Auttakaa, lohduttakaa

[Spencer Hastings]

Huomenna jatkuu ylioppilaskirjoitukset. Joka toinen päivä olen hyvillä mielin, että enköhän handlaa tämän, ja joka toinen päivä olenkin maailmanluokan tyhmin idioottiluuseri, joka ei pärjää edes kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen teineille räätälöidyssä kokeessa.

Heti herätessäni iski taas sellanen MÄ EN OSAAAAAAAAAAAA, ja mies ei jaksa enää kuunnella tätä vinkumista

En odota laudatureja, eikä niitä ole tulossakaan. Eikä mulla ole tarkkoja jatkokoulutussuunnitelmia, mutta kyllä niillä arvosanoilla on silti jotakin väliä. Ja tiedän lähipiiristäkin, että huonoillakin arvosanoilla on jatko-opiskeltu ja menestytty ja kaikkea.

En mä tiedä edes mitä mä pyydän tässä Kertokaa vaikka omia kirjoituskokemuksianne, vaikka niistä olisikin aikaa ja kokeitakin on ihan lähivuosina uudistettu. Mitä odotitte itseltänne ja miten sitten meni? Oletteko opiskelleet sen jälkeen, ja merkitsikö ylioppilastodistuksen arvosanat haussa ja opiskelussa?

Yritän pitää itseni poissa viinitonkan luota. Ehkä heitän sen ikkunasta.

 

[Kerron omani]

Mä olin ekan äikänkokeen jälkeen varma, että saan hylsyn, mutta L tuli.

 

[Puuhippa]

Miksi luet ylioppilaaksi? Onko tarkoitus mennä yliopistoon vai sivistysmielessä?

 

[lkdmlskmldsm]

Mä tein mun ylppärit kun vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen ihan mini, ja pääsin läpi! Olin vanhin siellä ja hävetti pikkaisen, mutta nyt 4 vuotta myöhemmin, sitä muistelee vain positiivisesti!

 

[Spencer Hastings]

Miksi luet ylioppilaaksi? Onko tarkoitus mennä yliopistoon vai sivistysmielessä?

Koska aloitin ja tein suurimman osan pakollisista kursseista jo 16-18-vuotiaana, sitten menin vakituisiin töihin ja ajattelin, että haluan kuitenkin jonkun koulutuksen alle niin miksi en jatkaisi tuota aikuislukiossa. Ilmaista ja lyhyiden työpäivien päälle helppo toteuttaa, ja jos tulee jotain muuta niin eipä ole läsnäolopakkoa lähitunneilla jne jne.

En oo koskaan ennen ajatellut haluavani yliopistoon, paitsi sitäkin on tullut mietittyä tässä viimeaikoina, kun nykyiseltä paikkakunnalta lähtö on alkanut olla se ykkösprojekti tässä. Mut yliopistot saattaa tosiaan jäädä mun kohdalla vaan haaveeksi. En ole ollenkaan sellainen opiskelijatyyppi, jota lukio ja yliopisto vaatii, vaikka olenkin hyvä mua kiinnostavissa aiheissa.

 

[Spencer Hastings]

Mä tein mun ylppärit kun vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen ihan mini, ja pääsin läpi! Olin vanhin siellä ja hävetti pikkaisen, mutta nyt 4 vuotta myöhemmin, sitä muistelee vain positiivisesti!

Mä en oo tosiaan vanhin Meidän aikuislukiossa on opiskelijoita 18-80 ikävuoden välillä. Mutta onhan nuo kokeet silti räätälöity perusylioppilaille, eli 19-20-vuotiaille. No en nyt itse 24-vuotiaana ole mitenkään merkittävästi vanhempi, mutta ainakin mulla on ollut monta vuotta enemmän aikaa päntätä....

 

[Kais]

Tsemppiä, hyvin ne sujuu.

 

[FreezeCat]

:hug: :kiss: :heart: - sie oot ihana!

Ja niin tuli tuosta angstauskirjoituksestasi niin elävä flash back, että - juu-u, hyvin on tuoreessa muistissa vieläkin oma epätoivo ja tuskaisuus samasta asiasta

Mutta tiiätkö mitä - mulla ainakin tommonen käsittämättömän iso ja todella suuresti ahdistava epävarmuus vain siivitti kirjoitukseni loppujen lopuksi hyviin tuloksiin. Joo, ehken reaali olis voinut mennä paremmin mutta siihen lukumäärään nähden - mä olin loistava keksimään varsinkin reaaliaineitten lukemista ajatellen aivan muuta paaaaljon tähdellisempää tekemistä, tutustuin tuolloin mm. ihan kamaliin jenkkiläisiin saippuasarjoihin :ashamed: joita oli totta kai ihan pakonpakko tuijottaa - ylitin itseni. Jossain ihme sumussa ne vedin, ei mitään havaintoa jälkikäteen, että mitä olinkaan kirjoittanut ja laittanut paperille - totaali black out siis - joten mun kanssa oli aivan turha keskustella jälkikäteen että "miten sä lähdit anlysoimaan sitä tehtävän antoa..."...

