Avauduin tänään neuvolassa ja nyt kaduttaa!

  • Viestiketjun aloittaja "Juudit"
  • Ensimmäinen viesti
"Juudit"
Mulla oli tänään jälkitarkastus neuvolassa ja sinne piti täyttää se mielialakysely... päätin täyttää sen suht totuudenmukaisesti ja ottaa asian mikä mua on vaivannut jo kauan puheeksi..

Epäilen siis, että kärsin jonkinasteisesta ahdistuneisuushäiriöstä. Tätä on jatkinut jo jonkin aikaa, varmaan viitisen vuotta (?) välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Pelkään eniten omaa sairastumista ja jokainen kyhmy/vihlaisu merkitsee aina pahinta. Pelkään myös lasteni puolesta ja välillä ahdistuksen ollessa pahimmillaan nukkumaan meneminen pelotti ja esimerkiksi ahdisti päästää lapsia ja miestä yksin autoilemaan.

Käytin rahaa omalla mittapuulla aika paljon ennen tätä raskautta lääkäreihin, koska mun oli pakko käydä lääkärillä kun pelkäsin sairastuneeni, enkä kehdannut mennä (koska järjellä tiesin että kaikki on varmaan ok) enkä kuitenkaan voinut odottaa oireideni kanssa julkisella puolella.

Mulla on myös jonkinasteisia pakko ajatuksia, pakko esim.tehdä joitain asioita tietyllä tavalla tai jotain pahaa voi tapahtua (tää ei kyllä ole oikeasti niin pahaa kuin kuulostaa, mutta onhan se henkisesti kuluttavaa).

No niin, pitkä juttu tulee siis, mutta tänään tosiaan yritin ekaa kertaa sanoa asiasta ns.ammattilaiselle ja sain kerrottua että välillä pelottaa ja ahdistaa oma terveys ja lasten... ja mua alkoi valtavasti itkettää, mikä hankaloitti asiaa. Täti sitten varovasti kyseli että onko masennusta tms. ja sen kielsin, sitä tää ei oo, olen varma. Pääasiassa pystyn elämään ihan normaalisti, nautin vauvasta ja lapsista ja suunnittelen innoissani elämää ja juttuja eteenpäin ja oon ihan onnellinen.

No, neuvoi sitten soittelemaan psykologille jos yhtään siltä tuntuu.

Mä tiedän että tän 'taudin' oireenkuvaan kuuluu se että suun auki saaminen on hankalaa, toikin tuntui niin kamalalta vaikka en ees oikeastaan avautunut, että olo oli jopa se että parempi velloa tässä kun ajatus psykologille soittamisesta ja puhumisesta saa ahdistumisen päälle.

Mutta se nyt kaduttaa että kun tää ei ollut mun oma täti ja mietin että mitäköhän se nyt kirjoitti papereihin musta/meistä... lukeekohan siellä että äiti on masentuneen oloinen tms.... hoidan lapset ja kodin kuitenkin hyvin eikä tätä 'vikaa' musta edes huomaa koska osaan peittää sen niin hyvin.

Anteeksi tämä valtava vuodatus, mutta jotenkin avautuminen tällein anonyymina nettipalstalle helpottaa jonkun verran.

Ja jos täältä kohtalotovereita löytyisi...?
 
Miksi kaduttaa?

Sulla on ahdistus/masennusoireita. Ei voi olla väärin sanoa siitä asiasta ääneen neuvolassa. Eikä ole väärin jos se teidän papereissa lukee, koska se on totta.

Ehkä sun olo paranee jos otat apua vastaan? :)
 
"vieras"
Kuulostaa hyvin tutulta tuo mitä kuvailet.

Itse otin samantapaisen olotilani puheeksi neuvolassa muutamia vuosia sitten kun kolmas lapseni oli syntynyt. Minua lopulta kuitenkin helpotti se, että sain suuni auki. Kävin psykologillakin muutaman kerran (omasta tahdostani). Jotenkin se ääneen asian sanominen auttoi, itse koen että voin paremmin nykyään.

