bulimikko raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
kuuluis varmaan odotus osioon mutta täältä saa nopeemmin vastauksia..
eli onko vaarallista jos n.kk laskettuun aikaan alkaa"paastota"
olen puolet iästäni ollyut anoreetikko ja bulimikko ja raskauden aikana "pakolla"syönyt tarvittavat nyt huomannut että alan lipsumaan,vielä ois vajaa kk la.han ja mieli ei anna syödä enää mitään,joka ruokailu on tuskaa ja mieheni "pakottamana" itken leipäpaloja suuhuni..eikö kaikki pitäisi olla jo hyvin masussa,vauvan paino arvio on reilu 2.5kg mutta luin että vaikken söisikään juurikaan mitään hän "repisi" minusta tarvittavat itselleen..
kiitos vastauksista,mutta ne jotka meinaavat haukkua ja puhua terapiaan menosta..älkää vaivaantuko..olen kyllä saanut kuulla niitä kommentteja tarpeeksi nyt siis vain faktoja kehiin.
 
ja kannattaa vakavasti alkaa miettimään minkälaisen mallin syömisestä haluat antaa lapsellesi. enkä tarkoita pahalla, mut tuskin toivot et lapsesikin (sinun maallistasi) sairastuu joskus anoreksiaan tai bulimiaan?
 
on se totta että lapsi ottaa sen mitä tarvitsee, mutta mitäs sulle jää? se on lapselle tärkeetä että on äitillä voimia esim. synnytyksessä. omakohtaista kokemusta ei oo mutta se on kuulema rankkaa.

erittäin hyvä että oot saanu syötyä kuitenkin.siitä näkee miten paljon jo rakastat lastasi, koska mä tiedän kyllä miltä tuntuu syödä väkisin. se ei kuulosta niin rankalta niille jotka ei sitä oo käyny läpi. siinä kun koko psyyke taistelee syömistä vastaan...
leipää en sais alas kyllä ollenkaan mutta esim, styroksikeksit joissa jotain hyvää päällä? kaikki pienet naposteltavat esim hedelmät menee hyvin alas.
porkkanatikut ja dippikastike?
tietyisti kaikki lisä ravinteet pitää kans ottaa mutta pääasia että edes jotain pääsee alas. tässä kun ei ole kyseessä enää vain henkilö itse vaan myös toinen henkilö.

pidähän huoli ittestäs, se on lapsellekkin sen oma paras että äiti on voimissaan :) :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mellan:
Niinhän se vauva imeekin sinusta kaiken, mutta miten luulet ite jaksavas kun kaikki sun ravintoaineet menee vauvalle

väitän jaksavani paremmin koska olen niin tottunut elämään niin,
varsinkin henkisesti masennun ja ahdistun jollen saa kiloja heti pois,

imetyksestä en vielä tiedä,se riippuu täysin lapsesta haluaako,eka oli niin että huusi joka kerta kuin sai tissin suuhun.
 
:o miksi olet edes hankkiutunut sairaana raskaaksi? tuo ei ole tervettä sinulle eikä lapsellesi!Jos tiesit tuon jo ennen raskautta,niin miksi miksi? raskaana ei laihduteta,ei normaalipainoiset eivätkä varsinkaan anorektikot!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
:o miksi olet edes hankkiutunut sairaana raskaaksi? tuo ei ole tervettä sinulle eikä lapsellesi!Jos tiesit tuon jo ennen raskautta,niin miksi miksi? raskaana ei laihduteta,ei normaalipainoiset eivätkä varsinkaan anorektikot!

Tätä minäkin mietin, joku vastuu sentään pitää olla raskaana olevalla ihmisellä!! Ja kyllä terapiaan vaan, sanot mitä sanot!!!
 

