avioparista vain toinen kummiksi

Haluaisin pyytää yhden ystäväni lapseni kummiksi mutten hänen miestään. Pidän miehestä, mutta hän on sekoillut huumeiden kanssa ja vähän muutenkin eikä mielestäni sopiva kummiksi. Pari on naimisissa ja olleet yhdessä noin neljä vuotta.

Mietin miten ystäväni suhtautuu asiaan, että pyydän vain hänet. Yhden toisen ystäväni miehen taas pyysin kummiksi myös samoin veljeni tyttöystävän (eivät kummatkaan naimisissa).

Ajattelin että jos hän kysyy jotain etteikö hänen miestä, että perustelisin jotenkin kummien määrällä tai jotain.. Vai onko parempi jättää koko ystävä pyytämättä kummiksi..? Mielipiteitä kaipaisin..

 

No kyllä minua loukkasi, kun miestä pyydettiin ja minua ei. Useita vuosia oltiin kuitenkin oltu yhdessä.

 

Mn mielestä kummallista ettei molempia pyydetä ja loukkaantuisin kyllä omalla kohdalla. Sun tapauksessa kyllä sinänsä ymmärrettävää mutta varaudu siihen että voivat laoukkaantua.

 

En usko, että siitä olisi mitään haittaa, vaikka yksi kummi olisikin ei niin täydellinen. Oikeastaan se voisi miehelle olla kunniajuttu ja jotenkin kiva symbolinen ele, josta ei ainakaan haittaa olisi.

 

mun mielestä on ihan OK jos pyydetään vain toista, me ei olla pyydetty pariskuntia eikä itse olla samoille lapsille kummeina eikä kukaan ainakaan myönnä olevansa loukkaantunut

 

Olisi loukkaus, jos veljen tyttöystäväkin kelpaa.

 

En ole loukkantunut. Miksi ihmeessä pitäisi??

 

Miksi puhua paskaa?

Jos tämä nainen on niin läheinen kanssasi että voisit pyytää häntä kummiksi, hänen kanssaan voinee puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Eli miksi et kerro ihan suoraan miksi olit ajatellut häntä, muttet hänen miestään kummiksi.

 

Me on pyydetty vain toinen yhdesti ja toisaalta on pyydetty avioparia ja vain toinen on suostunut kummiksi. Mutta sun tapauksessa en pyytäisi tuota kaveriakaan, jos miehellä huumetaustaa en sitoisi lasta edes miehen puolisoon "kummisuhteella".
Ja on siis kokemusta sekä narkkareista et entisistä sellaisista eikä sinällään mitään noita ihmisiä vastaan, maailma on vaan opettanut.

 

Musta taas on vähän outoa, jos automaattisesti pyydetään molemmat kummeiksi. Ihmisillä noi suhteet vaihtuu, kyllä mä siitä suhteesta ennemmin pyydän sen osapuolen kummiks, johon on läheisemmät välit. Eri asia tietysti jos molemmat on tosi hyviä tuttuja. Mutta noin lähtökohtaisesti ei tulis mieleenkään pyytää kenenkään oman tyttökaverin miestä tai poikaystävää lapselle kummiks, kun en niitten nimiäkään aina oikein muista.

 

Ihmisiä on monenlaisia. Minä en loukkaantunut ainakaan kun miestäni pyydettiin miehen siskon lapsen kummiksi ja minua ei . Olimme silloin olleet yhdessä 13 vuotta.

 

Ei kuulu oikein hyviin käytöstapoihin pyytää vain toista avioparista kummiksi.

 

Musta taas on vähän outoa, jos automaattisesti pyydetään molemmat kummeiksi. Ihmisillä noi suhteet vaihtuu, kyllä mä siitä suhteesta ennemmin pyydän sen osapuolen kummiks, johon on läheisemmät välit. Eri asia tietysti jos molemmat on tosi hyviä tuttuja. Mutta noin lähtökohtaisesti ei tulis mieleenkään pyytää kenenkään oman tyttökaverin miestä tai poikaystävää lapselle kummiks, kun en niitten nimiäkään aina oikein muista.

