Chihuahua lapsiperheeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiida
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tiida

Vieras
Koirista on kokemusta ja koira on nytkin kotona. Kissaa tekisi kovasti mieli, mutta puoliso erittäin allerginen kissalle, koirat sietää. Kissankorvikkeeksi lähinnä ihan pikkuista koiraa katsellut. No eihän koirasta kissaa tule, mutta sellaisen aikuisen "leikkikalun" haluaisin.
Chihua ollaan katseltu ja rodusta selvää otettu....mutta...meillä on kolme alle kouluikäistä reipasotteista poikaa....onkohan chihu kuitenkin liian pieni lapsiperheeseen ettei vahingossa jää leikeissä alle?
On teillä kokemuksia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiida:
Kissankorvikkeeksi lähinnä ihan pikkuista koiraa katsellut. No eihän koirasta kissaa tule, mutta sellaisen aikuisen "leikkikalun" haluaisin.

Porvoosta päivää! :headwall:

Sori muru jos et ymmärrä, mutta en mäkään ymmärrä sua....

En, en todella ymmärrä.
Marssi leikkikalukauppaan. Siellä on jos jonkinnäköistä pehmonallea laitettavaksi kaappiin kun mittaa tulee täyteen.

KUINKA VANHA SINÄ OLET?????
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiida:
Kissankorvikkeeksi lähinnä ihan pikkuista koiraa katsellut. No eihän koirasta kissaa tule, mutta sellaisen aikuisen "leikkikalun" haluaisin.

Porvoosta päivää! :headwall:

Miksi provo?
Englanninkielinen nimi tuollaisille pikkukoirille on "toy dog" kyllä ne on aikuisten leluja, kuulostaa kamalalta tai ei. Eihän se lelu tarkoita automaattisesti sitä että sitä kohdellaan huonosti. Hemmotellaan piloille, luultavasti, mutta ei kohdella huonosti.
Yleensä tuollainen minirotu otetaan nimenomaan vauvankorvikkeeksi, tai tässä tapauksessa kissankorvikkeeksi, koko perheen maskotiksi. Sen kanssa ei voi harrastaa mitään järkevää, se on vain "koriste" ja seuranpitäjä.
Mitä pahaa siinä on??
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Leikkikalun???? Ymmärrän että sitaatteihin laitettu, ja lähinnä vitsinä (?) laitettu, mutta....? :o

Niin "leikkikalu" olisi mulle koira, jonka turkkia voisi laitella, hellitellä ja näyttelyissä käydä. Meillä kun on aina muut koirat olleet työkoiria/metsästyskoiria, niin nyt haluaisin sellaisen, joka olisi todellakin ihan vain silmänilona, kaverina ja helliteltävänä. Eikös se silloin olisi vähän kuin leikkikalu.....
Ei aina tartte suhtautua kaikkiin ilmaisunkukkasiin niin vakavasti....höh..
 
Alkuperäinen kirjoittaja hhhhhhhhhhhhh:
Miksi provo?
Englanninkielinen nimi tuollaisille pikkukoirille on "toy dog" kyllä ne on aikuisten leluja, kuulostaa kamalalta tai ei. Eihän se lelu tarkoita automaattisesti sitä että sitä kohdellaan huonosti. Hemmotellaan piloille, luultavasti, mutta ei kohdella huonosti.
Yleensä tuollainen minirotu otetaan nimenomaan vauvankorvikkeeksi, tai tässä tapauksessa kissankorvikkeeksi, koko perheen maskotiksi. Sen kanssa ei voi harrastaa mitään järkevää, se on vain "koriste" ja seuranpitäjä.
Mitä pahaa siinä on??



Eikö? Kun kuljin koirieni kanssa tokossa ja agilityssä, oli siellä chihujakin. Ja pärjäsivät kisoissakin hyvin!

Chihukin on KOIRA, ei lelu.
 
Koira EI ole vauva. Koira ei nauti siitä, että sitä puetaan ylettömästi, työnnellään rattaissa ulkona (juu tätäkin näkee! ) jne. KOIRA ON KOIRA. Jos sinun asenteesi aikuisena on tuollainen en todellakaan suosittele teille koiraa, sillä lapsille on ensiarvoisen tärkeää opettaa, ettei koira ole lelu.

Chihun kanssa voi kyllä harrastaa saman lailla kuin muidenkin koirien kanssa, toki hieman pienemmässä mittakaavassa. Chihuilla on myös melko kova luonne. Mitään nallukoita ne eivät ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Leikkikalun???? Ymmärrän että sitaatteihin laitettu, ja lähinnä vitsinä (?) laitettu, mutta....? :o

Niin "leikkikalu" olisi mulle koira, jonka turkkia voisi laitella, hellitellä ja näyttelyissä käydä. Meillä kun on aina muut koirat olleet työkoiria/metsästyskoiria, niin nyt haluaisin sellaisen, joka olisi todellakin ihan vain silmänilona, kaverina ja helliteltävänä. Eikös se silloin olisi vähän kuin leikkikalu.....
Ei aina tartte suhtautua kaikkiin ilmaisunkukkasiin niin vakavasti....höh..

