Diagnoosina dysfasia

[tieto lisää tuskaa?]

Lapseni 3,5 v sai dysfasia diagnoosin. kellään kokemuksia miten puhe on lähtenyt kehittymään, onko ollut vaikeuksia koulussa?jne. Fakta tietoa on riittämiin, mut haluaisin kuulla tositarinoita elävästä elämästä. En tiedä oliko diagnoosi helpotus vai aiheuttaako vaan entistä enemmän ahdistusta? Myös äitien fiilikset kiinnostais, ni tietäis onko nää omat "normaaleja"

 

[Uska]

Mun tutulla on dyfaattiset lapset..
Puhe on kehittynyt paljon ja ei kyllä pahemmin eroa ns."terveistä" lapsista..
Eroa ei huomaa jos ei tiedä ja osaa kiinnittää asioihin huomiota.

 

[Äitee]

Meillä myös lapsella n.3v. dysfasiadiagnoosi. Nyt 16v. nuori neiti. Meillä ainakin aikoinaan diagnoosi oli helpotus. Oireet ja käytös senverran poikkeavaa muihin, terveisiin lapsiimme nähden. Nyt selvästi älyllinen kehitys jäljessä, mutta ahdistusta en sen vuoksi tunne. Raivoa sen sijaan useinkin, kun aikuisen oloinen ja usein aivan fiksusti toimiva neiti toisinaan käyttäytyykin kuin pöljä. Ja sitten noiden tuntemusten jälkeen tietysti aina soimaan itseäni. Mutta ei todellakaan epätoivoon syytä!!

 

[Eemiskä]

Mulla ei ole dysfaasia diagnoosista lasta itsellä mutta kehitysvammainen. Kavereilla kyllä ton dysfaasi diagnoosin saaneita. Kuopuksella puhter aika loppukuusta. En tie sit johtusko se siitä sitten että äippä murehtii turhaan vai syystä!

Niin ja toi vanhempi lapsista on jo 16v ja nuorempi täyttää maaliskuun lopussa 3v.

 

[lady of the lake]

Saanko kysyä millaisia "oireita" lapsellasi oli ja miksi alettiin tutkimaan? Kysyn siksi, kun ajoittain kuopukseni kohdalla mietin, onko kaikki niinkuin pitäisi... Mitä asioita dysfasiaan liittyy?

 

[tieto lisää tuskaa?]

Lapseni ei puhu ku harvoja yksittäisiä sanoja, ymmärtää kyllä onneksi melko hyvin. Neuvolasta lähetti puheterapeutin arvioon ja sieltä sit neuvolalääkärin kautta lastenneurologille. Dysfasiaa eli kielenkehityksen erityisvaikeutta on eri vaikeusasteita ja ongelmat voi olla puheen tuoton tai ymmärryksen puolella tai sit molemmissa.

 

[Äitee]

Meillä oli aluksi vaikeuksia sekä puheen tuotossa että ymmärryksessä. Viittomat oli suureksi avuksi. Niiden avulla lapsi oivalsi että voi saada itseään ymmärretyksi ilman sanojakin. Nyt, 16v. vaikeuksia yhäkin molemmissa, mutta asioita kiertämällä hän itse yrittää selvitä tilanteista. Ja lukemaan ja kirjoittamaan oppi ihan saman ikäisenä kuin muutkin. Virheitä vaan kummassakin oli ja on edelleen aika paljon. Ja luetun ymmärtäminen aika vaikeaa.

Mutta silloin 3v. hän ei puhunut kuin yksittäisiä sanoja, eikä niitäkään kunnolla, enempi olivat sellaisia "ölähdyksiä". Ja hirveitä raivokohtauksia sai jatkuvasti, kun häntä ei ymmärretty.