No siis jos oikeasti olet sellaista seurakoiraa vailla, jonka turkkia on kiva laitella ja vääntää ja jonka kanssa ei olisi välttämättä pakko harrastaa mitään, vaan joka viihtyisi hyvin seurakoirana, niin suosittelen kyllä pehmeäluonteista chihuahuaa tai toyvillakoiraa. Mutta kiinnitä tarkkaan huomiota pennun luonteeseen. Minulla on tällä hetkellä bichon-pentu, joka on niin tulta ja tappuraa kuin vain voi, ei todellakaan menisi sohvan koristeena. Tiedän kyllä monta saman rotuista, jotka ihan vain seurakoiranakin viihtyvät. Toyvillakoiraa suosittelen turkin uolesta, turkki on ihana laitettava, pieni pinta-ala, eli ei vie tuhottomasti aikaa mutta viikottain saa pestä ja puunata ja kun kunnolla opetettu koira niin koirakin oikein nauttii yhteisestä paijaushetkestä. Ja todellinen seurkoira on. Mutta toisaalta, tuo seurakoiran ominaisuus on otettava huomioon sitten joka päiväisessä elämässä, eli seurakoiraa ei voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin, seurakoiraa ei voi pistää ulkohäkkiin tai sulkea toiseen huoneeseen tai vaatia sitä olemaan hiljaa ja paikoillaan ja rauhallisesti sisätiloissa, koska se on vastoin sen luontoa. Seurakoira on iloinen hännänvispaaja, joka kulkee jaloissa ja seuraa ihmisiään jopa vessaan. Seurakoiran sydän on helppo murtaa, jos sille on kylmä ja siltä vaatii elämänilon peittämistä ja pöydän alla pysymistä. Itsellä aikaisemmin oli juuri toyvillakoira ja se oli kyllä kaikkea mitä siltä odotin, eli iloinen, väsymätön ja aina uskollinen seuralainen. Nyt tämä havannalainen on erilainen, mutta silti seurakoira, harrastusominaisuudella höystettynä.