AUTTAKAA! Miten pääsee eroon narsistisesta miehestä!?

  • Viestiketjun aloittaja "Apua"
  • Ensimmäinen viesti
"Apua"
Voisiko joku,jolla on oikeasti kokemusta narsistisesta miehestä kertoa kuinka pääsee eroon turvallisesti?

Meillä on mieheni kanssa useampi lapsi. Lapset ovat pieniä.

Tilanne on jo todella paha. Miehellä on vakava alkoholiongelma ja lisäksi hän on ilmiselvä narsisti. Olen niin paljon lukenut narsismista ja kaikki täsmää mieheeni.

Erotilanteessa mieheni on uhannut vievänsä lapset. Haluaa siis että lapset jäisi hänen luokse asumaan.
No siihen en suostu, sillä hän ei ole ollut mm.selvinpäin moneen kuukauteen! Miten ihmeessä voisin jättää lapseni alkoholistille?

Pelkään ottaa eroa, sillä uhkailut lasten viemisestä pelottaa. Pelkään myös mitä mieheni minulle tekee.

mies on väkivaltainen minua kohtaan. Harrastaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja mukana kuvioissa on myös sairaalloinen HUOM SAIRAALLOINEN mustasukkaisuus!
 
"Samu"
[QUOTE="Apua";30122134]Voisiko joku,jolla on oikeasti kokemusta narsistisesta miehestä kertoa kuinka pääsee eroon turvallisesti?

Meillä on mieheni kanssa useampi lapsi. Lapset ovat pieniä.

Tilanne on jo todella paha. Miehellä on vakava alkoholiongelma ja lisäksi hän on ilmiselvä narsisti. Olen niin paljon lukenut narsismista ja kaikki täsmää mieheeni.

Erotilanteessa mieheni on uhannut vievänsä lapset. Haluaa siis että lapset jäisi hänen luokse asumaan.
No siihen en suostu, sillä hän ei ole ollut mm.selvinpäin moneen kuukauteen! Miten ihmeessä voisin jättää lapseni alkoholistille?

Pelkään ottaa eroa, sillä uhkailut lasten viemisestä pelottaa. Pelkään myös mitä mieheni minulle tekee.

mies on väkivaltainen minua kohtaan. Harrastaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja mukana kuvioissa on myös sairaalloinen HUOM SAIRAALLOINEN mustasukkaisuus![/QUOTE]

Tuskinpa ne lapset miehellesi menisivät jos se on juoppo ja väkivaltainen. Ja jos se on väkivaltainen niin ei kai se auta kuin lähteä eri osoitteeseen ja hommata sitten ero, siis sellaiseen paikkaan mitä miehesi ei tiedä.
 
alkuperäinen
Miten mä todistan viranomaisille miehellä olevan ongelman?? Se osaa oikeesti esittää tarpeen tullen kunnollista "perheen isiä". Se on jopa sanonu että eron tullessa pakottaa mut allekirjoittamaan paperin,jossa on tehty yhteinen sopimus siitä että lapset jäävät isälle. Ja mä tiedän sen että se pystyy pakottamaan mut tekemään mitä tahansa! Jos ei hyvällä niin pahalla...
Siitähän onki sitte helppo lastenvalvojalle selittää etten oikeesti tollaseen suostu vaan että mut pakotettiin vetämään se nimi....
 
alkuperäinen
Mies ei paljon kotoota poistu eikä päästä muakaan mihinkään.... Milläs lähdet ku koko ajan huohotetaan niskaan...?

Ja ongelmahan ei ole hänessä vaan mä ylireagoin ja liioittelen kaikessa.

Kaikki miehen läheiset tietävät hänen ongelmista ja käytöksestä mua kohtaan mutta kukaan ei tee asialle mitään ja keneltäkään mä en apua asialle saa. Olen yrittäny puhua miestä mm.katkolle mutta nauraa päin naamaa ettei hänellä mitään ongelmaa ole. Pystyy kuulema lopettamaan juomisen koska vain haluaa mutta kun ei kuulema kiinnosta.... Kaljapäissään on kivempaa.
 
"Samu"
No kai se nyt joskus ulkona käy että pääsette livahtamaan. Jos ei niin soita vaikka poliisit ja sano ettei päästä sua ulos. Ja jos selität nuo jutut mitä se on uhkaillut vaikka poliisille tai perhekodissa niin eiköhän ne ennemmin sinua usko kuin miestäsi.
 
