Auttakaa 4-vuotiaan nukkumisongelmissa

["Yökyöpeli"]

No nyt on taas 4-vuotiaan käyttöohjeissa epäselvyyksiä, tämä äiti ei tajua.

4-vuotias lapseni on ollut kohta kaksi vuotta ilman päiväunia, enimmäkseen pärjännyt hyvin ja sitten tulee kausia, kun menee väsyneeksi vötkyläksi heti puolen päivän jälkeen - siinä on sitten sinnittelemistä... Nyt olen muutamana päivänä vienyt päiväunille, koska on alkanut heräillä aamuisin ihan liian aikaisin jaksaakseen iltaan saakka. Nukkuisi päikkäreitä vaikka kolme tuntia, jos antaisi. Ja kuinkas sitten käy: jo tunnin päikkärit tekee yöunille menosta aivan mahdotonta! Ei nukahda millään.

Että tarvitseeko hän nyt sitten päikkärit vai ei?!

Ja toinen ahistuksen aihe: millä ihmeellä minä saan taottua tämän saman lapsosen päähän, että äidin ei tarvitse möllöttää enää 4-vuotiaan sängyn vierellä miljoonaa tuntia, kun tämä yrittää nukahtaa?! Eikös tuon ikäisen pitäisi osata nukahtaa itse? Jos yritänkin lähteä huoneesta, alkaa huuto ja hyperventilointi - ja siinä herää velikin. Ja toinen mitä ei usko millään, on se, että jos herää ennen kukkoa, ei makuuhuoneessa voi alkaa huutelemaan muuta perhettä hereille. Ei usko, vaikka puhun nätisti, lahjon, uhkaan tai ihan mitä tahansa. Muualla meillä saa huutaa, kiukuta ja riehuta sen minkä tuntuu, mutta makuuhuoneeseen olen antanut komennon, että siellä TÄYTYY oppia kunnioittamaan toisen unta. Mutta minun komennot kaikuvat seinille.

Juuri nyt kuuntelen itkuhälyttimestä, kun kuuluu niiskutusta - yritin järkipuheen sekä uhkailun kanssa jättää nukkumaan yksin. Nukutettuani ensin tunnin. Kohta herättää veljensä. Ja minua risoo.

 

[Kepsaus]

4-vuotias jaksaa kyllä taistella uskomattoman pitkään ja sinnikkäästi erinäisiä sääntöjä vastaan. Jättäisin kyllä ne päikkärit vaan pois, maksoi mitä maksoi. Kos ootte ihan kotosalla, niin menkää vaikka ulos jo vähän ennen kuin väsy tulee, jotta lapsi pääsisi sen yli. Kyllä se illan menoa varmasti helpottaa. Ja sitten sääntöjä: yks kirja, yks unilaulu, sitten hyvät yöt ja sängystä saa poistua vain pissalle.

Lapset on aika itsekkäitä tyyppejä, ja toi sama kaava on meillä
meneillän juuri esikoisen kanssa. Jouduin systemaattisesti vähentämään päiväunia jo 1-vuotiaasta lähtien, jotta tyttö ei olisi heräillyt mahdottomiin aikoihin aamusta. Ja tätähän ei päiväkodissa tietenkään uskottu... Vaikeaa on myös lapsen ymmärtää että toisten pitäis saada olla aamusta rauhassa, kun itsellä on tylsää.

 

[Tuutuu tupakkirulla]

Väkisin vaan nukkumaan

 

[Juu juu]

Mie oon antanu puolikkaan tenox unilääkkeen banaanipalaan piilottaen. Ja ei mee ku 20min nii kuorsaa

 

["Aloittaja"]

Väkisin vaan nukkumaan

Toivon, ettei tällaisia turhia kommentteja tulisi. Tarkoituksesi oli kai olla hassunhauska, mutta mielestäni on kovin tympeää edes vitsailla unilääkkeiden antamisesta pienille lapsille. Ymmärtänet, jos itselläsi on lapsia?

 

[Juu juu]

[QUOTE="Yökyöpeli";23747833]No nyt on taas 4-vuotiaan käyttöohjeissa epäselvyyksiä, tämä äiti ei tajua.

4-vuotias lapseni on ollut kohta kaksi vuotta ilman päiväunia, enimmäkseen pärjännyt hyvin ja sitten tulee kausia, kun menee väsyneeksi vötkyläksi heti puolen päivän jälkeen - siinä on sitten sinnittelemistä... Nyt olen muutamana päivänä vienyt päiväunille, koska on alkanut heräillä aamuisin ihan liian aikaisin jaksaakseen iltaan saakka. Nukkuisi päikkäreitä vaikka kolme tuntia, jos antaisi. Ja kuinkas sitten käy: jo tunnin päikkärit tekee yöunille menosta aivan mahdotonta! Ei nukahda millään.

Että tarvitseeko hän nyt sitten päikkärit vai ei?!

