Avauduin anopille eilen facebookissa oikein kunnolla.

[Paha miniä]

Kun tulin tähän sukuun 12 v sitten, meno oli aivan erilaista.Ja oli vielä silloinkin kun saatiin ensimmäinen lapsemme 6 v sitten. Tuettiin toisiamme, autettiin,ja yhdessä ajanviettäminen oli hauskaa. Myös lapsi tykkäsi hirmuisasti mummosta, ja toki anoppi oli mullekin tärkeä. Käytiin mielellään shoppailemassa yhdessä jne..
Tilanne muuttui jossain vaiheessa. Olikohan se siinä vaiheessa, kun anoppi ja appiukko erosivat,ja tarjosivat meille ostettavaksi tätä taloa?
Ja me hölmöt ostettiin,koska tarvitsimme lisää tilaa kasvavalle perheelle. Sen jälkeen alkoi helvetti ihan kaikin tavoin;anoppi ja appiukko käyttivät meidän kotia taistelukenttänään. Anoppi jätti välillä auton jopa tuonne tielle mutkan taakse,ja sieltä tuli kyttäämään puskan taakse mitä appiukko täällä tekee.

Eilen sitten avauduin,koska anoppi vittuili pari viikkoa sitten mulle ihan suoraan. Olen siis painostanut tyhjentämään nopeammin tätä paikkaa,ja pyytänyt appiukkoa muuttamaan pois (appiukko asuu alakerrassa edelleen, muuttaa pois tässä kuussa). Mutta kiirehdin siis appiukon muuttoa että saadaan omaa elämä kuntoon,ja anoppi tästä minua tölväisi.
Eilen kirjoitin pitkän viestin anopille ja kerroin miten helppoa meillä tässä on ollut tämän 2 vuoden aikana. Appiukko sotkee pihaa ja minä siivoan, saunasta lähdetään pois ilman suihkussa käymistä koska ei tule lämmintä vettä (appiukko käyttänyt lämpimän veden) jne...Posti löytyy keskeltä tietä, lista on siis loputon.
Ja ilmoitin myös että avioero oli meilläkin todella lähellä.

Onko se niin ihmeellistä että halutaan jo omaa rauhaa? Vituttaa että anoppi kehtaa syyttää minua tästä asiasta. kaikenlainen tukeminen loppui heidän avioeroonsa, minusta tuntuu että he molemmat tahallaan kiusaavat meitä nyt. Aseet heillä siihen on.
Tämä 2 vuotta on aiheuttanut sen,että en halua olla kummankaan kanssa enää missään tekemisissä. Vihaan tätä taloakin jo, ja toivoin että voitaisi joskus muuttaa tästä pois. Pelkkää helvettiä ollut koko aika tässä.
Jos anoppi jatkaa minun syyttelyäni siitä,että ajan appiukon ahtaalle kun pyydän kiirehtimään muuttoasiassa,katkaisen välit kokonaan!!!!!!!

 

[Katylina]

Miksette appiukon poismuuttaessa myy taloa? Ja miksi ihmeessä ette ostaessanne potkaisseet ukkoa pihalle? Miksi siedätte noin paljon?

 

["aapee"]

Koko suku tässä painostaa, ei tarvitse odottaa enää kun tämä kuukausi.
Elokuussa päästään sitten kotiutumaan,ehkä. Niin paljon tässä on koettu,että ei kiinnosta enää yhtään..

Kaikki muut,minun läheiseni ja meidän ystävät,ymmärtävät miten raskas tällainen tilanne voi olla. Mutta ei anoppi!!! Hän oikein nauttii tästä,kun tietää millaisen ex-miehensä on!! Mulleko anoppi pahaa haluaa vai? Ensinnäkään tämä asia ei olisi hänelle kuulunut yhtään.

Jotain tässä on muuttunut ja paljon,kun anoppi ei pidä yhteyttä enää lapsenlapsiinsakaan. Yhtäkkiä katosi mummon rakkaus....

 

["mä"]

Alunperinkin olisin pitänyt huolen että talo tyhjennetään ennen kuin me muutetaan sinne ja appiukonkin olisi pitänyt muuttaa samalla pois.
Sitä saa mitä tilaa

 

["tii-"]

Voisitteko etsiä jonkun toisen talon? Samalta alueelta, samaa hintaluokkaa... mutta pääsisitte puolueettomalle maaperälle, sillä tuo on varmaan anopin ja appiukon mielestä edelleen "oma talo" vaikka nimi papereissa onkin vaihtunut.

