Biolapsi+adolapsi

Heippa,

onko palstalla sellaisia, joilla on sekä bio- että adolapsi? Jo saapunut tai odotuksessa.

Eroavatko tunteet eri lasten kohdalla? Pystyykö adolasta kohtaan tuntemaan samanlaista ehdotonta rakkautta kuin biolapseen? Se rakkaus, joka kestää kiukut, sairaudet, vihapuuskat ja ihan kaiken, pystyykö sellaista tuntemaan adolasta kohtaan, jota ei ole kasvattanut sisällään ja hoitanut päivästä yksi?

Miten pitää tasa-arvo ja tasapaino lasten kohtelussa, tuleeko adolapsi aina epäilemään, että biolasta rakastetaan enemmän tai eri tavalla?

Entä milloin se rakkaus syttyy, heti, kun lapsen näkee vai vähitellen?
 
Kiitos li55 tuosta linkistä, jotenkin mennyt ihan ohi tuo, täytyy lukea paremmalla ajalla läpi :)

Maanmainio, meillä siis vasta odotusvaiheessa adolapsi, mutta en ole missään vaiheessa epäillyt etteikö rakkaus olisi yhtä ehdotonta. Ainakin oma rakkaus biolapseenkin kasvoi vähitellen, en kokenut suurta tajunnanräjäyttävää rakkautta heti ensisilmäyksellä enkä odota sitä adoptiolapsen kohdallakaan. Tämä odotusaikakin on ollut monella tapaa positiivisempi kokemus kuin biolapsen kohdalla joten uskon olevani paremmissa voimissa sekä henkisesti että fyysisesti kohdatessani adoptiolapsen ja uskon tästä olevan hyötyä suhteen rakentamisessa. Adoptiolapsen kohdalla varmasti tulee miettimään tarkemmin kaikkea mitä tekee, ja miten toimii missäkin tilanteessa, koska adoptiotausta täytyy pitää mielessä, toisin kuin biolapsen kohdalla voi ajatella helpommin että "kyllä se pärjää". Mutta kyllä tämä "raskausaika" on ollu ihan yhtä intensiivinen ja todellinen kuin biologinen raskauskin ja vähintään yhtä odotettu tulee adoptiolapsi olemaan, täytyy vaan muistaa ettei odota lapselta liikaa heti alussa vaan antaa aikaa sille että meistä vähitellen muodostuu uusi oikea perhe.
 
Kiitos kovasti linkistä, tutustun ehdottomasti tuohon graduun! :)

Trallallaa, ihana suhtautuminen asiaan sinulla :)
Minulla taas on ollut tuollainen syöksyrakastuminen, tunteet olivat syviä jo raskausaikana ja syntymän hetkellä minut pyyhälsi yli huima rakkauden tunne, joka tietenkin on vain jatkunut ja syventynyt vuosien myötä. Siksi ehkä sellainen asteittainen rakastuminen onkin minulle niin erilainen ajatus. Mutta sillähän ei tietenkään ole väliä, missä vaiheessa ihmistä alkaa rakastaa, kunhan alkaa.
 
Minun kokemukseni mukaan nuo asiat eivät riipu siitä, mitä kautta lapsi on perheeseen tullut. En minä edes muista tavallisessa arjessa, että yksi on tullut mahastani ja muut maailmalta. :)

Ihan samalla tavalla rakastan ja siedän. Ainut ero on se, että sitä yhtä, joka ei osaa ottaa rakkautta vastaan, on vaikeampi rakastaa kuin muita. Rakastan kyllä, vaikka lapsi yrittääkin kaikkensa tehdäkseen sen mahdottomaksi.

Yhtään lastani en ole rakastanut ensinäkemältä. Jokaiseen rakkaus on syttynyt vähitellen.
 

Yhteistyössä