Mä en oikeastaan lähtenyt odottamaan iteltäni mitään muuta kuin läpipääsyä. Tiesin toki, että rahkeita olisi vaikka ja mihin mutta olin myös asennoitunut siihen, että ei se elämä siihen lopu, jos epäonnistun. Hurjia esimerkkejä kun oli ihan lähipiiristäkin, kun kirjoitukset eivät olleetkaan menneet niin kuin itse oli ajatellut tai kun muu suku oli ajatellut - sitä elämisen tuskan ja masennuksen sekä jonkinsortin hylkiöksijättämisen määrää oli vaikea sivusta seurata : /. Ainahan on mahdollista sitten parantaa asetelmia kirjoittamalla uudestaan ja nythän niitä omia asetelmiaan voi jo hyvissä ajoin lähteä miettimään kirjoituksia hajauttamalla.

Hyvin ne sunkin kirjoitukset menevät ! Se kuuluu asiaan, että viimeisenä iltana on hepulointia ja paniikkia ja ahdistusta ilmassa suurilla annoksilla, mutta se ihan oikeesti myös antaa lisäpotkua, draivia, itse kirjoituksissa. Mie oon hengessä mukana tsemppaamassa !

Ja - elämä jatkuu kirjoituksien jälkeenkin. Toki opiskelupaikkoja hakiessa joihinkin paikkoihin kirjoituksien tulokset merkkaavat isostikin mutta pääsykokeisiin jos pääsee, niin se pääsykokeesta suoriutuminen on silloin se isoin juttu.

 

[Spencer Hastings]

Mä olin ekan äikänkokeen jälkeen varma, että saan hylsyn, mutta L tuli.

Miksi sä sitä hylsyä luulit?

Mulla meni tekstitaidon tehtävät ihan päin honkia, alustavat pisteet siis tuli jo. Oon ollut niissä aina ihan törkeän huono ja poikkeusta ei tälläkään kertaa tapahtunut. Osaan kyllä suullisesti analysoida ja avata vaikka runoja (inhoan runoja), mutta kun se pitää kirjoittaa asiatekstiksi ja loogisesti paperille, niin nope.

Huomenna on esseekoe, ja vähän valoa antaa se, että viimeisintä kurssiesseetäni opettaja kehui loistavaksi, vaikka se oli mielestäni ehkä 7:n arvoinen. Toivottavasti tulee joku aihe, josta voin kirjoittaa samanlaisella tyylillä kuin tuossa viimeisimmässä tekeleessäni.

 

[vierass]

Ei kannata antaa siellä helposti periksi. Kannattaa vääntää niin pitkälle kun vaan osaa. Omissa kirjoituksissa olin ihmeissäni yhden tehtävän kanssa, kun en tuntunut siihen vastausta saavan millään. Laskekselin sitä kuitenkin niin pitkälle kuin osasin. Itseasiassa se oli aivan oikeinkin, ei siitä saanut mitään yksiselitteistä vastausta. Opettaja huomautti, että siihen olisi voinut lisätä, että suoran yhtälö on ..., kun minulla oli vain se yhtälö

 

[huah]

Esseessä rakenne on tosi tärkeä. Selkeä ajatuksellinen johdanto, selkeä keskelle sijoittuva asiaosa, selkeä loppukappale, jossa vedetään yhteen asiat, tehdään johtopäätökset ja vaikka mainitaan avoimeksi jäävät kysymykset.

Mulla auttoi tarkkaan miettiä, että mitä haluan sanoa, ihan oikeasti? Ranskalaisilla viivoilla pointteja, ja sitten vielä kriittistä ajattelua päälle, voisiko joku muu ajatella toisella tavalla. Etsi ajatuksellesi aina vastapari, jos se on looginen. Tyyliin jos puhutaan vaikka susien metsästyksestä:

Sudet kuuluvat suomalaiseen luontoon. Petoeläimillä on tärkeä tehtävä ravintoketjussa, esimerkiksi huonokuntoisten ruohonsyöjien metsästäjänä, jolloin riistaeläinkannat pysyvät terveinä ja elinvoimaisina. Sudet herättävät kuitenkin myös pelkoa; metsästäjien koirien tappaminen ei ole omiaan lisäämään suden suosiota. Suden kohdalla ihmisen ja luonnon tasapaino joutuu todelliselle koetukselle. Minkä verran uhanalaisen lajin edustajaa voidaan hävittää kestävästi, vai onko se jo ennalta mahdoton yhtälö?