Bullmastiffi vs Bordeauxindoggi

  • Viestiketjun aloittaja aaaa
  • Ensimmäinen viesti
aaaa
kertokaa molempien huonot ja hyvät puolet....

Hakusessa koira joka keskikokoinen ei yli 65cm
- ei isotöistä turkkia; kerran viikkoon harjaus
- 1-2 tunnin lenkkeily rittää
- ei riistaviettiä tai koulutettavissa, jotta pystyy pitämään vapaana
- hyvähermoinen ja itsevarma
- ei liian kova eikä liian pehmeä.
-en etsi mitään harrastuskoiraa, vaan koiraa joka kulkee kätevästi mukana menossa (mökillä, reissussa jne)
ei vaadi mitään älyttömiä määriä aktivointia...
 
bbbbbb
- 1-2 tunnin lenkkeily rittää
- ei liian kova

=ei sovi sulle kumpikaan noista mainitsemastasi vaihtoehdosta
****
koira joka kulkee kätevästi mukana menossa (mökillä, reissussa jne)
= tuon kokoluokan koira ei kulje kätevästi missään koska jo kuljetus vaatii ison osan.
***
-en etsi mitään harrastuskoiraa
ei vaadi mitään älyttömiä määriä aktivointia
= ja näiden perusteella sulle ei sovi oikeastaan minkäänlainen koira = hanki esim kissa?
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja aaaa:
kertokaa molempien huonot ja hyvät puolet....

Hakusessa koira joka keskikokoinen ei yli 65cm
- ei isotöistä turkkia; kerran viikkoon harjaus
- 1-2 tunnin lenkkeily rittää
- ei riistaviettiä tai koulutettavissa, jotta pystyy pitämään vapaana
- hyvähermoinen ja itsevarma
- ei liian kova eikä liian pehmeä.
-en etsi mitään harrastuskoiraa, vaan koiraa joka kulkee kätevästi mukana menossa (mökillä, reissussa jne)
ei vaadi mitään älyttömiä määriä aktivointia...
Mitä tiedät kyseisitä roduista oikeassa elämässä? Pelkän koirakirjan perusteella ei kannata hankkia rotukoiraa. Soita jollekkin kasvattajalle ja mene juttelemaan ja katsomaan koiria.
 
Aika ristiriitaisia toiveita. Esim. suurehko koko ja kompaktius samassa koirassa? (haluaisin nähdä kun pakkaat kätevästi buldogin, lapset ja mökkikamat henkilöautoon..) Ja sitten toi, et parin tunnin lenkeillä pitäis kaikki energia purkaa, kun et halua aktivoida. (harva koira edes purkaa energiaansa lenkillä, liikunnan tarve on eri asia kuin aivojumppa) Suosittelen tutustumaan koirarotuihin kunnolla (joihinkin muihin kuin valitsemiisi ellet ole valmis joustamaan kriteereistäsi) ja harkitset koira-asiaa uudestaan.
 
JenPen
Käsittääkseni noista kumpikaan ei ole alle 65 cm säkäkorkeudeltaan. Tarkkoja senttejä en osaa sanoa, mutta varmaa on että noista kahdesta kumpikaan ei missään nimessä ole keskikokoinen koira! Molemmilla on muuten massaa ja painoakin jo todella paljon.

Kumpikaan ko. roduista ei varmasti ole ihan kovaluontoisimpia olemassa olevia koiria, mutta eivät kyllä ole mitään pehmeitä luonteeltaan. Etenkin urokset voivat olla hyvinkin kovia luonteeltaan, ja ainakin omapäisiä. Etenkään bullmastiffi ei ole helposti koulutettavissa. Nartuilla ja uroksilla tällaisissa roduissa usein melko suuret rodut, urokset ovat itsepäisempiä ja hankalampia kouluttaa. Tuon kokoista ja -luontoista koiraa koulutettaessa ei paljon lohduta se, ettei siltä ainakaan löydy riistaviettiä! Lisäksi (ihan jos olet vaikka uutisia lukenut), kumpikin noista roduista todella vaatii kunnon koulutuksen. Kiintyvät omaan perheeseensä vahvasti ja puolustavat sekä reviiriään että omia ihmisiään. Sellaisen ominaisuuden kanssa ei ole leikkimistä kun koira painaa 60 kiloa. Sitä ei pitele isokokoinen mieskään jos sitä ei ole koulutettu pysymään hallinnassa.

