auttakaapa viisaat, huudatusuniasiaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja emppu75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

emppu75

Aktiivinen jäsen
18.09.2010
1 926
0
36
hyvällä ystävälläni on 2-vuotias, poika, suhteellisen terve jässikkä, kuusiviikkoisesta eteenpäin nukutettu vuoteeseen yksin pullon kanssa, siis pulo suuhun ja tuettu esim pienellä pyyhkeellä tms...
Tässä syksyllä oltiin sitten tilanteessa, että poika sai sänkyyn vietäessä 300ml maitopullon syötäväksi, toisen pullon sängyn nurkkaan varalle ja yhden sai vielä aamuyöstä huutamalla, äidin tuomana. Tilannetta mietin paljon mielessäni, sänky oli tietenkin pissassa joka aamu, kaikki koneeseen ja kuivausrumpuun, siinä ei mitään ongelmaa, vaippoja kuluu.
Ja nyt tähän väliin painotan, että kyse ON hyvästä, ellei parhaasta ystävästä, jonka luvalla voin asiasta puhua, ei välitä siis nettikeskusteluista tms, ei ole jaksanut, viitsinyt vieroittaa poikaa pullosta, asiasta paljonkin juteltu hänen kanssaan.
Ystäväni meni naimisiin hiljattain, häämatkan aikana ystäväni äiti vieroitti pojan viikossa yöpullosta AIVAN hirveän huudon saattelemana, mutta onnistuen.
Nyt kotona tilanne on tämä, että ennen sekunnissa maitopullo suussa nukahtanut poika HUUTAA suoraa huutoa tunnin, kaksi, ellei äiti istu huoneessa vieressä, pimeässä. Mitään lukemista, silittelyä, laulua tms ei kuulemma tarvita, vaan pitäisi siis olla lähellä. Ja tätä ystäväni ei halua, jaksa, huvita tehdä, vaan lapsi huutaa pimeässä, parin tunnin hudon jälkeen sammahtaa tms.
Ja kyllä, keskustelimme asiasta, pitkään, häntä ei huvita istua pimeässä, kun ei häntä siellä mihinkään "tarvita".
On olemassa kaikenlaisia unikouluja ja niistä tällä palstalla, itsekin osallistuen, käydään kiivasta keskustelua. SIIS: mitä tehdä, miten toimia, tässä tilanteessa?? Itselläni paha olo asiasta.... puhuin lyhyesti tassuttelusta, pistäytymis yms sössönsöömenetelmistä, mitä näitä nyt onkaan, tilanne on hankala, toivon, että joku jaksoi lukea ja pohtia kanssani asiaa...
Oma vesseli, kuten joku ehkä muistaa, on refluksilapsi, nyt 8kk ja tassutellen mennään, että edes joitakin tunteja saataisiin lapselle rauhallista unta, kipuilee edelleen öisin...
 
Hmmm...sanoisin ystävälleni että nyt on vaan jaksettava, oltava
vieressä kunnes nukahtaa, ei mitään huudattamista! Se ei vie kauan
aikaa hänen elämästään ja lapsikin voi nukahtaa turvallisin mielin :)
 
Huudatusunikoulut ja huutaen uneen eivät saa kannatustani. Kuin ei myöskään tuo, että vauvalle (ja vieläpä pienen pienelle) annettu tuttipullo yksin syötäväksi. Ei hyvänen aika, kauhistelen suoraan sanottuna. Kauhistelen jo kiintymyssuhteen kannalta, saatika sen vuoksi mitä siinä voi tapahtua.

Miksi ystäväsi ei jaksa pötkötellä lapsensa vieressä? Onko hän uupunut / masentunut? Hän ilmeisesti jaksaa kuunella sydäntäsärkevää itkua joka ikinen ilta? Entä jos joku ilta mitta tulee täyteen, eikä sitä loputonta ja toistuvaa itkua jaksakaan kuunnella? Missä perheen isä / ystäväsi puoliso on? Onko ystävälläsi tukiverkostoa?