"Apua!"
Se on helppo sanoa että ota ja lähde.
Mutta kun on tilanteessa,jossa sun itsetunto on lytätty, sua on alistettu liian kauan, joku hallinnut sun elämää ihan kaikessa niin voimia ei enää löydy...

Mä oon ihan romuna,henkisesti. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen paskaan,jota otan vastaan jatkuvasti.

Hoidan lapset yksin, mies makaa ja juo kaljaa aamusta iltaan, arvostelee kuinka teen asiat väärin. Ruokin lapset väärin, jos esim.siivoan teen senkin huonosti, jos jätän jotain tekemättä kuulen siitäkin...

Tänäpäivänä en enää osaa käydä yksin kaupassa, en osaa jutella vieraiden kanssa, ahdistun suunnattomasti mieheni läsnäolosta, sillä saan koko ajan olla varpaillani mitä sanon tai teen. Ulkona ollessa pitää varoa etten vahingossakaan vilkaise muita miehiä päin,koska siitähän sitten sota alkaa.

Vie mun rahat ja käyttää niin kuin itse huvittaa... Ostaa kyllä ruokaa että esim.lapset eivät näe nälkää mutta oman tilin pistää kurkusta alas.

Pakottaa mut seksuaalisesti tekemään niin kuin hän haluaa ja seksistä ei saa kieltäytyä. Siitä seuraa sitten vuodatus kuinka mulla on toinen Ym...

Mies hallitsee mua täysin. Vetelee naruista kuin jotain sätkynukkea.
Se on sanonu ja tehnyt mulle niin hirveitä asioita etten edes voi ääneen sanoa...

Tää on jo niin sairasta että olen jopa miettinyt päättää päiväni,koska kynnysmattona oleminen on jo uuvuttanut mut jo aivan loppuun. Ainut mikä saa mut jatkamaan on noi lapset. En voisi koskaan hylätä heitä.

Pelkään koska romahdan ja kun Se romahdus tulee niin miten Se tulee!?
Mä olen jo aivan loppu ja väsyny tähän. Se on imenyt minusta kaikki mehut! Tuhonnu minun ihmisarvon, en luota enää kehenkään,edes itseeni.

Pakko päästä purkamaan tätä kun olen asian kanssa niin yksin!
 
sjjofs
Sellanen neuvo että kun lähdet kertomaan esim. viranomaisille tuota juttua niin älä puhu mitään narsismista. Sä et voi diagnosoida toista ja saat itse vain hullun leiman jos menet leikkimään lääkäriä. Pelkkä alkoholismi aiheuttaa niin voimakkaan itsekästä ja manipuloivaa, hirveää käytöstä että siihen ei narsismia tarvita.

Netissä on paljon neuvoja, googlesta löytyy mm. hakusanoilla ero narsistista/alkoholistista/väkivaltaisesta miehestä.
Tässä linkissä on myös jotakin: Opas väkivaltaisesta suhteesta eroavalle - Ensi- ja turvakotien liitto
 
apua on
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tukea/vertaistukipuhelin/

http://www.narsistienuhrientuki.fi/auttavat_tahot/

Turvakoti olisi hyvä vaihtoehto, voit sanoa miehellesi että lähdet kauppaan, ota lapset mukaan.
 
alkuperäinen
Joo en todellakaan puhu! Ja mun luotto KAIKKIIN ihmisiin on niin nolla että tuskin uskallan edes viranomaisille puhua...

Mies itse ei myönnä ongelmaa... Ei hänellä ole alkoholismia! Eipä, kaljaa menee lähes laatikko päivässä. Eihän Se kenellekään ongelma ole... :/
 
"meitsie"
Soita johonkin näistä numeroista kun miehesi on hetken poissa, ensi- ja turvakotien numeroita:

Helsinki, puh. (09) 477 7180
Jyväskylä, puh. 010 4237 500
Kokkola, puh. (06) 831 9518
Lahti , puh. (03) 875 090
Oulu, puh. (08) 561 5500
Raahe, puh. (08) 221 202
Rovaniemi, puh. 020 741 4732
Tampere, puh. (03) 3143 4840
Turku, puh. (02) 513 4100
Vaasa, puh.( 06) 312 9666
Vantaa, puh. (09) 8392 0071
 
Vieras...
Ja muista, mitä ikinä tapahtuu, niin säilytä todistusaineisto. Eli tekstiviestit jne. Ja jos lyö tai vahingoittaa sua, niin mene lääkäriin ja ota itse kuvia. Jos hajoittaa omaisuutta, ota kuvia. Pidä päiväkirjaa tapahtumista, niin on helpompi ruotia niitä sitten, jos joudut siihen tilanteeseen viranomaisten kanssa.
 
alkuperäinen
Mietin että teen vaan kylmästi niin että vedän eropaperit esiin ja sanon että nyt riitti.
Käytiin juuri vähän aikaa sitten vakavaa keskustelua miten tästä eteenpäin, sen jälkeen kun oli tullut tempaisemaan mut sängystä ylös,heitti seinään, veti avokkaalla naamaan,nyrkillä jalkaan.