Ihan kuin jossain ois lukenut et joa äiti ei raskaana ollessaan saa tarvitsemiaan ravintoaineita, niinvauva tosiaan ottaa ne äidin varastoista, mut josssain vaiheessa niissäkin varastoissa on vaan myrkyllissiä jotia aineita..en muista tarkkaan, mut luulis että aikuinen ihminen tajuaa, että raskaana ollessa etenkin pitää syödä..Oot kuitenkin vastuussa nyt kahdesta ihmisestä, et vain itsestäs!

Ja kysyisin samaa kuin nim. :/, miksi hankkiuduit raskaaksi uudelleen jos tiedät olevasi sairas??

Jos olit jo ekan aikaan niin sairas ettei se maitokaan maistunut maidolta..ehkä siinä syy ettei halunnut sitä juoda...
 
No ei aivan varmastikaan ole kannattavaa. Paastossa lähtee nyt varmasti ensin nesteet, mutta jos aikoo paastota pitempäänkin niin elimistö menee ketoosiin - pilkotaan siis elimistön rasvahappoja. Rasvakudokseen kasautuu raskasmetalleja, jotka lähtevät liikkeelle suurissakin määrin jos laihduttaa äkisti. Tuskin haluat tätä ollessasi raskaana tai imettäessäsi, raskasmetallejahan pitää välttää raskausaikana ja ne erittyvät myös äidinmaitoon.

Toisekseen: tarvit energiaa. Sun lapsi tarvitsee energiaa. Vauva kerää nyt rasvakudosta itselleen. Juu, kyllä vauva "vie" sinulta sen mitä tarvitsee, mutta raskauden loppupuolella äidinkin vitamiini- ja hivenainevarastot voivat olla jo loppumassa. Sh pakottaa sut ajattelemaan että kyllä lapsi pärjää. Et yksinkertaisesti VOI tietää 100% varmasti saako lapsesi kaiken mitä tarvitsee jos paastoat. Voit jaksaa NÄENNÄISESTI henkisesti paremmin, todellisuudessa taas.. Fyysisestä jaksamisesta puhumattakaan.

Sun kannattaisi ihan oikeasti kysyä vaikka kautta rantain lääkäriltäkin tästä asiasta. Aivan varmasti voit kysyä asiasta vaikka nimettömänä. Me täällä palstalla ei olla terveydenhuollon asiantuntijoita. Tuo mitä kirjoitin on mun omaa päätelmää maalaisjärjellä mutta veikkan ettei totuus heitä kovinkaan kauas. Vielä: Been there, done that. Olin lähes parantunut jo kun raskauduin ja voin aivan rehellisesti nyt sanoa olevani terve. Raskausajan olin ns. kuivilla vaikka välillä olikin rankkaa kun painoa tuli. Sairastin nuorempana myös anoreksiaa.


Ajattele nyt sitä vauvaa. Hurjasti voimia.
 
Hyvä että olet noin pitkälle jo jaksanut ajatella vauvan kasvua! Jos haluat imettää, on hyvä syödä kunnolla ennen synnytystä ja jälkeen. Voin kuvitella että se ei ole helppoa. Minä väsyin ja masennuin imetysaikana niin että en jaksanut syödä tarpeeksi.
 
ensinnäkin olen saanut terveen paperit mutta kerran syömishäiriöinen-aina syömishäiriöinen..eihän esim.raskauden jälkeistä masennustakaan osaa ennustaa,miten siis tätä tilaa..
vauva ei huolinut rintaa koska syntyi hätäsektiolla ja oli monta vuorokautta pulloruokinnalla ennen rinnan koittamistakaan(ja ei,hätäsektio ei liittynyt sairauteeni millään tavalla)
koen silti olevani vastuuntuntoinen ja hyvä äiti,
vaikken itse pystykkään syömään kuin terveet,en aio "paastota" vaan olla niin vähällä ruoalla kuin se on mahdollista.
saahan muutkin sairaat esim.kehitysvammaisetkin "hankkia" lapsia ja ovat hyviä äitejä sairaudestaan huolimatta.
 

Yhteistyössä