Mitä sillä on väliä mitä sinun paperissasi lukee? Jos kuitenkin hoidat lapsesi hyvin, niin mitä sinä pelkäät? Ei kukaan ota sinulta lapsiasi vaikka kerrotkin omista heikkouksistasi. Se on oikeastaan vahvuuden merkki että pystyy puhumaan omista vaikeistakin tumnteista ja ajatuksista.

Tsemppiä! Kyllä minä uskon, että neuvolan hoitajat ovat aikaisemminkin kuulleet samanlaisia asioita :)
 
"Juudit"
Miksi kaduttaa?
QUOTE]

Siinä on varmaan se alitajuinen pelko, että mut leimataan huonoksi äidiksi.. Joudutaan valvonnan alaiseksi ja jotain..

Nytkin tää neuvolassa mainitsi perhetyöntekijän että sellaistakin voisi ottaa että tulis kotiin yms. ja mulla alkoi hiki valumaan, tuntui että koko homma lähti paisumaan heti.

Koska tää juttu on vain mun pään sisällä eikä lapset kärsi enkä ole huono äiti..
 
[QUOTE="Juudit";25366739]
Siinä on varmaan se alitajuinen pelko, että mut leimataan huonoksi äidiksi.. Joudutaan valvonnan alaiseksi ja jotain..

Nytkin tää neuvolassa mainitsi perhetyöntekijän että sellaistakin voisi ottaa että tulis kotiin yms. ja mulla alkoi hiki valumaan, tuntui että koko homma lähti paisumaan heti.

Koska tää juttu on vain mun pään sisällä eikä lapset kärsi enkä ole huono äiti..[/QUOTE]

Kyllä pään sisäiset jutut pitää kuntoon hoitaa. Ihan sun itsesi ja myös lastesi takia.

Nyt jaksat hyvin hoitaa kodin ja lapset, mutta jos asiaan ei mitenkään puututa niin ehkä jossain vaiheessa et enää jaksakaan, ja kun tilanne pääsee tarpeeksi pahaksi niin myös toipuminen on käsittääkseni vaikeampaa.

Jos sulla olisi syöpä, ja sulle tarjottaisiin apua, niin ottaisit varmaan avun & hoidon vastaan, eikö? Ei pään sisäiset jutut sen kummallisempia ole, tai sellaisia jotka pitäisi salata.
 
"vieras"
Hei voisko mulla olla ahdistuneisuushäiriö? En ole koskaan kuvitellutkaan, että vois olla. Mutta oireita: pitkään jatkunut unettomuus (herään aamuyöstä enkä enää saa unta, uni on katkonaista), sairauksien pelko itsellä ja muilla läheisillä pelko on lähes päivittäistä, kotityöt ja ulkoilu tuntuu ylivoimaiselta. En ole kyllä yhtään masentunut. Nuorin lapsi on nyt 2v
 
"vieras"
Miksi kaduttaa?
QUOTE]

Siinä on varmaan se alitajuinen pelko, että mut leimataan huonoksi äidiksi.. Joudutaan valvonnan alaiseksi ja jotain..

Nytkin tää neuvolassa mainitsi perhetyöntekijän että sellaistakin voisi ottaa että tulis kotiin yms. ja mulla alkoi hiki valumaan, tuntui että koko homma lähti paisumaan heti.

Koska tää juttu on vain mun pään sisällä eikä lapset kärsi enkä ole huono äiti..
Millaisia sinun mielestäsi ovat ne perheet joissa käy perhetyöntekijä? Onko kyse kuitenkin enemmän sinun omista ennakkoluuloista? Ei se todellakaan tarkoita sitä, että pitää olla psyykkisesti tosi kipeä että saa perhetyöntekijän avukseen. Minä ainakin ottaisin ilomielin vastaan sen avun jos tarjottaisiin.

Joskus ahdistusoireet helpottavat ihan sillä että saa levättyä enemmän. Ja aina ei voi itse objektiivisesti arvioida vaikuttaako omat olotilat lapseen vai ei.
 