Olin jo siinä eron kannalla, kuuntelin uhkailuja,syyttelyitä siitä millainen mä olen. Lopulta ilta päättyi miehen anteeks pyytelyihin, lupauksia muutoksesta Ym... Joo Se lupaus muutoksesta kesti max pari päivää, kun sama paska jatkuu...

Juomista ei ole lopettanut. Korkkaa aamusta ekan kerran ja jatkaa yö myöhään. Mukana on vainoharhaisuutta,epäilyä,kyttäystä Ym... yrittää manipuloida lapsiakin mua vastaan.

Pelkään vaan että tuo saa jotenkin lapset itselleen kun kovin siitä uhoaa... En missään nimessä estä lapsia tapaamasta isäänsä mutta haluan että Se tapahtuu niin että Se olisi edes selvin päin! Yksinhuoltajuutta toivoisin mutta sitä ei kovin herkästi ilmeisesti myönnetä. Tuon ihmisen kanssa kun ei vaan voi asioista sopia!
 
alkuperäinen
Ei käydä töissä koska itse olen lasten kanssa kotona kotihoidontuella (nuorin on vuoden ikäinen) ja mies on työttömänä. Ei kiinnostusta hänellä edes etsiä töitä... Kuulema kivempaa vaa zillailla ja juoda kaljaa.

Eikä tuo edes hyväksy ajatusta että lähtisin töihin! Ja tällä hetkellä olen niin romuna henkisesti etten edes työelämään kykenisi. En osaa olla enää missään muualla kuin kotona!

Mistä saisin voimia tehdä sen viimeisen siirron ja lähteä! Tuntuu että tällä hetkellä jonkun olisi tultava ottamaan kädestä kiinni ja sanomaan että "hei,nyt lähdetään". Mutta sitä ei kukaan mun puolesta tee,tiedän sen. Se päätös on tehtävä itse. Mutta kun pelkää toista NIIN paljon että Se vie ne viimeisetkin energiat... Ja jo pelkkä lähteminen vaatii rohkeutta ja kykyä tehdä kerrankin itsenäinen päätös. Mutta jos et ole itse saanut päättää asioista enää pitkiin aikoihin on Se tässä vaiheessa vaikeaa.
 
[QUOTE="Apua!";30123004]Se on helppo sanoa että ota ja lähde.
Mutta kun on tilanteessa,jossa sun itsetunto on lytätty, sua on alistettu liian kauan, joku hallinnut sun elämää ihan kaikessa niin voimia ei enää löydy...

Mä oon ihan romuna,henkisesti. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen paskaan,jota otan vastaan jatkuvasti.

Hoidan lapset yksin, mies makaa ja juo kaljaa aamusta iltaan, arvostelee kuinka teen asiat väärin. Ruokin lapset väärin, jos esim.siivoan teen senkin huonosti, jos jätän jotain tekemättä kuulen siitäkin...

Tänäpäivänä en enää osaa käydä yksin kaupassa, en osaa jutella vieraiden kanssa, ahdistun suunnattomasti mieheni läsnäolosta, sillä saan koko ajan olla varpaillani mitä sanon tai teen. Ulkona ollessa pitää varoa etten vahingossakaan vilkaise muita miehiä päin,koska siitähän sitten sota alkaa.

Vie mun rahat ja käyttää niin kuin itse huvittaa... Ostaa kyllä ruokaa että esim.lapset eivät näe nälkää mutta oman tilin pistää kurkusta alas.

Pakottaa mut seksuaalisesti tekemään niin kuin hän haluaa ja seksistä ei saa kieltäytyä. Siitä seuraa sitten vuodatus kuinka mulla on toinen Ym...

Mies hallitsee mua täysin. Vetelee naruista kuin jotain sätkynukkea.
Se on sanonu ja tehnyt mulle niin hirveitä asioita etten edes voi ääneen sanoa...

