitteesta ja innokkuudesta lähtien.

 

Kiitos vieras myös sinulle hienosta kirjoituksesta. Se oli aivan niin kuin meillä. Hän vetoaa aina siihen lapsuuteen ja kurjuuteen sekä menneisyyteen mitä on nuorena tullut tehtyä ja kärsii loppuikänsä siitä että on linnassa joutunut olemaan, koska se leimaa hänet. Eihän hän saa edes töitä....eikä enää kiinnosta edes hakea, kun kukaan ei hyväksy. Minun täytyy hyväkysä ja jaksaa olla hänen rinnallaan. On jopa kysynyt ja halunut tietää, että pysynhän hänen rinnallaan etten jätä...vannottamista.
Hän osaa olla myös kiltti ja hyvä sekä auttavainen muita ihmisiä kohtaan, mutta hänet täytyy hyväksyä sellaisena, kun hän on tai sitten hän ei halua olla missään tekemisissä heidään kanssaan.
Jättämäminen tuntuu niin vaikealle, koska omalla tavallani pelkään "kostoa". En tiedä tekisikö hän minulle mitään, mutta välillä hän on sanoissaan uhkaava sekä välillä tulee uhkaavasti liian lähelle. Kai olen tullut pelonvaltaan. Olenkohan turhaan.
Eihän tämä voi enää rakkautta olla. Hän sanoo rakastavansa minua ja minä olen hänelle se kaikki kaikessa, mutta melkein joka päivä kysyy, että vieläkö sinä rakastat minua. :ashamed: Et näin meillä :'(
Onko teillä tieto miten Sellileskien palstalle pääsee. Olen hyväksytty jäseneksi, mutta en vain osaa mennä sinne lukemaan niitä tekstejä ja haluaisin myös kirjoittaa sinne. Kiitti teille kun olette ottaneet kantaa vaikka nämä aiheet ovat nyt menneet ihan toiseen laitaan mikä oli alunperin kysymys.
Kai siitä linnaa tulee jos on näyttöä pahoinpitelystä, kun edellinen on ehdonalaista. Joutuuku lähtemään heti käräjiltä? Onko tämä asia käsittelyssä joskus syksyllä?