Mä en pyytänyt pariskuntia kummeiksi, vaikka osa lasteni kummeista tuolloin olikin parisuhteessa. Ihan vaan siksi, että etukäteen ei voi tietää, katoaako eron jälkeen kummi lapsen elämästä vai ei. Valitsin siis lasteni kummeiksi ne, joiden arvelin pysyvän lasteni elämässä mukana, vaikka kummi eroaisikin. Läheltä olen seurannut, että moni kummi ei pysty olemaan saman katon alla exänsä kanssa edes kummilapsen juhlissa ja jotkut eivät halua olla exänsä suvun kanssa yhtään missään tekemisissä enää eron jälkeen.

 

Jos tiedossasi on huumesekoilua, jätä pois koko pari.

 

....eikä myöskään voi tietää, katoaako itse kummi lapsen elämästä. Mielestäni osoittaa pyytäjän typeryyden, jos pyytää avioparista vain toista kummiksi. Ja varsinkin jos syynä on pelko pariskunnan erosta. Eihän elämää voi etukäteen tietää. Mutta kukin tyylillään

 

Minä en tajua miksi pariskunnasta pitää pyytää kummiksi molemmat. En itse ainakaan haluaisi kummipyyntöä vain sen takia että etiketti tai tavat niin vaativat.

 

Meillä mieheni on serkkunsa lapsen kummi, minua ei pyydetty, lapsella taisi olla kaikkiaan viisi kummia. Toisella lapsistamme on kummina miehen hyvä ystävä, mutta vaimoa emme pyytäneet. Nyt vastaavasti miehestäni tulee kyseisen perheen toisen lapsen kummi, minusta ei. Enkä näe näissä missään mitään outoa tai loukkaavaa. Ihmiset ovat kuitenkin avioliitossakin yksilöitä, eikä toistensa jatkeita, eikö?

 

Meillä ei ole pyydetty pariskunnan kumpaakin osapuolta, vain se jota olemme ajatelleetkin, eli on läheinen ystävä tai sukulainen. En tahtoisi kummia sillä perusteella että on vain ystävämme puoliso. Yksi vain pahastui kun ei pyydetty, mutta se siitä.

 

meillä on pyydetty vain miestä kummiksi vaikka ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta, mies siis mieheni ystävä ja nainen ei sopinut kummiksi koska olli muita läheisempiä. joten tuskinpa tuossa mitään ongelmaa on. tosin toisen kohdalla pyydettiin myös miehen kaveria mutta ei emäntää ja tämä akka sitten itki kännissä miten olisi halunnut kummiksi. mutta ei oo mun ongelma. en halua kummia jonka kaikki omat laspet on huostaan otettu.

 

Meidän suvussa ei ole pariskunnittain pyydetty kummiksi. Miehenikin on sukulaisperheen vanhimman lapsen kummi ja minä heidän nuorimman lapsen kummi. Eikä meidän omalla lapsellakaan ole kummeina pariskuntia.

 

Itse pyysin nuoremman kummiksi serkkuani, mutta en hänen miestään, kun en tätä miestä edes tuntenut ja nyt ovatkin jo eronneet, joten hyvä etten edes pyytänyt vuosi sitten.
Myöskään kuopuksen sylikummin miestä en pyytänyt kummiksi, koska hän on jo esikoisen kummi. Silloin kun esikoinen kastettiin, eivät olleet naimisissa, vaan menivät reilu vuosi sitten naimisiin, samana vuonna kun tuo kuopus syntyi.

Niin ja esikoisen kummeista mun kaveri on vain kummi, ei hänen miehensä, kun en tätä miestä edes tunne, pari kertaa olen vaan nähnyt, joten siksi pyysin vain kaveriani.