Ei mielialahäiriö tai muu mielenterveysongelma susta huonoa äitiä tee ja se on äärettömän hyvä, että siitä neuvolassa kerroit! Sillä voi olla suuri vaikutus sun oloon ja jaksamiseen, sillä ahdistuneisuudella siis ja sitä parempaa huolta susta pidetään, kun se tiedossa on. Ota tarjottavissa oleva apu vastaan, se on lapsenkin kannalta tärkeä juttu. Mitään ne ei neuvolassa tee tai tietoja levittele ilman sun lupaa, salassapitovelvollisuus on terkkarilla. Perhetyöntekijäkin on ihan sun ja perheen jaksamisen takia hyvä juttu jos haluat sen vastaanottaa, katsoo vaikka lasta kun käyt ulkona tai jumpassa tai ihan lepäät tai tekee ruokaa tms. Älä siis huoli!
 
ahdistuneisuushäiriö
Miksi kaduttaa?
QUOTE]

Siinä on varmaan se alitajuinen pelko, että mut leimataan huonoksi äidiksi.. Joudutaan valvonnan alaiseksi ja jotain..

Nytkin tää neuvolassa mainitsi perhetyöntekijän että sellaistakin voisi ottaa että tulis kotiin yms. ja mulla alkoi hiki valumaan, tuntui että koko homma lähti paisumaan heti.

Koska tää juttu on vain mun pään sisällä eikä lapset kärsi enkä ole huono äiti..
Minulla on myös ajoittain tuollaisia ahdistavia ajatuksia, että jotakin pahaa tapahtuu jollekin läheiselle. Tyypillistä on, että tulevat yöllä ja sitten menee koko yö valvoessa, kun ajatukset jäävät jumiin ja miettin kaikki maailman pahuudet samalla kertaa. Ajatukset tulevat kausittain, eikä niillä ole mitään tekemistä masennuksen kanssa. Olen ollut nuoruudessani masentunut ja käynyt sen takia psykologilla ja se on aivan eri asia. Olen onnellinen ihminen, paitsi että silloin tällöin ajatukset jumittuvat liikaa ikäviin asioihin. Aion hakea apua jos tuota alkaa olla liian usein, mutta olen pärjäillyt näin jo vuosia.
 
ahdistuneisuushäiriö
[QUOTE="vieras";25366805]Hei voisko mulla olla ahdistuneisuushäiriö? En ole koskaan kuvitellutkaan, että vois olla. Mutta oireita: pitkään jatkunut unettomuus (herään aamuyöstä enkä enää saa unta, uni on katkonaista), sairauksien pelko itsellä ja muilla läheisillä pelko on lähes päivittäistä, kotityöt ja ulkoilu tuntuu ylivoimaiselta. En ole kyllä yhtään masentunut. Nuorin lapsi on nyt 2v[/QUOTE]

Nimenomaan siltä tuo kuulostaa. Onko sinulla ollut vaikea lapsuus tai muuten vaikeita kokemuksia elämässä? Aamuöinen herääminen yhdistetään kyllä myös masennukseen.
 
"minä"
Mitä odotit, kun asiasta puhuit? Jos halusit vain puhua, niin psykologi voisi olla oikea paikka. Parikin käyntiä voisi avata solmuja niin, että pääsisit asian yli. Jos kaipaat ihan apua arkeen, niin perhetyöntekijä voisi auttaa. Terveydenhoitajan suhtautuminen asiaan oli mielestäni juuri sellainen kuin pitääkin. Jos et mitään apua missään tapauksessa halua mistään, niin miksi edes vaivauduit asiasta puhumaan.
 
"allukka"
Mulla on lapsesta asti ollut ahdistuneisuutta, se on vaivannut aika ajoin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Samanlaisia henkisiä oireita kuin sullakin.