Eli siis sun koira, oma lellikki. :) No miksei, näyttelythän olisi juuri semmoin, mihin täytyy koiraa puleerata ja laittaa JA myöskin kouluttaa ;)

Nosti niin karvat pystyyn tuo 'leikkikalu' kommentti, kun chihu jonkin näköinen muotikoira, joita pidetään laukuissa mukana kaupungilla :/
 
Täällä sitten jaksetaan takerua vain ja ainoastaan sanavalintoihin ja tyrmätä asiat täysin. Entä jos ap ois laittanu ton "virallisen" toy dog nimen leikkikalun tilalle?

Että te ootte pässejä välillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Leikkikalun???? Ymmärrän että sitaatteihin laitettu, ja lähinnä vitsinä (?) laitettu, mutta....? :o

Niin "leikkikalu" olisi mulle koira, jonka turkkia voisi laitella, hellitellä ja näyttelyissä käydä. Meillä kun on aina muut koirat olleet työkoiria/metsästyskoiria, niin nyt haluaisin sellaisen, joka olisi todellakin ihan vain silmänilona, kaverina ja helliteltävänä. Eikös se silloin olisi vähän kuin leikkikalu.....
Ei aina tartte suhtautua kaikkiin ilmaisunkukkasiin niin vakavasti....höh..

Eli siis sun koira, oma lellikki. :) No miksei, näyttelythän olisi juuri semmoin, mihin täytyy koiraa puleerata ja laittaa JA myöskin kouluttaa ;)

Nosti niin karvat pystyyn tuo 'leikkikalu' kommentti, kun chihu jonkin näköinen muotikoira, joita pidetään laukuissa mukana kaupungilla :/

Täällä taitaa olla palsta täynnä ärhäköitä naisia! Suomenkieli on rikas ilmaisultaan ja mielestäni tätä rikkautta pitäisi myös käyttää. Olin ihan oikealla asialla ja ihan rehellisin mielin.
Todellakin 42 vuotiaana naisena tässä miehisessä perheessä maskuliinisten metsästysviettisten koirien jälkeen kaipaisin pientä koiraa, jonka turkkia voisi hoitaa ja hellitellä, sylissä pitää ja ulkoilla. Vaikka sienimetsälle korissa vielä eikä tarvitsisi pelätä että se lähteee heti ekän jänösen perään. Kovaluontoisiin koiriin olen tottunut ja terriereitäkin ollut, joten tiedän pienten koirien suuret egot.
Joten asiallisesti koiriin suhtaudun, mutta kielikukkasena ja kuvaelmana "leikkikalu" oli hauska!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Täällä taitaa olla palsta täynnä ärhäköitä naisia! Suomenkieli on rikas ilmaisultaan ja mielestäni tätä rikkautta pitäisi myös käyttää. Olin ihan oikealla asialla ja ihan rehellisin mielin.
Todellakin 42 vuotiaana naisena tässä miehisessä perheessä maskuliinisten metsästysviettisten koirien jälkeen kaipaisin pientä koiraa, jonka turkkia voisi hoitaa ja hellitellä, sylissä pitää ja ulkoilla. Vaikka sienimetsälle korissa vielä eikä tarvitsisi pelätä että se lähteee heti ekän jänösen perään. Kovaluontoisiin koiriin olen tottunut ja terriereitäkin ollut, joten tiedän pienten koirien suuret egot.
Joten asiallisesti koiriin suhtaudun, mutta kielikukkasena ja kuvaelmana "leikkikalu" oli hauska!

Tässä tapauksessa pyydän anteeksi fanaattisuuttani :(

Ja kuulostaa siltä, että kun noin paljon seurakoiraa haluat, sun täytyy se hommata =) Mut luulis, että tuota chihuahuaa paljonkin jalostettu liikaa viime vuosina, joten onneksi osaat olla tarkkana, mistä suvusta chihun otat =)
 
