Ä
"Äiti-ihminen"
Vieras
Taustaa vähän: mulla on ollut hyvin vaikea, lasinen lapsuus, jossa perheväkivaltaa ja hylätyksitulemisen tunnetta. Varhaisteini-iässä isosiskoni teki itsemurhan, jäin yksin huolehtimaan alkoholistivanhemmista (äidistä), vanhemmat erosivat muutama vuosi aiemmin. Äiti meni uusiin naimisiin, alkoholin käyttö jatkui ja minä olin aika paljon "heitteillä", puoliksi katulapsena useita vuosia...sairastuin jo silloin "vahvuuteen" eli hampaat irvessä päätin pärjätä, vaikka mitä tulisi. Kävin koulut kohtuullisella menestyksellä, kirjoitin ylioppilaaksi, jatkoin opiskeluja. Välillä meinasi mopo karata käsistä itselläkin alkon ja irtosuhteiden kanssa, mutta ryhdistäydyin ja selvisin.
Viimeiset 15 vuotta olen ollut äitinä äidilleni, lohduttanut, auttanut, tsempannut. Äiti sairastui pahaan reumaan ja on välillä liikuntakyvytön. Asuu nykyään yksin ja tarvitsee viikottain kaupassakäyttäjää jne. Itselläni oli vaikea työpaikkakriisi, jonka seurauksena hakeuduin aika hutiloiden uuteen työhön, reissutyöhön, jossa paljon ylimääräistä menoa, edustusta jne. Itselläni perhe, mies ja 4-vuotias tytär. Olen hoitanut oman ja äidin talouden asioita, työpaikan kriisiä käytiin läpi työterveyshuollosta, koin jääväni satimeen, minua syytettiin työpaikkakiusaamisesta, vaikka asia oikeasti oli päinvastoin. Kun tein asiasta julkisen, syytökset kääntyivätkin minuun.
Nyt on tullut tilanne, etten jaksa
. En jaksa olla apuna äidille, en jaksa tehdä kunnolla töitäni. Työt ei kiinnosta, vaikka palkka on hulppea...haluaisin vain olla kotona, tehdä kävelylenkkejä, nukkua...auttaa äitiä ja keskittyä perheeseeni..iltaisin itkettää, kun ajattelee töihinlähtöä aamulla. Herään öisin ajattelemaan työasioita, tekemättömiä sellaisia. Lykkään pitempiä työmatkoja liiaksikin ja se näkyy tuloksessani. Sairauslomaa ei oikein juuri nyt voi hakea, eikä pitkä poissaolo töistä ole oikein mahdollista, asiakkaat jää hoitamatta, tuuraajaa ei ole...sekin ahdistaa...ja se, että ihmiset nauraa ja pilkkaa, "no mitäs minä sanoin, ei sinusta siihen työhön ole..."
Olen laittanut työhakemuksen toiseen paikkaan, sekin tuntuu pahalta, uudessa työssä ollut vasta 10 kk...mutta odottaa pitää vielä 1 kk, ennenkuin tiedän, pääsenkö edes haastatteluun...
Sori jos on sekavaa tekstiä, sekava on olokin...huomenna taas auton rattiin ja töihin...yritän kuroa kiinni tekemättömiä töitä. Onko muita, joilla on ollut sama tilanne? Liian monta ja haastavaa rautaa tulessa? Miten olette selvinneet?
Viimeiset 15 vuotta olen ollut äitinä äidilleni, lohduttanut, auttanut, tsempannut. Äiti sairastui pahaan reumaan ja on välillä liikuntakyvytön. Asuu nykyään yksin ja tarvitsee viikottain kaupassakäyttäjää jne. Itselläni oli vaikea työpaikkakriisi, jonka seurauksena hakeuduin aika hutiloiden uuteen työhön, reissutyöhön, jossa paljon ylimääräistä menoa, edustusta jne. Itselläni perhe, mies ja 4-vuotias tytär. Olen hoitanut oman ja äidin talouden asioita, työpaikan kriisiä käytiin läpi työterveyshuollosta, koin jääväni satimeen, minua syytettiin työpaikkakiusaamisesta, vaikka asia oikeasti oli päinvastoin. Kun tein asiasta julkisen, syytökset kääntyivätkin minuun.
Nyt on tullut tilanne, etten jaksa
. En jaksa olla apuna äidille, en jaksa tehdä kunnolla töitäni. Työt ei kiinnosta, vaikka palkka on hulppea...haluaisin vain olla kotona, tehdä kävelylenkkejä, nukkua...auttaa äitiä ja keskittyä perheeseeni..iltaisin itkettää, kun ajattelee töihinlähtöä aamulla. Herään öisin ajattelemaan työasioita, tekemättömiä sellaisia. Lykkään pitempiä työmatkoja liiaksikin ja se näkyy tuloksessani. Sairauslomaa ei oikein juuri nyt voi hakea, eikä pitkä poissaolo töistä ole oikein mahdollista, asiakkaat jää hoitamatta, tuuraajaa ei ole...sekin ahdistaa...ja se, että ihmiset nauraa ja pilkkaa, "no mitäs minä sanoin, ei sinusta siihen työhön ole..."Olen laittanut työhakemuksen toiseen paikkaan, sekin tuntuu pahalta, uudessa työssä ollut vasta 10 kk...mutta odottaa pitää vielä 1 kk, ennenkuin tiedän, pääsenkö edes haastatteluun...
Sori jos on sekavaa tekstiä, sekava on olokin...huomenna taas auton rattiin ja töihin...yritän kuroa kiinni tekemättömiä töitä. Onko muita, joilla on ollut sama tilanne? Liian monta ja haastavaa rautaa tulessa? Miten olette selvinneet?
