Autolla ajaminen pelottaa/stressaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Tämmöinen ongelma on puhjennut viimeisen vuoden aikana. Alkoi niin että alussa rupesin pelkäämään parkkipaikoilla, pelotti etten huomaisi jos joku juoksi eteen tms. siitä se on sitten laajentunut peloksi etten huomaa jalankulkijoita risteyksissä yms..Olen ajanut autoa yli 15 vuotta ja kertaakaan en itse ole kolaria aiheuttanut mutta mistä hemmetistä tämmöinen johtuu? Mun autoa on kolhittu 3 kertaa mutta joka kerta syy on ollut toisen. Ennen ajoin tosi paljon nyt n. viimeset puoli vuotta olen välttänyt rattiin tarttumista niin pitkälti kun olen vain pystynyt. stressaan joka kerta viellä peri päivää ajamisen jälkeen että mitä kaikkea kauheata voi sattua tai jos en olekkaan huomannut aiheuttamaani. Kauhein pelkoni on että ajan vahingossa jonkun ihmisen päälle enkä huomaa :( tiedän kuulostaa pöljältä :( Mistä apua tällaiseen ongelmaan?
 
En osaa neuvoa että mistä apua. Mutta mulla on ihan samanlaista. Pelkään etten näe kunnolla jota kuta ja ajan ylitse vieläpä niin etten edes huomaa sitä. Mä tosin olen ajanut säännöllisesti vasta noin 3,5-vuotta. Sain kyllä kortin 18-vuotiaana mutta kun ei ollut omaa autoa niin eipä tullut sitten ajettua moneen vuoteen. Mutta luulis että olo olis jo tässä vaiheessa varmempi mutta eipä ole.
 
Mulla on kanssa juuri tuo että entäs jos en edes huomaa ajaneeni jonkun päälle :( aivan kauhee painajainen tämä tilanne ja talvikin tulossa ja töihin on pakko mennä autolla :( nyt kuljen pyörällä yli 40 km päivässä.
 
Ainakin voin kertoa, että varmasti kyllä huomaatte, jos jotakuta päin ajatte! Itse rysäytin jänistä päin ja siitäkin kuului sellainen pamaus, ettei olisi mitenkään voinut jäädä huomaamatta. Keulastakin piti säleikkö vaihtaa, kun halkesi siinä rytäkässä.
 
Psykoterapia. Itse kävin saman asian tiimoilta psykoterapeutilla (80€h) kerran, se riitti. Tosin omalla kohdallani peloille oli looginen syy (monet liikenneonnettomuudet)​
 
Psykoterapia voisi olla hyvä vaihtoehto.

Kiitos myös neuvosta luopua ajokortista, en aio luopua vaan etsin ratkaisua ongelmaan.

Oudointa tässä on se, että olen aina ajanut mielestäni hyvin ja hallitsen auton. Olen ajanut tosi paljon. Mutta se tunne mikä tulee on tosi kauhea. sitä on vaikea edes selittää kenellekkään niin ettei kuulosta hölmötä :(
 
Varasin ajan tänään keskustelemaan tästä asiasta mutta ajan sain vasta elokuun loppuun. Toivottavasti säitä olisi polkea pyörällä siihen saakka :D

Kaikki vinkit otan vastaan joita voin kokeilla ennen sitä

t.ap
 

Yhteistyössä