Avaudun nyt sitten tänne...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pikkubertta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

pikkubertta

Aktiivinen jäsen
13.06.2005
1 903
0
36
Koulukiusaamisesta nimiitäin. Mulla on ikää jo 35v. ja yhä vielä tunnen itseni rumaksi, kömpelöksi ja tyhmäksi - kiitos ala-asteen, yläasteen ja lukionkin. Juuri tuossa iässä lapset ja nuoret ovat armottomia toisilleen, jos vaan mitenkään voitte, keskustelkaa nuorisonne kanssa kiusaamisesta.. Minä voin kertoa että se jättää ikuiset traumat vaikka kyse olikin vain henkisestä puolesta.
Pidän vieläkin itseäni rumana, peiliin katsominen ahdistaa, valokuvien ottaminen on painajaista.... En usko että koskaan tulen hyväksymään itseäni - kiitos siitä luokkatovereilleni.
 
Olen puhunut aiheesta lapsilleni.
Sinun kannattaisi käydä juttelemassa tuosta ammattiauttajan kanssa, jotta saisit vihdoin tuon kuorman pois elämästäsi ja pystyisit nauttimaan paremmin elämästäsi ja itsestäsi :hug:
 
:hug: Ootko jutellu tuosta koskaan kenenkään psykologin tms kanssa? Kuitenkin asia sen verran elämääsi ilmeisesti häiritsee, että voisi tehdä ihan hyvää.
Itsensä hyväksyminen on kuitenkin mun mielestä aika perustavaa laatua oleva edellytys hyvälle elämälle ja ihmisen hyvinvoinnille.
 
:'( kohtalotoveri täälläkin. Mä olen pystynyt onneksi elämään kiusaamisen jättämien kipeiden henkisten traumojen kanssa...tähän asti. Mutta nyt, ollessani 26v. jostain syystä olen alkanut paljon miettimään koulujuttuja ja olen tuntenut itseni hyvin tyytymättömäski itseeni lähiajat. :hug: Halaus kaikille, jotka ovat joutuneet kokemaan vääryyttä, eikä siihen ole puututtu.
 
olin koulukiusattu ulkonäköni takia (kiharat hiukset ja raskas rakenne) koko ala- ja yläasteen... kolmosluokasta asti olen käynyt psykologilla, ehdistus ei ole enää erityisen paha ja pystyn jo välillä itseni hyväksymään, mutta esiintymiset ja valokuvat yms "julkinen oleminen" on aivan hirveää... edelleen terapia jatkuu... ehkä joku kaunispäivä kaikki on hyvin.
 
:hug:

Meillä on keskusteltu ja keskustellaan lasten kanssa kiusaamisesta ja ehdottomasti puututtaisiin asiaan heti, jos sellaista ilmenisi (puolin tai toisin). Jotenkin inhoan yli kaiken KIUSAAMISTA!!! :(

Tsemppiä sinulle ap! :hug: Kamalaa ettei ammattiauttajat ole auttaneet pääsemään tuosta yli... :hug:
 
Kurjaa ettet ole löytänyt apua. Oletko käynyt ihan pitkäkestoisessa terapiassa (siis tarkoitan pidemmän aikaa 1-2 kertaa viikossa tms)?
Toisaalta se, että sinusta tuntuu, että riität lapsellesi, on todella hieno ja iso asia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Kurjaa ettet ole löytänyt apua. Oletko käynyt ihan pitkäkestoisessa terapiassa (siis tarkoitan pidemmän aikaa 1-2 kertaa viikossa tms)?
Toisaalta se, että sinusta tuntuu, että riität lapsellesi, on todella hieno ja iso asia!

Juu, lapsen mielestä äiti on kauniimpi ku prinsessat vaikka sillä onkin isompi maha :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikkubertta:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei kai kiusaaminen susta rumaa tekee? parhaita yksilöitä kiusataan, niitä jotka on liian hölmöjä menemään lampaina itse kiusaamaan muita.

Juu. Mutta kun juuri siksi kiusattiin kun olin ruma, pieni, laiha ym. ym. ym.

ei ne siksi kiusaa. vaan sellaista, joka on liian kiltti, ei itse kiusaa muita.
 
Ja tämä kuva on ollut ehkä täällä ennenkin mutta tässäpä on kuva miusta - ihmisestä josta ei ole mihinkään, kuva otettu siis nyt 35 vuotiaana.... Jos uskotaan 10 - 19 vuotiaita...
http://www.aijaa.com/v.php?i=3650913.jpg
 
Kuulostipa tutulle, miul samansuuntaisia kokemuksia. Se "kieroon kattominen" alkoi jo ala-asteella ku olin ekoja joille tuli muodot..vissiin siitä asti on ryhti ollut huono,lasit ja hammasraudat ei ainakaan oo asiaa auttaneet.. :'(
Peilistä kattoo maailman rumin ihminen, enkä osaa edes kehuja ottaa todesta, vaan epäilen miulle vaan vit*uiltavan. :/

Ja ap; Tuon kuvan perusteella oot tosi nätti!
 

Yhteistyössä