Elikkäs ukkoni ei tahdo minua laisinkaan, varmaankin mennyt noin vuoden verran näin...
Olemme molemmat parikymppisiä työssäkäyviä ihmisiä joilla ei pitäisi olla ihan liikaa stressiäkään. En pysty käsittämään mikä tässä on niin vialla että suhteessamme on hyvällä lykyllä seksiä/vähän intiimimpää läheisyyttä n kerran kahdessa viikossa.
Olen yrittänyt paljon: jakanut fantasioitani, yrittänyt antaa olla, käskeä, ottaa ohjat omiin käsiini, kiristää, itkeä, vongata, saada lekurille puhumaan, ollut alasti/vähäpukeisena, sheivaillut, ollut sheivailematta... olla lähellä, olla kaukana, olla hellä, olla raju.. nimeä niin olen kyllä yrittänyt...
Tiedän että olen haluttava ja jopa ihan sievä, mutta toisaalta itsetuntoni ja arvostukseni menee kun jatkuvasti tulen käännytetyksi kyljeltä.. Puhetta saan sen verran välillemme että saan kuulla joka kerta erilaisen vihaisen puuskahduksen, mieskin itse sen myöntää: tekosyitä...
Ennen ei ollut näin, meillä oli ensimmäisen vuoden ajan hyvä ja vilkas seksielämä jossa kokeiltiin ja tutkittiin ja oltiin lähekkäin. Jossain vaiheessa se muuttui, mutta silloin mies teki rankkaa työtä joten luulin sen johtuvan siitä. Nyt pari vuotta myöhemmin tilanne on helpompi: hän tulee aina valmiiseen kotiin, pöytään ja rakastavan naisen luokse (minun logiikallani hänelle ei tule silloin stressiä ja jää aikaa vain oleiluun) mutta kun katsahdankin häneen, niin hän sulkeutuu. ei puhu, ei koske tai sitten "nukahtaa"
Koska HÄN on minulle muuten se oikea, enkä oikeastaan halua hänen ihmisenä muuttuvan, vaan jos voisi olla edes kerran pari viikkoon jotain fyysistä niin olisin tyytyväinen.. Puhuin asiasta kerran yhden tuttavan kanssa ja sain kuulla että olisin täydellinen tyttöystävä, joten se että oma mies ei halua saa minut todella surulliseksi...
Haluaisin tuntea oloni halutuksi. Mitä teen, millä korjaan!
Olemme molemmat parikymppisiä työssäkäyviä ihmisiä joilla ei pitäisi olla ihan liikaa stressiäkään. En pysty käsittämään mikä tässä on niin vialla että suhteessamme on hyvällä lykyllä seksiä/vähän intiimimpää läheisyyttä n kerran kahdessa viikossa.
Olen yrittänyt paljon: jakanut fantasioitani, yrittänyt antaa olla, käskeä, ottaa ohjat omiin käsiini, kiristää, itkeä, vongata, saada lekurille puhumaan, ollut alasti/vähäpukeisena, sheivaillut, ollut sheivailematta... olla lähellä, olla kaukana, olla hellä, olla raju.. nimeä niin olen kyllä yrittänyt...
Tiedän että olen haluttava ja jopa ihan sievä, mutta toisaalta itsetuntoni ja arvostukseni menee kun jatkuvasti tulen käännytetyksi kyljeltä.. Puhetta saan sen verran välillemme että saan kuulla joka kerta erilaisen vihaisen puuskahduksen, mieskin itse sen myöntää: tekosyitä...
Ennen ei ollut näin, meillä oli ensimmäisen vuoden ajan hyvä ja vilkas seksielämä jossa kokeiltiin ja tutkittiin ja oltiin lähekkäin. Jossain vaiheessa se muuttui, mutta silloin mies teki rankkaa työtä joten luulin sen johtuvan siitä. Nyt pari vuotta myöhemmin tilanne on helpompi: hän tulee aina valmiiseen kotiin, pöytään ja rakastavan naisen luokse (minun logiikallani hänelle ei tule silloin stressiä ja jää aikaa vain oleiluun) mutta kun katsahdankin häneen, niin hän sulkeutuu. ei puhu, ei koske tai sitten "nukahtaa"
Koska HÄN on minulle muuten se oikea, enkä oikeastaan halua hänen ihmisenä muuttuvan, vaan jos voisi olla edes kerran pari viikkoon jotain fyysistä niin olisin tyytyväinen.. Puhuin asiasta kerran yhden tuttavan kanssa ja sain kuulla että olisin täydellinen tyttöystävä, joten se että oma mies ei halua saa minut todella surulliseksi...
Haluaisin tuntea oloni halutuksi. Mitä teen, millä korjaan!