Ja toinen ahistuksen aihe: millä ihmeellä minä saan taottua tämän saman lapsosen päähän, että äidin ei tarvitse möllöttää enää 4-vuotiaan sängyn vierellä miljoonaa tuntia, kun tämä yrittää nukahtaa?! Eikös tuon ikäisen pitäisi osata nukahtaa itse? Jos yritänkin lähteä huoneesta, alkaa huuto ja hyperventilointi - ja siinä herää velikin. Ja toinen mitä ei usko millään, on se, että jos herää ennen kukkoa, ei makuuhuoneessa voi alkaa huutelemaan muuta perhettä hereille. Ei usko, vaikka puhun nätisti, lahjon, uhkaan tai ihan mitä tahansa. Muualla meillä saa huutaa, kiukuta ja riehuta sen minkä tuntuu, mutta makuuhuoneeseen olen antanut komennon, että siellä TÄYTYY oppia kunnioittamaan toisen unta. Mutta minun komennot kaikuvat seinille.

Juuri nyt kuuntelen itkuhälyttimestä, kun kuuluu niiskutusta - yritin järkipuheen sekä uhkailun kanssa jättää nukkumaan yksin. Nukutettuani ensin tunnin. Kohta herättää veljensä. Ja min

 

[Juu juu]

[QUOTE="Aloittaja";23747932]Toivon, ettei tällaisia turhia kommentteja tulisi. Tarkoituksesi oli kai olla hassunhauska, mutta mielestäni on kovin tympeää edes vitsailla unilääkkeiden antamisesta pienille lapsille. Ymmärtänet, jos itselläsi on lapsia?[/QUOTE]

itse annan 3v tytölle unilääkettä puoli tabl. Lääkärin ohjeen mukaan.

 

["Aloittaja"]

4-vuotias jaksaa kyllä taistella uskomattoman pitkään ja sinnikkäästi erinäisiä sääntöjä vastaan. Jättäisin kyllä ne päikkärit vaan pois, maksoi mitä maksoi. Kos ootte ihan kotosalla, niin menkää vaikka ulos jo vähän ennen kuin väsy tulee, jotta lapsi pääsisi sen yli. Kyllä se illan menoa varmasti helpottaa. Ja sitten sääntöjä: yks kirja, yks unilaulu, sitten hyvät yöt ja sängystä saa poistua vain pissalle.

Lapset on aika itsekkäitä tyyppejä, ja toi sama kaava on meillä
meneillän juuri esikoisen kanssa. Jouduin systemaattisesti vähentämään päiväunia jo 1-vuotiaasta lähtien, jotta tyttö ei olisi heräillyt mahdottomiin aikoihin aamusta. Ja tätähän ei päiväkodissa tietenkään uskottu... Vaikeaa on myös lapsen ymmärtää että toisten pitäis saada olla aamusta rauhassa, kun itsellä on tylsää.

Ehkä me tosiaan ne päikkärit jätetään. Olen kokeillut ulkoilua ja elokuvien katsomista yms. mutta ainakin elokuvat tuntuvat vetävän entistä väsyneemmäksi :/

Ja tuossa 4-vuotiaan sielunmaiseman ymmärtämisessä minulla lienee ongelmia. Pidän lastani ehkä liiankin fiksuna ja sitten tulee odotettua enemmän, kuin tuon ikäiseltä kuuluisi. Joissakin asioissa hän on käsittämättömän älykäs ja joitakin täytyy varmaan jatkossakin jankata ja jankata. Ja jankata.

 

["jaa"]

En tiedä miksi ihmeessä noudatatte jotain orjallisia sääntöjä? Monelta lapsi menee yö unille? Myöhäistä nukkumista tunnilla parilla, anna nukkua päikkärit rauhassa silloin, kun nukuttaa. Lopeta stressaaminen ja ota lapsi mukaan elämään, äläkä koita saada lasta sopeutumaan sun sääntöihin tälläisissä asioissa. Arvaa mitä.. hermot säästyy.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="jaa";23747961]En tiedä miksi ihmeessä noudatatte jotain orjallisia sääntöjä? Monelta lapsi menee yö unille? Myöhäistä nukkumista tunnilla parilla, anna nukkua päikkärit rauhassa silloin, kun nukuttaa. Lopeta stressaaminen ja ota lapsi mukaan elämään, äläkä koita saada lasta sopeutumaan sun sääntöihin tälläisissä asioissa. Arvaa mitä.. hermot säästyy.[/QUOTE]

Jos antaisin lapseni valvoa puolilleöin (valvoo yhä), valvoisin itsekin. Aamulla pitäisi jaksaa nousta ennen kuutta, kun ensimmäinen ponkaisee pirteänä pystyyn. Tekisi tiukkaa, eikä minulle myöskään jäisi aikaa tehdä töitäni (teen monet kotityöt sekä yritykseni työt, kun lapseni nukkuvat). Jos lapseni nukkuisikin aamulla pitkään (mitä ei välttämättä tekisi, vaan kiukkuaisi kunnes olisi päiväunien aika), hän ei ennättäisi kerhoihin, jotka noudattavat omia aikataulujaan - ei meidän letkeää, stressitöntä elämää... Joten kai minä näistä syistä yritän jotain orjallisia sääntöjä noudattaa. Vaan eipähän se suju, joskus on vaan tällaista.