Tää on jo niin sairasta että olen jopa miettinyt päättää päiväni,koska kynnysmattona oleminen on jo uuvuttanut mut jo aivan loppuun. Ainut mikä saa mut jatkamaan on noi lapset. En voisi koskaan hylätä heitä.

Pelkään koska romahdan ja kun Se romahdus tulee niin miten Se tulee!?
Mä olen jo aivan loppu ja väsyny tähän. Se on imenyt minusta kaikki mehut! Tuhonnu minun ihmisarvon, en luota enää kehenkään,edes itseeni.

Pakko päästä purkamaan tätä kun olen asian kanssa niin yksin![/QUOTE]

Kuulostaapa tutulta. Sillä erotuksella että ex-mies ei lasta koskaan halunnu saati huomioinu ees olemassa oloa ja toisekseen en tajunnu että meän elämä oli ihan sairasta, luulin että semmosta sen kuuluuki olla.

Noh, mie tarvittin sen romahuksen. Enkä lopulta erroon päässy kokonaan ko vasta sitte ko se idiootti potkas tyhjää...

Mut etköhän sie keinot keksi jos tosissas haluat. Äläkä vaan anna ittes miettiä niitä viien sekunnin hetkiä ko se tomppeli osottaa ihmisyyttä ja saattaa olla ihana ja rakastava.
 
alkuperäinen
Voi kunpa tuokin olisi välinpitämätön lapsia kohtaan niin kaikki olisi helpompaa. Tuo käyttää lapsia pelinappuloina. Todellisuudessa häntä ei kiinnosta tehdä lasten kanssa mitään! Ei siis mitään. Ei hoida, ei vaihda vaippoja, ei syötä, ei mitään. Teen kaikki yksin. Minä herään aamuisin lasten kanssa, olen päivät, hoidan iltatoimet ja nukutukset. Olen käytännössä yksin jatkuvasti. Jos yksi pitää viedä lääkäriin,joudun ottamaan kaikki tai ainakin osan lapsista mukaan koska hän ei jaksa vahtia kaikkia. Lapsia on neljä.

En tiedä normaalista pari suhteesta mitään sillä en ole sellaista kokenut. Luottamus miehiin on mennyt yhden paskan takia. Tiedän ettei tämä voi olla normaalia ihan vaan oman olotilan vuoksi.
 
Lopputulos mulla oli vuosien helvetin jälkeen ihanan ymmärtäväinen mies, (ymmärsi siis minun epävarmuuen ja pelot ja arastelut ja tietää mistä minun tietyt käytösmallit johtuu ja pyrkii auttamaan että pääsen niistä) olen onnellinen ja tasa-arvosessa parisuhteessa, jossa molemmat huolehtii toisesta ja arvostaa toista, seksielämä kukoistaa ja vaikka niitä riitojaki joskus on, niistä selviää ja saan omanki kannan asioihin kuuluviin. Siihen sinunki kannattaa pyrkiä.
Aikansa se otti ja mies on saanu paljon tehä töitä että aloin luottaa ja uskoa mutta niin vain onnistu.
 
alkuperäinen
Ihanaa kuulla kokemuksia saman kokeneelta!
Mä en edes voi ajatella mitään uutta parisuhdetta... En vaan pysty. Uskon etten tule koskaan pystymään. Pelkään niin paljon muita ihmisiä etenkin miehiä etten voi luottaa kehenkään. Suurin toiveeni olisi että tämä helvetti loppuisi joskus!

Uskon tarvitsevani myös itse jotain ammattiapua ja meinaan sitä hakeakin,sitten joskus kunhan Se vaan ei olisi sitten jo liian myöhäistä.

Tuntuu että helpompaa olisi vaan lopettaa elämä tähän. Iltaisin nukkumaan mennessä kun suljen silmät toivon usein ettei ne aamulla enää aukeaisi... Mieheni on saanut mut uskomaan ettei mussa ole mitään hyvää ja että se sairas olen minä!? Olenko? Entä jos olenkin? Ja kuvittelen vain kaiken olevan huonosti... Joka päivä mietin mitä pitäisi tehdä toisin,jotta en olisi jälleen tehnyt asioita väärin... Miten mun pitää olla ja käyttäytyä,jotta en kuulisi jatkuvasti jotain vittuilua...

huoh,mä oon oikeesti ihan loppu!
 

Yhteistyössä