No siis jos oikeasti olet sellaista seurakoiraa vailla, jonka turkkia on kiva laitella ja vääntää ja jonka kanssa ei olisi välttämättä pakko harrastaa mitään, vaan joka viihtyisi hyvin seurakoirana, niin suosittelen kyllä pehmeäluonteista chihuahuaa tai toyvillakoiraa. Mutta kiinnitä tarkkaan huomiota pennun luonteeseen. Minulla on tällä hetkellä bichon-pentu, joka on niin tulta ja tappuraa kuin vain voi, ei todellakaan menisi sohvan koristeena. Tiedän kyllä monta saman rotuista, jotka ihan vain seurakoiranakin viihtyvät. Toyvillakoiraa suosittelen turkin uolesta, turkki on ihana laitettava, pieni pinta-ala, eli ei vie tuhottomasti aikaa mutta viikottain saa pestä ja puunata ja kun kunnolla opetettu koira niin koirakin oikein nauttii yhteisestä paijaushetkestä. Ja todellinen seurkoira on. Mutta toisaalta, tuo seurakoiran ominaisuus on otettava huomioon sitten joka päiväisessä elämässä, eli seurakoiraa ei voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin, seurakoiraa ei voi pistää ulkohäkkiin tai sulkea toiseen huoneeseen tai vaatia sitä olemaan hiljaa ja paikoillaan ja rauhallisesti sisätiloissa, koska se on vastoin sen luontoa. Seurakoira on iloinen hännänvispaaja, joka kulkee jaloissa ja seuraa ihmisiään jopa vessaan. Seurakoiran sydän on helppo murtaa, jos sille on kylmä ja siltä vaatii elämänilon peittämistä ja pöydän alla pysymistä. Itsellä aikaisemmin oli juuri toyvillakoira ja se oli kyllä kaikkea mitä siltä odotin, eli iloinen, väsymätön ja aina uskollinen seuralainen. Nyt tämä havannalainen on erilainen, mutta silti seurakoira, harrastusominaisuudella höystettynä.
 
Eilen tuli kävelyllä vastaan hauska täti, joka kyseli lelukoirasta (siis tosta mein havannalaisesta). Kyseli tyyliin että onko se sisäsiisti (10vk ikäinen pentu), nukkuuko vieressä, tykkääkö turkin harjaamisesta ja onko se rauhallinen, istuuko sylissä jne.. :D Koira sitten kyllästyi jutusteluun ja aloitti kunnon hepulinsa kunnon ärinän säestämänä ja rimpuili kuin kolmikiloinen lohi ongen nokassa.. Täti katsoi hetken ja totesi että onpas elävä ja lähti menemään.. :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja MyPoodles:
Eilen tuli kävelyllä vastaan hauska täti, joka kyseli lelukoirasta (siis tosta mein havannalaisesta). Kyseli tyyliin että onko se sisäsiisti (10vk ikäinen pentu), nukkuuko vieressä, tykkääkö turkin harjaamisesta ja onko se rauhallinen, istuuko sylissä jne.. :D Koira sitten kyllästyi jutusteluun ja aloitti kunnon hepulinsa kunnon ärinän säestämänä ja rimpuili kuin kolmikiloinen lohi ongen nokassa.. Täti katsoi hetken ja totesi että onpas elävä ja lähti menemään.. :laugh:

*pyrsk* :laugh:
 
Entisenä bokserin omistajana ja nykyisenä kääpiö mäyräkoirapennun omistajana olen huomannut sen, että lenkillä ei saa enää olla rauhassa. Aina on joku silittelemässä ja rutistelemassa tuo pikkusta, vaikka yritän kovasti koiraa opettaa, että jokaisen ohi kulkevan ihmisen luokse ei mennä. Toki välillä tylysti vaan jatkan ohi, mutta aina ei viitsi olla töykeäkään.

Bokserin kanssa ei ollut tätä ongelmaa.. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja MyPoodles:
No siis jos oikeasti olet sellaista seurakoiraa vailla, jonka turkkia on kiva laitella ja vääntää ja jonka kanssa ei olisi välttämättä pakko harrastaa mitään, vaan joka viihtyisi hyvin seurakoirana, niin suosittelen kyllä pehmeäluonteista chihuahuaa tai toyvillakoiraa. Mutta kiinnitä tarkkaan huomiota pennun luonteeseen. Minulla on tällä hetkellä bichon-pentu, joka on niin tulta ja tappuraa kuin vain voi, ei todellakaan menisi sohvan koristeena. Tiedän kyllä monta saman rotuista, jotka ihan vain seurakoiranakin viihtyvät. Toyvillakoiraa suosittelen turkin uolesta, turkki on ihana laitettava, pieni pinta-ala, eli ei vie tuhottomasti aikaa mutta viikottain saa pestä ja puunata ja kun kunnolla opetettu koira niin koirakin oikein nauttii yhteisestä paijaushetkestä. Ja todellinen seurkoira on. Mutta toisaalta, tuo seurakoiran ominaisuus on otettava huomioon sitten joka päiväisessä elämässä, eli seurakoiraa ei voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin, seurakoiraa ei voi pistää ulkohäkkiin tai sulkea toiseen huoneeseen tai vaatia sitä olemaan hiljaa ja paikoillaan ja rauhallisesti sisätiloissa, koska se on vastoin sen luontoa. Seurakoira on iloinen hännänvispaaja, joka kulkee jaloissa ja seuraa ihmisiään jopa vessaan. Seurakoiran sydän on helppo murtaa, jos sille on kylmä ja siltä vaatii elämänilon peittämistä ja pöydän alla pysymistä. Itsellä aikaisemmin oli juuri toyvillakoira ja se oli kyllä kaikkea mitä siltä odotin, eli iloinen, väsymätön ja aina uskollinen seuralainen. Nyt tämä havannalainen on erilainen, mutta silti seurakoira, harrastusominaisuudella höystettynä.

