auttakaa vai eikö enää voi...

Mies jäin siis kiinni pitkästä salasuhteesta, Samaan aikaan rakensimme uutta taloa. HUomasin että kaikki muuttui viiläksi ja en uskaltaut lähestyä. Talvilomalla kaikki tuli ilmi itkun kassa. Syitä: viileää, liia vähän seksiä ja lähesyyttä. Olen lähesiriippuvainen hänestä ja halutaa eri asioita. Osittai halutaankin. Minä haluaisin sen vapaa-ajan jota on yhdessä tehdä koko ajan jotain yhdessä. Esim, laitta uuden talon pihaa. Nyt tuo suhe tuo jotain mitä hän haluaa. Ehtona yhteiselle olemiselle on se että minun pitää muuttua itsenäisemmäksi eikä elää hänen kauttaan. Onhan se normaalia odottaa miestää reissuista kotiin! Nyt hän haluaa minun tekvän asioita yksin yksilönä. Sanoin että se onnisuu jos hän tukee ja haluaa jatlkaa. selkeästi ei sano että haluaa jatkaa.
On lopettanut uude suhteen mutta saoin aamulla ettei tiedä mitä tapahtuu. Meilä on 1kk yhteinen aika sovittu asuttavan tässä. Menemme pariterapiaan miutta saadaanko apiua...en tiedä ja pelkään avioeroa suunnattomasti. Se rikkoo minut täysin. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa ettei mies osaa päättää ja minä vain odotan?

 

Auts, hankala ja ikävä tilanne varmasti. Parisuhdeterapia on varmasti kokeilemisen arvoinen juttu. Mä olen kyllä sikäli huono tukihenkilö myötäelämään tätä sun hätää, että ymmärrän hyvin miehen näkökulman: on aivan jumalattomana ahdistavaa, jos toinen haluaa aina puuhata kaiken yhdessä. Minä ainakin tarvitsen omat jutut ja omat kaverit :ashamed: . Kaikki järjestyy kyllä niin kuin on tarkoitettu. Voimia.

 

Harmitus tuota tilannettanne.
Mutta apua voitte kyllä saada jos molemmat haluatte, ei kannata luovuttaa vielä!
Tuskin osaan auttaa, mutta kommentoin:
- hyvä että ootte sopineet terapiasta
- molemmilla pitää olla omat touhunsa ja ajanvietteensä, koko ajan ei voi "roikkua" toisessa
- tietysti pitää olla myös yhteistä aikaa, mutta sitäkin voi olla liikaa..
- miehelle se on ok, tai jopa toivottavaa, että nainen on välillä poissa silmistä, eikä koko ajan roiku käsipuolessa kotona. Nainen on paljon kiinnostavampi miehen silmissä, kun hänellä on muutakin elämää. Silloin kumppani ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen pitää tehdä jotain että saa toisen kotona kainaloonsa. Mies turtuu (ja varmaan nainenkin) siihen että toinen on koko ajan käden ulottuvilla. Pitää olla välillä erillään, jotta läheisyys tuntuu molemmista paremmalta ja luonnollisemmalta.
- aika mielenkiintoista silti, että mies petti, mutta silti mies on se jonka päätöstä suhteen jatko nyt odottaa...? Olet ehkä liian riippuvainen hänestä, jos näin on.
- avioeroa ei saa pelätä liikaa. Se on monesti parempi kuin hajalla oleva suhde ja siinä kitkuttelu. Miehesi varmaan tuntee sinut hyvin ja ajattelee ehkä niin että voi tehdä mitä vaan kolmannen osapuolen kanssa, kun sinä kuitenkin haluat jatkaa hänen kanssaan ja "roikkua" edelleen hänessä. Se ei ole hyvä lähtökohta.

Voi olla että tuli täyttä soopaa kirjattua, mutta ekat fiilikset pöytään.

Meillä on se tilanne kotona, että vaimo haluaa myös tehdä "kaiken" yhdessä, mutta silti läheisyyttä ja seksiä puuttuu suhteesta ja paljon. Ollaan paljon yhdessä, mutta ei juurikaan laatuaikaa ei silti saada toisiltamme. Tähän etsitään lääkettä.