Kuopuksen syntymän jälkeen ahdistuneisuus paheni ihan yhtäkkiä ja paljon. En uskaltanut olla yöllä yksin kotona, päivälläkin teki tiukkaa kun pelotti. Mulla oli ihan omituisia pelkoja joista en kehdannut kellekkään kertoa, kun pelkäsin että mua pidetään ihan hulluna. Viime syksyn aikana olo alkoi helpottua kun palasin töihin. Kyllä mua vieläkin joskus pelottaa jos herään keskellä yötä mutta ei enää niin voimakkaasti kuin silloin aiemmin.

Kaduttaa etten kertonut kellekään silloin kuinka paha mun oli olla. Olisin ehkä aikasemmin päässyt peloistani eroon.

Hyvä että sinä ainakin osittain avauduit olostasi. Se on hyvä alku. Tsemppiä!
 
"Juudit"
[QUOTE="vieras";25366809][QUOTE="Juudit";25366739]

Millaisia sinun mielestäsi ovat ne perheet joissa käy perhetyöntekijä? Onko kyse kuitenkin enemmän sinun omista ennakkoluuloista? QUOTE]

En siis tuomitse perheitä joissa perhetyöntekijä käy, ymmärrän kyllä että esim.masentuneelle äidille tai yksinhuoltajille tai muuten sellaiset jotka kokevat että tarvitsevat apua esim.siivoamiseen tai ulkoiluun sellaista apua järjestetään ja se onkin hyvä.

Mutta me kyllä ulkoillaan päivittäin ja jaksan hoitaa siivoamiset ruuanlaitot yms. Miehen kanssa saadaan tarvittaessa aina järkättyä vapaa-aikaa molemmille, nyt tietty mulla tämä rintaruokittava rajoittaa mutta esim.raskausaikana kävin ystävien kanssa ulkona elokuvissa ja syömässä yms.niin usein kuin huvitti, mies katsoo lapsia ihan mielellään.

Nuo perhetyöntekijät on musta parempi säästää sellaisille jotka sitä itse oikeasti tarvitsee ja haluaa koska tiedän että niissäkin nykyään säästetään eikä kaikki koe saavansa sitä apua tuossa muodossa tarpeeksi nytkään.
 
"Juudit"
[QUOTE="minä";25366928]Mitä odotit, kun asiasta puhuit? QUOTE]

No ehkä mä ajattelin että nyt otan sen ensimmäisen askeleen, koska oon monta kertaa ajatellut, että nyt jos ei esim.viikossa helpota niin soitan terkkaan. ja tätä on jatkunut jo varmaan vuoden verran. Raskausaikana päätin että jos ei sen jälkeen helpota niin sitten yms.

Ja nyt sitten yritin, mutta sitten se olo kun yritti avata suutaan, kun oikeasti alkoi itkettää ja ääni tukahtu ja mä aloin ajattelemaan että mitäköhän se musta nyt ajattelee ja musta tuntui että se ei YMMÄRRÄ. Just sitä että leimaudunko minä yms. Koska mä oon ihan tervejärkinen ihminen ja hoidan lapseni, kotini ja asiani hyvin. En mä tiedä miksi mua alkoi niin ahdistamaan..

ehkä se pitäisi kirjoittaa vaikka paperille jotain jos saisi sinne psykologille mentyä ja antaa se luettavaksi, jos auttaisi? Kun ensin saisi kaiken ns. ulos ja sit alkaisi juttelemaan asioista?
 
"..."
[QUOTE="allukka";25366933]Kuopuksen syntymän jälkeen ahdistuneisuus paheni ihan yhtäkkiä ja paljon. En uskaltanut olla yöllä yksin kotona, päivälläkin teki tiukkaa kun pelotti. Mulla oli ihan omituisia pelkoja joista en kehdannut kellekkään kertoa, kun pelkäsin että mua pidetään ihan hulluna. Viime syksyn aikana olo alkoi helpottua kun palasin töihin. Kyllä mua vieläkin joskus pelottaa jos herään keskellä yötä mutta ei enää niin voimakkaasti kuin silloin aiemmin.

![/QUOTE]

Mikä sinulla auttoi muuten asiassa? Kävitkö esim.juttelemassa jossain?
 

Yhteistyössä