Auttaisiko tai ylipäätään jaksaisiko ystäväsi ottaa tutut rutiinit käyttöön, jotka toistuisivat joka ilta luoden turvallisuuden tunnetta lapseen ja sitä kautta unen tulo olisi rauhallisempaa? Esim. iltapalan ja -pesujen jälkeen iltasatu ja sitä kautta rauhoittuminen pikkuhiljaa itsekseen nukahtamiseen.
 
melkolailla on tutut rutiinit, on sen tyylinen ihminen luonteeltaan, että välillä hieman ihmettelen, mutten ystävyyttä vielä tällaisten erimielisyyksien takia katkaise, tai siis lähinnä eri käsitykset asioista, miten hoidamme omia lapsiamme...
tuntui vain niin pahalta ja halusin tuoda asian esiin täällä, koska hän tosiaan ei välitä siitä, mitä nyt tässä kertoilen netissä, vaikea lyhyesti luonnehtia.... "mukavuudenhaluinen" jotenkin ihmeellisellä tavalla, koska haluaa kolmannen lapsen mahdollisimman pian, vaikka jaksaminen edellistenkin kanssa kortilla ja autan kyllä, miten itse pystyn.... ja nyt en puhu pahalla, jos joku ääliö innostuu solvaamaan, vaan huolestuneena asiasta........... ääh, vaikeita asioita???
 
hieman huonosti apuja saatavilla, tosin jotain kertoo sekin, että mummo pojan pullosta vieroitti.... ääh, en tiedä, juteltiin asiasta toissailtana ja "kun mitä minä siellä pimeässä istun, kun ei minua siellä tarvita" yritin vinkata sitä tuoli hieman kauemmaksi ilta illalta ja sitten vähitellen ulos huoneesta, mutta...
 
Siis huutaako lapsi jos äiti istuu vieressä pimeässä? Jos ei,niin MITEN NIIN EI TARVITA???? Pieni lapsi huutaa hätää,ei halua olla yksin. Jos rauhoittuu äidin läsnäoloon,niin miten voi äidin olla niin vaikea olla lapsensa lähellä?? Eri asia sitten jos huutaa oli äiti siellä tai ei. Mitenköhän saisit ystäväsi kalloon taottua että PIENI LAPSI TARVITSEE ÄIDIN LÄHEISYYTTÄ NUKAHTAMISEEN. Jos äiti on siellä huoneessa kunnes lapsi nukahtaa,niin uskon että hyvinkin nopeasti nukahtaminen nopeutuu kun lapsella on turvallinen olo..
 
  • Tykkää
Reactions: emppu75
Jos on ennen pullolla nukahtanut niin ehkä olisi pitänyt vierottaa pikkuhiljaa. Meillä vieroitettiin pullosta vähän alle 2vuotiaana. Maitoa ei tosin koskaan annettu kuin max. 2dl. Pikkuhiljaa maitomäärää vähennettiin ja vähennettiin kunnes annettiin alle puoli desiä vettä. Lopulta lapsi hylki sen pullon itse ja keksi toisen tavan nukahtaa ilman huutoa. Tuttia söi silloin ja sen jälkeenkin ja siitä vieroitettiin leikkelemällä tuttia lyhyemmäksi kunnes lapsi vei sen itse roskiin.
 
  • Tykkää
Reactions: emppu75
[QUOTE="vieras";24727494]Siis huutaako lapsi jos äiti istuu vieressä pimeässä? Jos ei,niin MITEN NIIN EI TARVITA???? Pieni lapsi huutaa hätää,ei halua olla yksin. Jos rauhoittuu äidin läsnäoloon,niin miten voi äidin olla niin vaikea olla lapsensa lähellä?? Eri asia sitten jos huutaa oli äiti siellä tai ei. Mitenköhän saisit ystäväsi kalloon taottua että PIENI LAPSI TARVITSEE ÄIDIN LÄHEISYYTTÄ NUKAHTAMISEEN. Jos äiti on siellä huoneessa kunnes lapsi nukahtaa,niin uskon että hyvinkin nopeasti nukahtaminen nopeutuu kun lapsella on turvallinen olo..[/QUOTE]
sepä se!!! yrittänyt olen, otan kai järeät keinot käyttöön ;)
 
Hmm hmm, onpa haastava tilanne. Ystäväsi toiminta on kyllä minusta haitallista lapsen kehitykselle. Miksi hän haluaa kolmannen lapsen, jos näille olemassaolevillekaan ei riitä voimat? Suoraan sanoen säälin lasta kovasti, mahtaa hänellä olla paha olla. Pieni lapsi pimeässä huutamassa pari tuntia yksin, turvaa ja läheisyyttähän hän siellä huutaa.

