Biologisesta lapsettomuudesta ja äiitien kunnosta

["Mirella"]

Kärsin 7 vuotta lapsettomuudesta, syytä lapsettomuudellemme ei osattu sanoa muuta kuin "selittämätön lapsettomuus". Saimme adoption kautta ihanan lapsen ja minusta tuli äiti! <3

Lapsesta olen maailman onnelisin. Onnellinen olen myös siitä, että olen nyt äiti ja mieheni saa olla lapselle isä! <3

Kauhulla kuuntelen kaverieni kertomuksia siitä, että heidän rakkauselämänsä on loppunut synnyttämisen jälkeen. Mies ei enää halua revennyttä, yli-löysää naistaan. Eräs ystäväni kärsii pahoista virtsankarkailuista, syy alatiesynnytys.

Tämän kaiken kuultuani ja ystävieni hädän nähdessäni olen onnellinen siitä, etten saanut aikoinaan biologista lasta. Nyt minulla on kolmekymppisenä vielä paikat kunnossa ja mieheni haluaa minua!

 

["vieras"]

No minä taas hankin itselleni sektion ja paikat on myös kunnossa

 

["kahden äiti"]

Ai, ei meillä noi miehen halut miksikään muuttuneet. Kaksi lasta olen alakautta synnyttänyt. Itse olen saanut synnytyksien jälkeen vähän kuin kokea "ekan kerran" uudestaan, se oli oikeastaan vain jännää, eikä siis mitenkään huono juttu... Mut kiva, jos teilläkin menee mukavasti perhe-elämässä ja parisuhteessa!

 

["vieras"]

Oi, kuulostatpa ap. ihanan onnelliselta :heart:
Laita kuva, kun en millään meinaa uskoa. Vai johtuukohan se sinun lapsettomuus kamalasta ylipainosta- varmasti? Uskon, että bmi:si hipoo neljääkymppiä. No siinä tapauksessa en ihmettele lapsettomuutta. Seksi on varmaan miehellekin kivaa: surffausta reisiläskeillä sisään

 

["äiti"]

Minä taas synnytin alakautta ja repesin jonkin verran,mutta mieheni mukaan olen vähintään yhtä tiukka kuin ennen synnytystä. Virtsankarkailua oli pari-kolme kuukautta synnytyksen jälkeen,mutta se loppui treenillä. Muukin kroppa pysyi kuosissa ja mieheni haluaa minua ihan entiseen malliin. Itsellä nyt pillerit vähän laimentaneet haluja mutta ehkäisyä emme halua vielä jättää pois,ja pilleri on meille miellyttävin ehkäisymuoto,joten.. mieheni täytyy vaan "herätellä" halujani vähän enemmän/pidempään,mikä taas ei haittaa kumpaakaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="kahden äiti";23061985]Ai, ei meillä noi miehen halut miksikään muuttuneet. Kaksi lasta olen alakautta synnyttänyt. Itse olen saanut synnytyksien jälkeen vähän kuin kokea "ekan kerran" uudestaan, se oli oikeastaan vain jännää, eikä siis mitenkään huono juttu... Mut kiva, jos teilläkin menee mukavasti perhe-elämässä ja parisuhteessa![/QUOTE]

Peesi, kerrankin !
PS. olen myös lapsettomuuden kokenut, meitä onnisti sitten kuitenkin lopulta, ja saimme kaksi biologista lasta. Jos näin ei olisi käynyt, olisimme todennäköisesti hakeneet adoptiolasta.

 

["vieras"]

Me taas ollaan kärsitty lapsettomuudesta pitkään ja harkitaan nyt, ettei edes haluta lapsia. Ei löydetä enää järkevää syytä edes adoptoida. Ja maailma on oikeesti niin kurja paikka elää, että ihmettelen ihmisten rohkeutta hankkia monta lasta kärsimään

 

["Huh huh"]

Ehkäpä ystäväpiirissäsi on käynyt huono tuuri. Itse olen synnyttänyt alateitse, tuli kaksi repeämää, mutta jo muutaman viikon kuluttua paikat täysin normaalit. Itse en huomaa eroa, eikä miehenikään ole huomannut. Virtsa ei karkaillut missään vaiheessa, ei raskaana ollessa eikä synnytyksen jälkeen. Nyt odotan innolla jo uutta synnytystä!

Onnea ihanasta lapsesta teidän perheellenne, mutta minua hiukan ärsyttää yleinen altiesynnytyksellä peloittelu. Se on kuitenkin huomattavasti turvallisempaa kuin sektio ja kaikin puolin ihana kokemus Jollakin tavalla ne lapset on kuitenkin tähän maailmaan saatettava..

 

[...]

[QUOTE="vieras";23061960]No minä taas hankin itselleni sektion ja paikat on myös kunnossa [/QUOTE]

Niin sinulle kuin aloittajalle; teidän elämän täytyy kyllä olla melkoisen köyhää...
Jotenkin veikkaan, että kireinkään pi**u ei riitä korvaamaan tuota älyn puutetta.

 

[Kinuski]

Ensinnäkin ihan faktana, että ei se värkki siitä synnytyksestä löysäksi jää, vaan kun kannat sitä lasta vatsassasi, niin paikat pehmenee jo siitä. Ja jumppaamallahan ne saa kuntoon.

Mulle on tullut molempien raskauksien myötä arpia ja liikakiloja, eikä mun kroppa enää ole samanlainen kuin ennen lapsia. Mutta se on täysin toissijainen asia verrattuna siihen, että mä olen saanut tuntea ne pienet potkut vatsassani, sekä sen henkisen yhteyden siihen syntymättömään vauvaan. Vaikka mä en mitenkään ole nauttinut raskaana olosta, niin silti en vaihtais sitä tunnetta mihinkään timmiin kroppaan. Raskausaika myös kasvattaa henkisesti, oppii arvostamaan vähän eri asioita. Valitettavaa ap:lle että hän ei ole sitä saanut kokea, ja sen kyllä huomaa tekstistä.
Meillä on edelleen loistava seksielämä, ja mun mies haluaa mua ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Ehkä ne miehetkin kasvaa henkisesti kun saa biologisen lapsen, ja osaa arvostaa sitä naistaan muunkin kuin ulkonäön perusteella.