Bipolaarista diagnoosin kautta --> AD/HD??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "eliza"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"eliza"

Vieras
Eli tilanteeni on seuraava: minut todettiin bipoksi v. 1997, ollessani 17-vuotias. Siitä lähtien olen syönyt jos jonkinmoisia lääkekoktaileja, minkään kuitenkaan mainittavasti elämää parantamatta. NYt olen 32v. ja elämä edelleen ihan raiteiltaan. Nykyinen koktaili on: Sepram 20mg, Efexor 225mg, Abilify 15mg, Rivatril 0,5mg kolmesti päivässä, Imovane 7,5g nukahtamiseen.

Ongelmia elämässäni: En osaa keskittyä yhteen asiaan kovin kauaa. Tylsää oli, eli seuraava putkeen. No sekin oli tylsä, joten mitäs sit?? Ei helvetti mun kämppä on kaaos, koska siivouspvä menee näin: Siivoon nyt tän, eikun eka sittenkin ton, mihin mä nyt tän jättäisin, ei perse en jaksakaan siivota, meen laittaa pyykkiä. Ei perse, laitoin sit vaatteet 60 asteessa, no what the hell. Sitten ne pyykit pyörii siellä, oon unohtanut jo koko koneen. Nooo, eiköhän tästä voisi hilpaista sitten vaikka lenkille, eihän mulla ole muutakaan tekemistä......?


Tunnetko ketään jolla olisi aikuisiän AD/HDta? Sairastatko sitä itse? MIten voin päästä tutkimuksiin? Joudun syömään aimo annoksen rauhottavia että saan päivärytmin pysymään edes jotenkuten kasassa.

Tätäkin tekstiä oli vaikea kirjoittaa, kun koko ajan tulee kaikkea muuta mieleen, mulla on toss Word auki kun kirjoitan sinne tämänpäivän menosta. Että en edes muista milloin oisin istunut alas vaikka tunniksi ja keskittynyt ihan vaan yhteen asiaan.:(


Tää kaikki alkaa syödä mua sisältä, mä en kohta enää jaksa tätä päätä, jossa on pirusti kanavia yhtäaikaa auki.:(


Neurologille kai pitäisi lähete saada, voikohan sen kirjoittaan mielenterveyspuolen psykiatrian erikoislääkäri?


Apua tarvitaan.
 
Luulin aina, että ne pariskunnat joillaon näitä oireita diagnoosiksi asti, ovat keksittyjä juttuja. Mutta ei., meillä on molemmilla aikuisena saadut diagnoosit ja ihan syystäkin. Ehkä meistä tuli pari juuri sen takia, että voidaan molemmat sietää toistemme outouksia, kun niitä on itselläkin.

Yksityiselle neurologille tai neuropsykiatrille pääsee (valitettavasti isohkoa maksua vastaan) ilman lähetettä. Julkisella puolella ei ole hirveästi paikkoja, joissa aikuisia diagnosotaisiin. Siis yksityinen erikoislääkäri, häneltä lähete neuropsykologin testeihin, uudelleen samalle lääkärille -> diagnoosi, noin meni meillä molemmilla.

Ihan hyvin voi olla kyse "kumpi oli ensin, muna vai kana" -tyyppisestä jutusta, eli psyykenongelmat ovat seurausta tarkkaavaisuuden häiriöistä, eikä toisinpäin. Asia selviää vain tutkimalla.

Omia oireita ja elämänpolun mutkia jos lähtisin tässä selvittämään, tulisi liian pitkä stoori. Mutta diagnoosin jälkeen saadusta lääkityksestä ja kuntoutuksesta on ollut paljon apua. Molemmat ollaan aina oltu tosi yritteliäitä ja omilla aloillamme lahjakkaita, meidän kohdalla ei varmaan kukaan kehtaisi tarjota sitä yleistystä, että ongelmat olisivat johtuneet holtittomuudesta tai piittaamattomuudesta. Varsinkin, kun kummallakaan ei ole ole ollut taipumusta päihteisiin.

Enakkoluulot ja yleistykset ADHD-asioissa ovat kuitenkin sitä luokkaa, että ei tule asioista kylillä huudeltua.

Kannattaa kirjautua ADHD-aikuisten foorumiin ja hakea sieltä tietoa. Itse en oo enää tässä elämäntilanteessa ehtinyt sinne kirjoitella tai lukeakaan, mutta alkuvaiheessa oli suurta apua.

Älä anna periksi! Meidänkään ei ole tarkoitus hukata koko elämää eksyksissä oloon!
 

Yhteistyössä