V
vierailija
Vieras
Eläkeputken sijaan kevytyrittäjäksi? – Yrityskauppojen jälkeen 62-vuotias Jouko Salo sai huomata iän nousseen esteeksi työnhaussa: "Sanottiin, että palkataan nuorempia"
Yli 55-vuotiaiden työttömien uudelleen työllistyminen on nuorempia ikäryhmiä hankalampaa. Myös tuotannolliset ja taloudelliset irtisanomiset kohdistuvat ikääntyneisiin. Yhtenä syynä nähdään ikääntyneiden työttömyysturvan erityissäädökset.
Tuossa YLEn vanhempia työnhakijoita koskevassa jutussa seuraava kohta:
Kuudenteen automyyjän hakemukseen vastattiin.
– Kaveri sanoi puhelimessa, että autoalalla trendinä on palkata 18–25-vuotiaita kundeja ja valitettavasti heidänkin on sitä trendiä noudatettava. Hän oli ensimmäinen, joka asian sanoi suoraan, Salo tuumaa.
Alkoi oikein ottaa päähän. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa kun tuosta on työpaikalla puhuttu. Onko tyhmempää ilmiötä olemassa kuin nuoret autokauppiaat? Ensinnäkin kuka ostaa uusia autoja? No eivät ainakaan 18-25-vuotiaat nuoret miehet. Uusia autoja ostavat keski-ikäiset setämiehet ja välillä jopa eläkeikäiset. Juuri oli työkaverin kanssa puhetta tästä kun oli ostettu 40 000 euron auto ja piti joku takuuhuolto hoitaa, niin parikymppinen kloppi suunnilleen vittuili puhelimessa. Vasta soitto koko autoliikkeen pomolle toi normaalin palvelutason ja asiat hoituivat. Kuka idiootti keksi, että 60-vuotiaalle miehelle paras myyjä on 20-vuotias mies?
Ja kuka ostaa käytettyjä autoja? No ihan kuka tahansa. Olin sitten nuori tai vanha, olen mieluummin asioinut vähän vanhemman automyyjän kanssa. Sellaisen ennemminkin isällisen hahmon kuin naapurin bensalenkkarin. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä mieltä lippatukka on bemarin taittumisesta kurviin. Se porukka, joka jakaa ne intressit tietää ihan tarpeeksi autoista muutenkin ja ostaa sitä mitä on hakemassa. Myyjän pitää myydä turvallisuutta ja ominaisuuksia imagon sijaan koska ne ovat ne tekijät joita se ostajaporukka hakee, jolle auto on vain kulkuneuvo. Siis juuri se porukka, jolle myyjä voi oikeasti myydäkin jotain.
Muutenkin ihmetyttää yleisellä tasolla, että kun puhutaan suht kalliista kuluttajakaupan tuotteista, niin miksi palkataan vasta myyntiä harjoittelevia? Siis rekrytoinnin kohderyhmä on sama kuin haettaessa sukanmyyjiä puhelinmyyntiin tai liittymäkauppiaita citymarketin ständille. Eikö automyyjän pitäisi olla vähän ylempänä ammattilaisuuden evoluutiopuussa? Ei nyt ihan paperikonemyyjän tasolla, mutta kuitenkin korkeammalla kuin pökynimurikauppiaat.