autismi

Mulla on monesti mietittyttäny onko diagnoosi joka Pojalleni annettiin 3 vuotiaana eli autistinen(korkeimmalla tasolla) oikea kun Poika on niin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut.
sai pienenpänä kyllä raivareita ja oppi puhumaan (3v)ja kuivaksi (4v)myöhemmin kuin ikätoverinsa.
Nyt poika on 6,5v ja diagnoosi kyllä muutettu lievästi autistiseksi ja oppimishäiriöksi mutta omasta mielestäni hän ei ole autistinen.Olen lukenut paljon tietoa autismista ja vain 2-3 kohtaa sopivat poikaani. tosin nekin voisivat olla ylivilkkaan lapsen luonteeseen liittyviä...
Onko muita joilla ois samantapaisia ajatuksia tai kokemuksia?

 

Hei! Meillä on 4 - vuotias autistinen lapsi, ja itse olen usein miettinyt samoja asioita kuin sinä. Tosin lapsemme ei vielä puhu kuin joitain sanoja, ja selvästi autistisia piirteitä on. Kovin on kuitenkin sosiaalinen ja iloinen lapsi (raivareita ollut kyllä, vaik onhan niitä kaikilla, myös ns. tavallisilla lapsilla).

Toisaalta hyvä kun on "kova" diagnoosi, niin saa kuntotutusta. Vai mitä?

 

Moi. Et nyt tarkemmin kerro, miten lastasi on tutkittu tai millainen hän on, mutta tokihan autisteissakin on lapsia, jotka tykkäävät kontaktista muihin ja ovat siinä mielessä sosiaalisia. Ne sosiaaliset TAIDOT vain ovat puutteellisia.

Esimerkiksi meillä 3,5-vuotias poika on kovinkin halimishaluinen ja tykkää leikkiäkin, mutta ei oikein osaa muuta kuin matkia tai riehua. Ei siis esim. siskonsa kanssa osaa oikein roolileikkejä, ei osaa asettua kuvitteelliseen leikki-osaan. Kuvaan kuuluu myös, että hänellä on vaikeuksia ymmärtää ei-sanallista viestintää, ymmärtää asiat kirjaimellisesti. Hänellä on diagnosoitu "piirteitä aspergerista", mutta ei siis ole saanut varsinaista autismidiagnoosia (neurologin mukaan rajatapaus, diagnoosi todennäköisesti vahvistuu aspergeriksi 5-vuotiaana, aiemminhan as-diagnoosia juuri koskaan ei annetakaan).

Autismia ei tietenkään olekaan vain yhdenlaista ja yhdenvahvuista, kuten omakin kokemuksesi osoittaa. Osa autisteista vetäytyy omiin oloihinsa, osa taas ei. Esimerkiksi aspergereissa on kahta pääsuuntausta: varovaista (tarkkailee sosiaalisia tilanteita enimmäkseen sivusta) ja aggressiivisia, jotka hakevat seuraa ja huomiota (mutta saattavat esim. puhua tolkuttomasti päälle kuuntelematta aidosti mitä muut sanovat).

Mutta JOS sinusta todellakin tuntuu, että lapsellasi on virhediagnoosi, niin etkö ottaisi yhteyttä lapsesi diagnosoineeseen autismiyksikköön ja pyydä uutta tutkimusta.

Kuvailusi perusteella saa vaikutelman, että lapsesi kehittyy hienosti. Onko siis arkipäivän hoidossa/opetuksessa/terapiassa jotakin vikaa tai väärinkohdistettua, jos toivot diagnoosin muutosta