Avioliitto ja avioehto, velat!

[Help]

Kuinkas kun mulla on ulosotossa velkaa, ja haluttaisiin naimisiin, mutta en halua mieheni joutuvan velkojeni maksumieheksi? Pitääkö tehdä jonkinlainen avioehto, että omaisuus ja velat säilyvät avioliiton myötä kuitenkin kummankin omissa nimissä, jotta toinen ei joudu vastaamaan toisen veloista? Riittääkö ihan kirjallinen sopimus, vai pitääkö se tehdä juristilla tms. ja mitä se maksaa? Siirtyvätkö velat avioliiton myötä yleensäkään yhteiseksi?

 

["vieras"]

ennen avioliittoa tehdyt henkilökohtaiset velat eivät ole yhteisiä

Avioliitossa kuitenkin puolisoilla on elatusvelvollisuus, joten JOS tulisi tilanne että sun rahat ei riitä, et tod.näk saisi sossusta mitään koska mies tienaa. En sano että tilanne tulisi yllärinä tai että hakisit, mutta kunhan totestin (kaikille ei ole selvä juttu)

 

[. ..]

Pitää teettää juristilla ja sitten rekisteröidä maistraattiin. Kustannus joitakin satasia todnäk.

 

[Lokkii]

Henkilökohtaiset velat pysyvät omina myös naimisiin mennessä tai erotessa.

 

["vieras"]

Avioehtoa ei tarvitse teettää juristilla, myös itse tehty kelpaa. Me tehtiin netin mallin mukaan avioehto avioeron varalle. Hyvin kelpasi maistraattiin.

Jos kyseessä on mittava omaisuus, sukutila tai yritys, voi olla viisasta käyttää lakimiehen palveluja. Mutta pakko ei ole.

 

["Alissa"]

[QUOTE="vieras";23978931]Avioehtoa ei tarvitse teettää juristilla, myös itse tehty kelpaa. Me tehtiin netin mallin mukaan avioehto avioeron varalle. Hyvin kelpasi maistraattiin.

Jos kyseessä on mittava omaisuus, sukutila tai yritys, voi olla viisasta käyttää lakimiehen palveluja. Mutta pakko ei ole.[/QUOTE]

Maistraattiin varmasti kelpasikin. Mutta sitten kun aletaan jakamaan tavaroita jne., niin itsetehdyn avioehdon heikot puolet tulevat esiin. Tilanteet saattavat muuttua hyvinkin paljon.

 

["vieras"]

[QUOTE="Alissa";23978970]Maistraattiin varmasti kelpasikin. Mutta sitten kun aletaan jakamaan tavaroita jne., niin itsetehdyn avioehdon heikot puolet tulevat esiin. Tilanteet saattavat muuttua hyvinkin paljon.[/QUOTE]

Mun on ihan pakko sanoa tähän se klassinen lause, joka minua naurattaa häitä suunnittelevien suusta: me ei aiota erota Me olemme olleet yhdessä liki 30 vuotta, mutta naimisissa vasta 5 vee.

Mies perii tulevaisuudessa järvenrantatontin, ja se on miehelle hirmu tärkeä paikka, minulla ei siihen ole tunnesiteitä. Tunnen itseni hyvin, loukattuna olen hyvin kostonhaluinen. Jos mies minut jostain syystä vaihtaa johonkin hempukkaan, en pääse tontille riehumaan ja pilkkomaan muurahaisia puoliksi.

Itse miellän avioehdon omaisuuden turvaksi - mm. perintönä tuleva mökki - enkä tavaroiden. Mikäli vanhemmat tekisivät nykyistä enemmän testamentteja, vähenisi avioehtojenkin tarve.