Molemmille koirilla ehkä riittää 1-2 tunnin lenkkeily päivässä, mutta kumpikin noista on sen verran fiksuja koiria, että vaativat paljon muutakin kuin lenkkeilyä. Tuon luontoinen koira purkaa varmasti turhautumisensa johonkin muualle, jos se ei saa harrastuksia, aivojumppaa, koulutusta riittävästi, lähes päivittäin siis. Turhautumisensa se voi purkaa olemalla aggressiivinen muille eläimille/ihmisille, tuhoamalla paikkoja tms.

Kumpikaan mainitsemistasi ei todellakaan ole sinun rotusi. Tutki tarkemmin koirarotuja ja tee vaikka sellainen nettitesti (Mikä koirarotu sopii minulle?), jotta näet edes vähän mitkä rodut selviävät suht vähällä harrastamisella ja ovat helppoja kouluttaa. Sen jälkeen voit kysellä rodusta keskustelupalstoilta (monilla rotuyhdistyksillä on ihan omakin palsta, jossa varmasti tiedetään ko. rodusta enemmän kuin vauvakeskustelussa) ja sen jälkeen ottaa yhteyttä kasvattajiin ja tutustua rotuun livenä.
 
Ei ne ihan nyhveröisiä ja kompaktin kokoisia molosseja ole, mut luulis että sä olet livenä tutustunut jo näihin rotuihin ja tiedät millaisia ne on, kun kerta ne on vaihtoehdot.

Tässä linkkiä molemmista roduista.. http://www.mastiffit.com/bordeauxindoggi.php
http://www.mastiffit.com/bullmastiffi.php
 
Borkku
Ei noi toisistaan paljon kyl eroa. Aika sairaita rotuja molemmat valitettavasti ja jukuripäitä löytyy molemmista roduista, mut kyl mä ainaki borkkujeni kans juttuun tulen ihan mukavasti :D
 
Katjuska
Yhdyn kyllä yllä oleviin, kumpikaan ei ole keskikokoinen koira. Jos helppoa ja mukavaa seurakoiraa etsii, saa sen myös kyseisistä roduista..kunhan alkutaival pennun kanssa hoidetaan kunnolla.
Ymmärrän kyllä kiinnostuksen koiriin, itselleni tulossa seuraavaksi todennäköisesti jompi kumpi vaihtoehdoistasi nykyisen rottweilerini seuraksi. Tosiasiassa kaikki molossit ovat luupäitä, niin hyvässä kuin pahassa, ja vaativat johdonmukaisen koulutuksen..
Liikkuminen koirien kanssa ei mielestäni ole ongelma, tottakai farmariauto (erityisesti jos on lapsia) on varmasti tarpeen, mutta muutoin matkusteleminen ei ainakaan oman koiruuden kanssa ole koskaan ollut ongelma. En näe mitään estettä, miksi kyseiset rodut eivät sinulle sopisi vaikka toiset saattavat näin sanoa. Molemmat koirat ovat hyvähermoisia ja itsevarmoja ja mielestäni sopivat hyvin "ei liian kova, ei liian pehmeä" määritelmään.. Tosiasiassa sinun täytyy kuitenkin olla valmis kantamaan vastuu koiran koulutuksesta, molemmat ovat isoja rotuja ja taustalta löytyy niin suojelu-, kuin taistelukoiran geenejä, joten myös ne pitää muistaa. Lehdistä on saanut lukea jo aivan liikaa "pahoista" koirista, joiden käytös pohjautuu kuitenkin vain omistajan laiminlyömään koulutukseen ja valvonnan puutteeseen..
 
Katjuska
Alkuperäinen kirjoittaja Cher69:
Mutsilla oli pulma. Sitä ei siellä koulutettu mitenkään, mutta koira oli maailman kiltein otus.
Oma rotikka kanssa yltiö kiltti otus, kovaa koulutusta ei ole koskaan tarvittu... kaikki kun vaan ei ole yhtä helppoja tapauksia. ..ja kannattaa muistaa, että kyseiset rodut ovat todella älykkäitä ja saattavat olla kilttejä kaikin puolin, mutta pompottavat sitä kautta omistajiaan mennen tullen.. ne ON ovelia :D.
Useimmiten se omistajan "johtajuusaseman" puutos tulee ilmi vasta kun joku tilanne on päällä...ja sillon se voi olla liian myöhästä koittaa ottaa valta takaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aaaa:
kertokaa molempien huonot ja hyvät puolet....

