Tiedän, että täällä on muitakin, joiden lapsella diagnoosi aspergerista. Kysymys kuuluu: ovatko nämä as-lapsenne asenteeltaan negatiivisia? Nyt ei puhuta esimerkiksi siirtymätilanteiden tuskasta tai siitä, miten hankala lasta on saada tekemään jokin asia, vaan ASENTEESTA. Näkevätkö as-lapsenne asiat negatiivisessa valossa?
Esimerkiksi tänään, kun kävin esikoiseni kanssa ulkoilemassa, poika valitti koko ajan. Milloin oli kylmä, milloin kelkka ei luistanut, milloin jalkaan sattui jne. Valitus oli aivan käsittämätöntä ja sitä jatkui ja jatkui vaan. Pojan ollessa pienempi en tällaista huomannut. Tietenkin huomio kiinnittyi silloin muutenkin niihin muihin ongelmiin, sosiaaliseen puoleen ym. Negatiivisuus on kuitenkin kehittynyt näihin mittoihin vasta vähän ajan sisällä. Toinen vaihtoehto on, että kyse on ikäkaudesta, lapsi kun on 7-vuotias, mutta kyllä tuo negatiivisuus sen verran voimakasta on, etten pelkällä iälläkään sitä selittäisi. Negatiivisesti asennoituvat ihmiset ovat äärimmäisen väsyttäviä ja lannistavia, enkä tahdo lapsestani tulevan sellaista.
Esimerkiksi tänään, kun kävin esikoiseni kanssa ulkoilemassa, poika valitti koko ajan. Milloin oli kylmä, milloin kelkka ei luistanut, milloin jalkaan sattui jne. Valitus oli aivan käsittämätöntä ja sitä jatkui ja jatkui vaan. Pojan ollessa pienempi en tällaista huomannut. Tietenkin huomio kiinnittyi silloin muutenkin niihin muihin ongelmiin, sosiaaliseen puoleen ym. Negatiivisuus on kuitenkin kehittynyt näihin mittoihin vasta vähän ajan sisällä. Toinen vaihtoehto on, että kyse on ikäkaudesta, lapsi kun on 7-vuotias, mutta kyllä tuo negatiivisuus sen verran voimakasta on, etten pelkällä iälläkään sitä selittäisi. Negatiivisesti asennoituvat ihmiset ovat äärimmäisen väsyttäviä ja lannistavia, enkä tahdo lapsestani tulevan sellaista.