 

["jaa"]

[QUOTE="Aloittaja";23748022]Jos antaisin lapseni valvoa puolilleöin (valvoo yhä), valvoisin itsekin. Aamulla pitäisi jaksaa nousta ennen kuutta, kun ensimmäinen ponkaisee pirteänä pystyyn. Tekisi tiukkaa, eikä minulle myöskään jäisi aikaa tehdä töitäni (teen monet kotityöt sekä yritykseni työt, kun lapseni nukkuvat). Jos lapseni nukkuisikin aamulla pitkään (mitä ei välttämättä tekisi, vaan kiukkuaisi kunnes olisi päiväunien aika), hän ei ennättäisi kerhoihin, jotka noudattavat omia aikataulujaan - ei meidän letkeää, stressitöntä elämää... Joten kai minä näistä syistä yritän jotain orjallisia sääntöjä noudattaa. Vaan eipähän se suju, joskus on vaan tällaista.[/QUOTE]

No, mutta oletha sä nytkin ilmeisen stressaantunut..
Ja kyllä se lapsi valvoo, tilanteessa, jossa makaa sängyssä ja koitetaan pakottaa nukkumaan. Anna enemmin reilusti leikkiä sinne ysiin asti ja kympiltä nujjumaan, kokeile edes.
Ja toisekseen, ei ole sen lapsen ongelma, jos hoidat iltaisin firmaasi, ehkä se ei sitten sovi sun elämäntilanteeseen, siis se firma. Priosisoi, mutta älä nyt uhkailemalla sitä lasta nukuta..
Tiedän, että voi olla rankkaa, mutta ennen kuin hermot napsahtaa totaali poikki, niin on parempi luovittaa ja sitten vaan vaikka valvoa aikansa sen lapsen kanssa.

 

["Pöh"]

Kauheeta besserwisserismiä täällä taas. Tiedän tasan tuon tunteen, kun on itsellä vähäuninen lapsi. Päikkäreiden poisjättäminen einole ehkä helppoa, mutta sillä on eniten suoranaista vaikutusta. Jämäkkyys on vaikeaa, jos lapsi on tottunut että huutaminen auttaa (kun velikään ei silloin nuku). Yritä tehdä nukkumaan menosta leikki, jossa lapsen pitää vaikka itse nukuttaa lempipehmonsa samalla ja rauhoitella sitä. Muista iltarutiinit. Mä annan d-vitamiininkin illalla, niin on yksi rutiini lisää. Ja aloita ne rutiinit todella hyvissä ajoin.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="jaa";23748059]No, mutta oletha sä nytkin ilmeisen stressaantunut..
Ja kyllä se lapsi valvoo, tilanteessa, jossa makaa sängyssä ja koitetaan pakottaa nukkumaan. Anna enemmin reilusti leikkiä sinne ysiin asti ja kympiltä nujjumaan, kokeile edes.
Ja toisekseen, ei ole sen lapsen ongelma, jos hoidat iltaisin firmaasi, ehkä se ei sitten sovi sun elämäntilanteeseen, siis se firma. Priosisoi, mutta älä nyt uhkailemalla sitä lasta nukuta..
Tiedän, että voi olla rankkaa, mutta ennen kuin hermot napsahtaa totaali poikki, niin on parempi luovittaa ja sitten vaan vaikka valvoa aikansa sen lapsen kanssa.[/QUOTE]

Kokeilenhan minä, viimeksi tänään sai valvoa ysiin asti ja nujusi sängyssään kymppiin. Siinä vaiheessa sanoin, että menen siivoamaan alakertaa joka jäi hujan hajan. Itkuhan siitä sitten, eikä auttanut puhe, ei kaunis saati äkäinen versio.

Voi ajatella niinkin, että äiti joka tekee kotoa käsin töitä, on jo jossain vaiheessa priorisoinut aika lailla. Minä olen päättänyt, että hoidan lapset kotona ja teen työtä siinä sivussa sen minkä pystyn, jos pystyn. Minähän voisin olla muualla töissä ja lapset hoidossa - mitä siis en paheksu, mutta haluan vain sanoa, että onhan tässä priorisointia jo harrastettu.

En minä erityisen stressaantunut ole, harmittaa vaan kun en aina osaa olla oikein. Enpä järin sulavasti hoida tätäkään asiaa ja tokihan se pännii, mukava olisi olla viisas äiti.