Hakusessa koira joka keskikokoinen ei yli 65cm
- ei isotöistä turkkia; kerran viikkoon harjaus
- 1-2 tunnin lenkkeily rittää
- ei riistaviettiä tai koulutettavissa, jotta pystyy pitämään vapaana
- hyvähermoinen ja itsevarma
- ei liian kova eikä liian pehmeä.
-en etsi mitään harrastuskoiraa, vaan koiraa joka kulkee kätevästi mukana menossa (mökillä, reissussa jne)
ei vaadi mitään älyttömiä määriä aktivointia...
nämä kriteerit ja nuo rodut?

älä ota koiraa, kissa ennemmin.
 
Katjuska
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Alkuperäinen kirjoittaja aaaa:
kertokaa molempien huonot ja hyvät puolet....

Hakusessa koira joka keskikokoinen ei yli 65cm
- ei isotöistä turkkia; kerran viikkoon harjaus
- 1-2 tunnin lenkkeily rittää
- ei riistaviettiä tai koulutettavissa, jotta pystyy pitämään vapaana
- hyvähermoinen ja itsevarma
- ei liian kova eikä liian pehmeä.
-en etsi mitään harrastuskoiraa, vaan koiraa joka kulkee kätevästi mukana menossa (mökillä, reissussa jne)
ei vaadi mitään älyttömiä määriä aktivointia...
nämä kriteerit ja nuo rodut?

älä ota koiraa, kissa ennemmin.
Millä perustelet kantasi?
 
pienempi mastiffi
Ei liity alkuperäiseen kysymykseen mutta kysyn nyt kuitenkin

Mikä rotu on pienempi kuin bordeauxin doggi tai mastiffi noin 35 kg, mutta ulkonäkö on samankaltainen. Olen nähnyt taivallahden koirapuistossa yhden kai bridle joka ei ollut pentu jonka säkäkorkeus oli alle 50 cm.
 
Kahden bullmastiffin omistaja
Jos sinulla ei ole KOSKAAN ollut koiraa, älä ota bullmastiffiä. Tarvitsee "varman, fiksun" omistajan ja koulutuksen. Billmastiffin saa itse asiassa aktivoitua, on entinen käyttökoira, jota edelleen käytetään vahteina esim. afrikassa timanttikaivoksilla. Väärällä koulutuksella koirasta saadaa sekopäinen ja vaarallinenkin. Bullmastiffi myös turhaantuu jos se otetaan sohvatyynyksi ja alkaa pureskella asuntoa. Kysyppä kuinka moni koira palautettu kasvattajalle, kun alkaa koirien murrosikä ja omistaja ei ole saanut "luuloja pois". Koiralla pitää olla isäntä, jota se tottelee.
Minun koirani painavat 55 ja 60 kg. Säkäkorkeudet ovat yli 65 cm. Harrastan koirien kanssa päivittäin esim. möllitokoa ja jopa "jättien agilityä". Koirat liikkuvat reippaasti, mutta raskaan kokonsa takia, hidastavat vauhtia lenkin loppupuolella. Meillä iltalenkki noin 5 km.
Bullmastiffi on ihana koira, mutta sillä on myös omat synnynnäiset vaivansa ja lääkäri kulutkin voivat olla suuret. Otathan senkin huomioon?
 
"Maikkis"
Meillä on bullmastiffi narttu (emässä puolet amstaffia) nyt 7,5v. Koira on ollut maailman kiltein ja helpoin. Pentukoulutus käytiin alussa mutta muuten ei olla koiraa koulutettu, kulkee lenkeillä vapaana, ei karkaa eikä mene toisten koirien luokse. Ei hauku ikinä. Lapset saa tehdä koiralle käytännössä mitä haluaa, me aikuiset saamme pitää koiran puolia koska koira vain on niin kiltti. Ruoka on ollut lähes aina normi markettiruokaa, eikä olla sairasteltu,turkki on hyvässä kunnossa eikä mitään valittamista.
Tämä bullmastiffi on kaikin puolin täydellinen yksilö, kulkee myöskin helposti mukana reissuilla, kun on farmariauto.
Että ei se nyt ihan niinkään mene kuin mitä täällä on kirjoiteltu.
 