 

Haluaisin pyytää yhden ystäväni lapseni kummiksi mutten hänen miestään. Pidän miehestä, mutta hän on sekoillut huumeiden kanssa ja vähän muutenkin eikä mielestäni sopiva kummiksi. Pari on naimisissa ja olleet yhdessä noin neljä vuotta.

Mietin miten ystäväni suhtautuu asiaan, että pyydän vain hänet. Yhden toisen ystäväni miehen taas pyysin kummiksi myös samoin veljeni tyttöystävän (eivät kummatkaan naimisissa).

Ajattelin että jos hän kysyy jotain etteikö hänen miestä, että perustelisin jotenkin kummien määrällä tai jotain.. Vai onko parempi jättää koko ystävä pyytämättä kummiksi..? Mielipiteitä kaipaisin..

Tottakai voit pyytää vain ystäväsi! Sain viime viikolla kummitytön ja olen 15v ollut mieheni kanssa ja olen siis yksin lapsen kummi. Vaikka mieheni on myös perheen ystäviä

 

Musta kummius on henkilökohtainen tehtävä eikä mikään sellainen, mihin pitää ottaa koko pariskunta huomioon. Meidän tytöllä yksi kummeista meni vähän ennen ristiäisiä naimisiin, mutta pyysimme kummiksi vain tätä toista osapuolta. Mulla on kolme kummilasta eikä mieheni ole yhdenkään heistä kummi. Ensimmäinen kummilapsi tuli, kun ei oltu vielä naimisissa eikä edes asuttu yhdessä. Seuraavan kohdalla oltiin naimisissa ja yhdessäkin oltiin oltu yli 15 vuotta, mutta mieheni kieltäytyi kummiudesta todeten, että se ei ole oikein hänen juttunsa. Kolmannen kohdalla kävi samaten. Mieheni on kyllä yhden lapsen kummi, koska ei siinä kohtaa kehdannut kieltäytyä hommasta. Ja mua taas ei siinä kohtaa pyydetty kummiksi, vaikka kyse oli miehen veljen lapsesta ja oltiin oltu yhdessä myös tuon yli 15 vuotta. Enkä vetänyt siitä herneitä nenään, koska kuten sanoin, se kummius on henkilökohtainen juttu. Ei mikään sellainen, että "miksen mä saa kun toikin sai".

 

Minusta voi kyllä pyytää kummiksi vain toisen puolisoista, mutta ymmärrän jos loukkaantuvat varsinkin kun olet pyyttänyt kaikkien muiden kummien puolisoita. Jos et tosiaan halua tuota miestä, mutta ystäväsi on niin läheinen, että hänet haluat miehestään huolimatta, niin kannattaa keskustella tuon ystävän kanssa.

Meillä sanottiin kummiehdokkaille, että voivat itse kysyä puolisoltaa haluavatko olla kummeja vai ei, tervetulleita ovat. Jotkut eivät välitä olla kummeja varsinkaan jos on vähän oudompi lapsi (emme tunne kaikkien kavereiden puolisoita hirveän hyvin) niin annoin tuolla tavalla "pakoreitin". Ei minua niin ahdista se, jos joku kummi putoaa matkasta, kyllä lapsilla riittää läheisiä.

 

Musta taas on vähän outoa, jos automaattisesti pyydetään molemmat kummeiksi. Ihmisillä noi suhteet vaihtuu, kyllä mä siitä suhteesta ennemmin pyydän sen osapuolen kummiks, johon on läheisemmät välit. Eri asia tietysti jos molemmat on tosi hyviä tuttuja. Mutta noin lähtökohtaisesti ei tulis mieleenkään pyytää kenenkään oman tyttökaverin miestä tai poikaystävää lapselle kummiks, kun en niitten nimiäkään aina oikein muista.

Minusta se on kanssa vähän outoa. Kummius ansaitaan, ja jos hyvän ystävän aviomies on jäänyt minulle vieraaksi tai ei esimerkiksi edusta niitä arvoja mitä toivon kummin edustavan, niin miksi ottaa sellainen ihminen kummiksi?