 

["aapee"]

Aika hyvin olen laittanut molemmille luut kurkkuun. Anoppi ei ole käynyt nyt pariin kuukauteen,esim.viime kesänä kävi päivittäin. Sen puolesta muuttaa ei tarvitse,tosin itse en ole tänne tästä syystä edes kotiutunut.Mutta kerkeäähän sitä vielä.
Muutettiin tänne ennen kuin ostettiin talo,kun mulla laskettu aika läheni eikä saatu omaa taloa myytyä.....
Onkohan se nyt niin,että kun itselle menee huonosti,niin toivoo muillekin vain pahaa? Olen parina päivänä nyt miettinyt miten mukavaa meillä oli,saunailtoja jne......kaikki on muuttunut! Tiedän että anopilla on ollut raskasta,erosivat siis toisen naisen takia. Anoppi ´yritti itsemurhaa´(veti siis lääkkeitä sen verran että menee huonoon kuntoon muttei kuitenkaan kuole).

Meidän välit vaan eivät koskaan enää parane.

 

[myötätuntoa]

Kuulostaa hyvin tutulta. Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 14v ja anoppi ja appiukko erosivat 9-10v sitten. Edelleen anoppi kyttää appiukon tekemisiä, soittelee, kyselee ja tiedustelee asiaa meiltä. Meillä se onni, että asutaan 500km päässä, mutta heti kun tietää, että appiukko on tulossa niin alkaa se ihmettely, soittelu. Samoin jos meidän isommat lapset on vaikka vaarin luona, niin heti anopilla alkaa ihmeellinen mustasukkaisuus, mustamaalaus ja appiukon mollaaminen sekä se ihmettely. Ero oli todella riitaisa. Olivat olleet naimisissa yli 30v, mutta hyvin oli mennyt ensimmöiset 2v ja sitten aioliitto ollutkin ihan vaan "kun ei viitsitä erota lasten takia"

Ollaan tehty miehen kanssa se päätös, että ei puhuta appiukon asioista eikä anopin asioista kummallekaan, vaikka kuinka kyselisivät. Anoppi varsinkin yrittää koko ajan tiedustella onko appiukolla uutta naista, varsinkin minulta. En kommentoi ja olen sen hänelle sanonut, sitten siirtyy 7v tenttaamaan, mutta onneksi poika vaihtaa puheenaihetta eikä ota kantaa! Ihan järkyttävää.

Sitten tässä on vielä se, että anopilla ja appiukolla on hirveä tarve päteä meidän lapsille. Eli ilmassa on sellainen kilpavarustelun tunnelma. Kumpi ostaa hienoimmat lelut, että lapset vaan haluaisivat tulla heidän luokse! Ihan järkkyä ja tästä ollaan puhuttu 100 kertaa. Mikään ei mene perille. Onneksi tosiaan asuvat kaukana....valitettavaa tietysti lasten takia.

 

[myötätuntoa]

Meillä anoppi muuttui myös eron myötä hyvin katkeraksi ihmiseksi ja yritti myös lääkkeillä itsemurhaa. Oli myös suljetulla hetken kun sekosi ihan täysin eroprosessin aikana. Nyt on jo parantunut kyllä huomattavasti ja alkaa olla jo paremmassa kunnossa, mutta on tuo katkeruus jäänyt.

Oma äitini muuttui täysin kun isäni kuoli. Siis todella muuttui. Ihanasta ihmisestä tuli melko kylmä ja hyvin itsekäs. Isän kuolemasta tulee 8v. Oltiin äidin kanssa hyvin läheisiä, mutta nyt tilanne aivan toinen Niin ne ihmiset muuttuu!

 

["öö"]

Minusta kuulostaa että anopilla on ongelmia, mutta sellaisia että tarvitsisi apua ja tukea eikä pelkästään avautumista. Jos kerta muutos entisestä mukavasta anopista on noin hurja avioeron jälkeen, niin ei tartte olla päteväkään matemaatikko että osaa laskea yhteen 1+1. Jos et sinä tai miehesi pysty enää anopin kanssa keskustelemaan rakentavasti niin koittakaa joku muu läheinen saada kiinnostumaan hänen voinnistaan.

Tottakai anoppi on varmasti katkera ja surullinen erosta, etenkin jos se on tapahtunut toisen naisen takia. Vikatikki oli ehdottomasti se, että muutitte taloon appiukon siinä vielä majailessa. Minusta tämä kuvio selittää paljon anopin käytöstä. Nyt kissat ja muut elukat pöydälle, suoraa puhetta ja ennen kaikkea vähän apua sille anopille.

 

[heos]

meillä ei ollut mitään ongelmia anopin kanssa niin kauan kun asuimme muualla. Sitten menimme ostamaan anopin kodin, ja välit katkesivat pian. Ei olla nähty monta kertaa viimeisien vuosien aikana. Se on aika tyypillistä, niihin talojuttuihin liittyy niin paljon tunteita kuitenkin.