JOO-O
Maikkis! Miten saat koirastasi bullmastiffin jos emässä on puolet amstaffia. Sekarotuinen kun on AINA sekarotuinen. On meilläkin ollut bullmastiffin näköinen sekarotuinen bullmastiffi-saksanpaimenkoira mix. Ja jokainen koira on yksilönsä, vaikka puhdasrotuisen luonteen pystyy paljon helpommin kertomaan ainakin lähelle oikein vain sen puhtaan perimän vuoksi. Sekarotuisesta kun ei aina voi sanoa samaa. Rotikka urokseni oli melkein samanlainen luonteeltaan kuin ystävieni muutkin rotikka urokset. Helppoa puhdasrotuisella. Mutta jokainen koira on ihan oma yksilönsä ja paljon vaikuttaa myös se ihminen siellä hihnan toisessa päässä minkä luontoinen koira on. sosialistamista jokainen koira tarvii. Koira on elävä, ei lelu joten vanhemmat eivät käytännössäkään saa antaa lasten tehdä niille mitä vain. Vain siksi että koira on kiltti. Joten Maikkis ei se nyt ihan niinkään mene miten sinä kirjoitit. Puhdasrotuisilla kun nuo kirjoitetut luonteet ovat myös suuntaa antavia. Sekarotuisista kun ei aina ota selkoa.
 
"susa"
urokset tosiaan oli vaikeampia. Toisen oli pilannut joku maajussi navetassa ilman kunnon ruokaa ja madotuksia ja muutenkaan sosiaalista elämää. Kasvattaja haki pois ja toi meille nartun seuraksi. Jekku eli meillä onnelliset vajaan vuoden ja sit piti piikittää kun meni lonkat niin huonoiksi. Kiitos huonon ekan omistajan helmi jäi raakileeksi. Jekulle sain tehdä mitä hyvänsä, olin silloin aika nuori, ulkoilutus oli vaikeaa, joka minulta sitten kiellettiinkin. Sitten oli Otto, joka tuli 1 vuotiaana ja sen oli joku ensikertalainen haukkuvan (bullmastiffit ei monesti tykkää haukkuvista pikkukoirista) pienen koiransa kanssa pilannut.
Otto -toinen uroksemme- oli todella häiriökäytöksinen nuori yksilö. Mutta minulla oli jo kokemusta ja sain kuin sainkin monen kuukauden koulutuksen ja kamalan vaivannäön jälkeen Oton taas raiteilleen (ei enää yrittänyt purra minua päästäkseen vieraan koiran kimppuun, ei yrittänyt edes iloissaan purra minua enää mihinkään, istui käskystä ja totteli muutenkin, iloinen nuori veijari) kun vanhempani menivät sen kanssa mökille ja siellä väkivallattomassa komennustilanteessa (isäni käski Ottoa kättä sivulle heilauttaen takaisin pihaan) Otto puri isältäni kädestä palan pois. Seuraavana päivänä veivät Oton piikille ja soittivat edelliselle omistajalle, joka sitten kertoi, että hänen oli ollut PAKKO muutaman kerran LYÖDÄ Ottoa kun ei muuten hallinnut koiraa.
Kas tässä kaikille koiraa harkitseville pikku pointti. Lue ensin PALJON rodusta jota harkitset. JA MENE SEN KANSSA SITTEN KOIRAKOULUUN!!!
Nartut oli meillä helppoja, mutta tädilläni oli TODELLA kovapäinen narttu, eli ei ne nartutkaan aina niin helppoja ole. Itse rakastan rotua ihan yli kaiken, ihania koiria. Täytyy vaan tietää mitä tekee j a e i i k i n ä ekaksi tai edes tokaksi koiraksi. Kasvattajien pitäis olla varmaan myös tiukempia, etteivät niin helpolla antaisi pentuja kokemattomille..
 

Yhteistyössä