Kyllä tässä ihan täydestä sydämestä ja tosissaan ollaan pientä seurakoiraa etsimässä, joten kiitos vastauksestasi. Nyt on tuo chihu ajatuksissa saanyt ykköstilan, vaikka alunperin ajattelin tuota mainitsemaasi villakoiraa, tosin kääpiönä. Perehdyn nyt perinpohjin molempiin rotuihin ja otan yhteyttä kasvattajiin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Entisenä bokserin omistajana ja nykyisenä kääpiö mäyräkoirapennun omistajana olen huomannut sen, että lenkillä ei saa enää olla rauhassa. Aina on joku silittelemässä ja rutistelemassa tuo pikkusta, vaikka yritän kovasti koiraa opettaa, että jokaisen ohi kulkevan ihmisen luokse ei mennä. Toki välillä tylysti vaan jatkan ohi, mutta aina ei viitsi olla töykeäkään.

Bokserin kanssa ei ollut tätä ongelmaa.. :D

Tästä tuli mieleeni, että meidän sakemanni kun oli pentu, oli paijaajaa vaikka kuin paljon. Sitten kun se kasvoi, paijaaja määrä vähentyi ainakin puolella :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Entisenä bokserin omistajana ja nykyisenä kääpiö mäyräkoirapennun omistajana olen huomannut sen, että lenkillä ei saa enää olla rauhassa. Aina on joku silittelemässä ja rutistelemassa tuo pikkusta, vaikka yritän kovasti koiraa opettaa, että jokaisen ohi kulkevan ihmisen luokse ei mennä. Toki välillä tylysti vaan jatkan ohi, mutta aina ei viitsi olla töykeäkään.

Bokserin kanssa ei ollut tätä ongelmaa.. :D

Tästä tuli mieleeni, että meidän sakemanni kun oli pentu, oli paijaajaa vaikka kuin paljon. Sitten kun se kasvoi, paijaaja määrä vähentyi ainakin puolella :D

Heh :) Kuulostaa tutulta. Jännä juttu on myös se, että kukaan ei koskaan kysy, että saako tätä pikkasta rapsuttaa, vaan tullaan vaan kohti. Bokserin kanssa oli se hyvä puoli, että ne harvat jotka halusivat lähestyä kysyivät sentään luvan. Ketään en kuitenkaan lähelle voinut päästää, kun tämä herra vahti minua niin tarkkaan. Isännän kanssa ulkoilessa päästi sitten vieraitakin lähelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Entisenä bokserin omistajana ja nykyisenä kääpiö mäyräkoirapennun omistajana olen huomannut sen, että lenkillä ei saa enää olla rauhassa. Aina on joku silittelemässä ja rutistelemassa tuo pikkusta, vaikka yritän kovasti koiraa opettaa, että jokaisen ohi kulkevan ihmisen luokse ei mennä. Toki välillä tylysti vaan jatkan ohi, mutta aina ei viitsi olla töykeäkään.

Bokserin kanssa ei ollut tätä ongelmaa.. :D

No juu. Ja tälläsen puudelirodun omistajana usein törmää muihin puudelirodun edustajiin, jotka alkaa viljellä näyttelysanastoa muka ammattilaisena.. Ja kysellä että kuinkas monta sertiä teillä on (ja narun päässä tosiaan se 10vk pentu) ja sitten nenänvartta pitkin katsotaan kun sanon, että me ei näyttelyitä harrasteta, vaan vähän toiminnalisempia lajeja sitten kun pentu kasvaa. Kamalinta on lapset, jotka juoksee kädet ojossa kiljuen söpöä hauvaa ja pelästyttää koiran puolikuoliaaksi ja vanhemmat vaan naureskelee kun koira tärisee jalan takana. Ja sitten kun lapsia kieltää koskemasta ja edes neuvoo oikeaa lähestymistapaa niin jopas nyrpähtää äitien ilmeet ja alkaa se papatus miten heidän Pikku-Lassi on kyllä tottunut mummolan puolikuuroon murreen joka ei pelästyisi enää edes vauhkoa hirveä.
 

Yhteistyössä