Down lapsi yllätyksenä

Ir
Meille syntyi yllätyksenä down lapsi.

En voi hyväksyä koko asiaa , itken vaan jo viikon. Lapsi on vielä lastteosastolla hengitysvaikeuksien takia. Tuntu että elämä on päätynyt ja mitään ilonaiheita ei tulee koskaan olemaan. Meillä on yksi vanhempi lapsi josta saan vielä voimia nousta aamuisin.
Nyt tuntuu että en pysty koskaan rakastamaan tätä down lasta, vaan se on annettu meile rangaistukseksi .
Lisäksi olemme maahanmuuttajaperhe ja kotikielemme ei ole suomi. Miten hän oppii suomea meiltä. Vanhin puhuu nyt molempia kieliä yhtä hyvin , mutta down lapsesta ei voi sitä odottaa. Haluan vain hypätä katosta mutta en voi vanhimman lapsen takia.
 
Riikka91
Kyllä lapsesi oppii jommankumman kielen hyvin, todennäköisesti suomen, koska sitä puhutte varmaan enemmän täällä asuessanne.
Et odottanut down-lasta, mutta ei down-lapsi ole taakka tai annettu teille rangaistuksena. DOwn- ihmiset ovat iloisia ihmisiä ja ovat jopa älykkäitä yksilöitä. Kyllä se siitä ajan kanssa, älä hyppelehdi mistään katolta alas.
 
Älä menetä toivoasi. Olet totta kai syystäkin tolaltasi, kun et tällaista osannut odottaa, mutta niinkuin Riikka91 kirjoitti, se ottaa oman aikansa sulatella asiaa. Sitten kun opit tuntemaan lastasi, ja myös opit tuntemaan tätä oireyhtymää paremmin, alkaa pikkuhiljaa selkiytymään.

Monet Downin syndroomaiset oppivat isompana toimimaan hyvinkin omatoimisesti. He ovat usein omatoimisia, pystyvät käymään päivätoiminnassa, harrastamaan, keskustelemaan ja nauttimaan elämästä.

Tsemppiä!
 
En tiedä lohduttaako tämä yhtään. Haluan vain sanoa että keskeytin raskauteni kesällä siksi, että pojallamme todettiin downin syndrooma istukkabiopsian avulla. Vaikka olen yrittänyt toipua ja ajatella, että päätös oli oikea, kaipaan lastani joka päivä ja olisin halunnut nähdä millainen poikani oli ja mitä hänestä olisi tullut. Toivon, että nautit lapsestanne ja annat hänelle kaiken rakkautesi. En usko että äitinä haluaisit elää tämän tunteen kanssa mikä hiljalleen tappaa minut..
 
Heaven's Very Special Child
by Edna Massimilla

A meeting was held quite far from earth
"It's time again for another birth,"
Said the Angels to the Lord above,
"This special child will need much love."

His progress may seem very slow
Accomplishments he may not show
And he'll require extra care
From the folks he meets way down there.

He may not run or laugh or play
His thoughts may seem quite far away
In many ways he won't adapt
And he'll be known as handicapped.

So let's be careful where he's sent
We want his life to be content
Please, Lord, find the parents who
Will do a special job for You.

They will not realize right away
The leading role they're asked to play
But with this child sent from above
Come stronger faith and richer love.

And soon they'll know the privilege given
In caring for this gift from heaven
Their precious charge, so meek and mild,
Is heaven's very special child. "

Kirjoittaja on siis Edna Massimilla, papin rouva ja viiden tyttären äiti.
Yksi tyttäristä oli - sen ajan sanontatavan mukaan - jälkeen jäänyt ...
Tekijänoikeus runolle on haettu jo 1956.


Runo

Eilen Herralle enkelit tuumivat näin:
"On aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
Tämä Lapsi Salaisuuden.

Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.

Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä,
kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
hän saa vammaisen nimellä käydä.

Siispä huolella kotinsa valitkaamme
-hän saakoon elämää täyttä.
Herra etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.

Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.

Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
saavat iloita heikosta, hennosta,
Salaisuuden Lapsesta Taivaan."
 
Jokaisen vaikean asian käsittelemiseen menee oma aikansa, kuitenkin vaikka lapsi onkin erityinen, ei se tee siitä yhtään vähemmän rakastettavaa.

Aluksi herää niitä kysymyksiä, miksi minun lapseni, teinkö jotain väärin, onko tämä rangaistus? Sitten kun nämä asiat on käynyt läpi, tulee pikkuhiljaa kuvoihin sen tilanteen hyväksyminen. Sille ei voi mitään, eikä se lapsen kehitysvamma tee siitä lapsesta (kuten jo mainitsin) yhtään sen vähemmän rakastettavaa tai yhtään sen vähemmän ihmistä kuten me kaikki muutkin olemme, ihmisiä.

Pitää olla onnellinen siitä, että kuitenkin lapsi on tähän maailmaan syntynyt. Hän voi olla erityinen, niinkuin toki jokainen meistä on, mutta toiset vielä himpun verran enemmän. He vaativat erityishoitoa, vaativat enemmän vanhemmiltaan, mutta lopputuloksena voi olla itsenäisesti toimeentuleva aikuinen, joka luultavasti tarvitsee erityistä huolenpitoa vielä aikuisenakin, mutta ei se kehitysvammaisuus tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi olisi lopunelämäänsä 24/7 teidän huolehdittavana.

Kannattaa lukea netistä aiheesta enemmän, ja kunhan tutkimukset on tehty voidaan vasta silloin kehitysvamman laajuudesta puhua. Tsemppiä paljon, ja jaksamista.

SINÄ OLET NYT KAHDEN _IHANAN_ LAPSEN ÄITI, OLE KIITOLLINEN <3
 

Yhteistyössä