Sinuna etsisin ehkä faktatietoa kiintymyssuhteesta hänelle, kertoisin mielipiteeni napakasti ja näyttäisin tueksi faktoja, ja sanoisin suoraan etten hyväksy hänen toimintaansa. Sitten jos muutosta ei tapahdu, niin osoittaisin toiminnallani että en tosiaankaan hyväksy hänen tapaansa hoitaa asiaa. Ehkä jopa vähentäisin tilapäisesti yhdessäoloa, jos en muuta keksisi ja sanoisin rehellisesti syyksi etten voi hyväksyä tuollaista huudattamista. Miten hän päivisaikaan kohtelee lasta, antaako hellyyttä ja rakastaa?

Pahoittelen, ei ollut kovin viisaita ajatuksia enää tässä vaiheessa iltaa... :(
 
Se on niin pieni osa elämästä ko napero on pikkunen ja tarvii sitä läheisyyttä nukkumisseen että kyllä pitäis nyt vaan jaksaa. Vähän hutasemalla luin mutta alottaa siitä että on niin kauan että toinen nukkuu, sitte lyhentää aikaa, lopulta käyvä vaan taputtelemassa unen nurkkaan kiinni ja nii eespäin... : /

Ärsyttää että joku vanhempi aattellee ettei lapsi hällä mittään tehe, valvo tai nukku. Perkele.... :snotty:
Ei minusta vaan voi oottaa että se lapsi oppii kaikki itekseen, oppiihan se ehkä mut kyllä vanhemmaksi alkaneella pitäs olla sen verran uhrautumiskykyä että jää se joku viikkosarja näkemättä ko tököttää istumassa lapsen vieressä.... Se lapsi on lapsi vaan kerran, sarjat pyörii telkkarissa vuosikausia uusintoina. Eikä oikein muutakkaan oo elämässä mitä ei vois myöhemminki tehä vaikka hetken uhrais sille lapsen turvalliselle nukahtamiselle...
 
Se on niin pieni osa elämästä ko napero on pikkunen ja tarvii sitä läheisyyttä nukkumisseen että kyllä pitäis nyt vaan jaksaa. Vähän hutasemalla luin mutta alottaa siitä että on niin kauan että toinen nukkuu, sitte lyhentää aikaa, lopulta käyvä vaan taputtelemassa unen nurkkaan kiinni ja nii eespäin... : /

Ärsyttää että joku vanhempi aattellee ettei lapsi hällä mittään tehe, valvo tai nukku. Perkele.... :snotty:
Ei minusta vaan voi oottaa että se lapsi oppii kaikki itekseen, oppiihan se ehkä mut kyllä vanhemmaksi alkaneella pitäs olla sen verran uhrautumiskykyä että jää se joku viikkosarja näkemättä ko tököttää istumassa lapsen vieressä.... Se lapsi on lapsi vaan kerran, sarjat pyörii telkkarissa vuosikausia uusintoina. Eikä oikein muutakkaan oo elämässä mitä ei vois myöhemminki tehä vaikka hetken uhrais sille lapsen turvalliselle nukahtamiselle...

Peesailen niin sinua. On pienen pieni aika elämästä kun lapsi on ihan pieni ja tarvitseva, ja kuitenkin vanhemmat itse väenvängällä ne lapset "tekevät" (lukuunottamatta pientä osaa ääritapauksia)... ja sitten ei jakseta nähdä sitä vaivaa, että lapsi saisi turvallisissa oloissa kasvaa ne ekat vuodet. Sääli.
 

Yhteistyössä